Päivä ilman sähköä (Earth Hour)

Kirjoitin Nuorten Luonto -lehteen hiljattain kolumnin, jossa kysyin pärjäisitkö päivän ilman sähköä. Kukaan ei ole toistaiseksi vastannut haasteeseen ja kirjoittanut kokemuksistaan aiheeseen liittyen.

On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole itse valmis sytyttämään kynttilää. Näin ollen päätin kokeilla hommaa itse. Eli olla käytännössä päivän ilman sähköä lauantaina 31.3. Earth Hour -hengessä. Etukäteisvalmisteluja en päivää varten tehnyt.

Oheisessassa kuvassa parvekejääkaappi ja alla kuusi havaintoja päivän ajalta:

1. Aamuaskareet olivat pahasti riippuvaisia sähköstä. Aamulla huomasin, että kaikki kelloni toimivat sähköllä tai paristolla. Aamutee jäi juomatta, koska olisin tarvinnut siihen vedenkeitintä. Myös parta jäi ajamatta, koska en halunnut käyttää sähköllä toimivaa partakonettani.

2. Jääkaapissa oli paljon turhaa, eikä sitä oikeastaan keväällä tarvitse, kun on parveke. Aamupuuron syön yleensä aina kypsentämättömänä. Käytännössä siihen kuuluu neljän viljan luomuhiutaleita, auringonkukan siemeniä, kaakaorouhetta, mustaherukoita ja soijamaitoa. Tosin puuroa lautaselle laittaessani huomasin, että jääkaappi (soijamaito) ja pakastin (mustaherukat) olivat päällä. Sammutin ne välittömästi.

Jääkaappia tyhjentäessä huomasin, että huomattava osa siellä olleista elintarvikkeista säilyy myös huoneenlämmössä. Näitä olivat esimerkiksi avaamattomat säilykkeet, leivät, öljyt sekä juurekset ja vihannekset. Tulipa siis tehtyä samalla jääkaappitarkistus. Kaupan päälliseksi vielä pesin tyhjän jääkaapin puhtaaksi. Myös pakkanen meni samalla kertaa pois päältä. Pakastimen ovea en avannut, jotta marjat pysyisivät kylminä.

3. Lounaalla fuskasin. Lounaaksi ehdotin puolisolleni kylmää tofusalaattia. Sähkölakossa kun en pystynyt käyttämään sähköhellaa. Hän ei suostunut, vaan valmisti ruoan itse. Näin ollen en viitsinyt ruveta erikseen tekemään tofusalaattiani. Söin kiltisti puolisoni (sähköhellalla) valmistamaa herkullista tomaatti-tofu-pastaa.

4. Siivous jäi puolitiehen, kun en voinut imuroida. Päivän aikana oli tarkoitus myös siivota. Tajusin kuitenkin, että imurointi ilman sähköä ja vessan pesu pimeässä tai kynttilän valossa ei onnistu. Sain siis vain pyyhittyä pölyt, vietyä roskat ja kasteltua kukat. Siivous jäi seuraavaan päivään.

5. Iltapäivällä olisi ollut hommia, mutta otin rennosti. Kaikki tehtävälistalla olleet hommat olivat riippuvaisia tietokoneesta tai verkosta, joten hommat jäivät tekemättä. Sen sijaan tein perusteellisen siivouksen pöytälaatikkoihini, luin lehtiä ja kirjoja sekä olin vauvan kanssa. Lopulta päätin lähteä vauvan ja vaunujen kanssa myös juoksemaan. Juostessa tajusin, että sykemittarini ja radioni toimivat tietysti sähköllä. Äh.

6. Varsinaisen Earth Hourin aikaan (klo 20.30-21.30) yritin nukuttaa vauvaa kantoreppuun. Puolisoni oli yläkerran naapurin luona leikkimässä heidän lasten kanssa. Kyllästyin jossain vaiheessa kävelemään kantorepun kanssa pitkin pimeää kämppää ja siirryin yläkertaan. Siellä valot olivat pois kaikista muista huoneista paitsi lastenhuoneesta, jota yritin vältellä. Lapset ja puolisoni kun eivät suostuneet sammuttamaan valoja tuosta yhdestä huoneesta.

Mikä vaikutus tällä kaikella sitten oikein on? Helsingin energian mukaan Earth Hour -kampanja la 31.3. kello 20.30-21.30 säästi sähköä Helsingissä arvioiden mukaan noin 1 MWh:n, joka vastaa suunnilleen yksiön vuotuista sähkönkulutusta. Aika vähän.

Päivä ilman sähköä teki kuitenkin hyvin näkyväksi jälleen kerran sen, miten riippuvaista oma arki on sähkönkulutuksesta. Lisäksi se auttoi omalta osaltani tehostamaan jääkaapin käyttöä sekä huomaamaan, että kerrostaloasunnossakin voisi hyvin elää ilman jääkaappia vähintään keväisin  ja syksyisin, kun ulkolämpötila on juuri sopivan viileä.

PS. Haastan edelleen kaikki mukaan vuorokauden mittaiseen Älä käytä sähköä -päivään sekä kertomaan tempauksen kokemuksista. Ajankohdan voi valita vapaasti. Tarinat voi lähettää osoitteeseen leo.stranius [at] luontoliitto.fi tai laittaa vaikka tämän kirjoituksen kommetteihin. Parhaimmat palkitaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Päivä ilman sähköä (Earth Hour)”

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta, tekisi mieli kokeilla.
    Mutta mikä lasketaan? Omakotitalossa vedentulo on riippuvainen sähköstä ja päivä ilman vettä housuunsa sontivan ja syömään opettelevan (=sotkevan) vauvan kanssa on jo sen luokan extremeä että vapaaehtoisesti siihen ei mielellään ryhdy. On kyllä kokeiltu sekin, talvella vietettiin joskus pitkiäkin aikoja ilman sähköä eli myös ilman vettä.
    Valot, lämpö ja ruoanvalmistus hoituu ihan perinteisin menetelmin melko vaivatta, varsinkin nyt kun iltaisin on jo valoisaa.

Kommentointi on suljettu.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa