Olin tiistaina (4.10.2011) Kepan järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Otsikkona oli ”järjestöbrändiä rakentamaan”.
Aiheesta alusti mainonnan ja markkinoinnin asiantuntia Anna Moilanen Open Flower -yrityksestä. Anna kiteytti oman esityksensä 20 teesiin.
Lisäksi Anita Lintula esitteli esimerkin vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä eli Vammaiskumppanuus-hankkeen.
Ohessa tiivistetysti mielestäni viisi kiinnostavinta huomiota.
Suomen riistakeskus kerää kommentteja hirvistä ja hirvikannan hoidosta. Kyselyyn voi vastata täällä.
Hirvi on tärkeä osa suomalaista luontoa.
Hirviä tarvitaan luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Hirvien ansiosta suurpetokannat pysyvät elinvoimaisina. Hirvien ansiosta suurpedot eivät tule niin herkästi esimerkiksi ihmisten pihoihin tai syö poroja ja koiria.
Kirjoittelin heinäkuussa lastenhoidon seitsemästä periaatteesta. Viikonloppuna vauva täytti tasan kuukauden.
Nyt on aika tehdä hiukan ensimmäistä väliarviota, miten kaikki on oikeasti sujunut.
Maanantai: Hoidin aamulla vauvaa ja kävin läpi sähköposteja. Luonto-Liiton toimistolle pyöräilin jo kahdeksan jälkeen. Koko päivä hurahti ensiapukoulutuksessa. Meri Ovaskainen hoiti koulutuksen todella hyvin – painavaa ja tärkeää asiaa, joka oli ainakin itseltäni päässyt monin paikoin unohtumaan, vaikka olen käynyt kurssin pari kertaa aiemmin. Ensiapukoulutus olisi hyvä käydä vähintään kolmen vuoden välein. Koulutuksen lomassa vastasin Vihreälle langalle siihen, miten olen varautunut talouden romahtamiseen. Illan vietin kotona vauvan kanssa, tein ruokaa ja katsoin Kennedyjen elämästä kertovaa inspiroivaa dokumenttia.
Kävin lauantaina (1.10.) Luonto-Liiton piiritapaamisessa pitämässä esityksen aiheesta ”Hyvä ja kiva kokous”. Ohessa esitykseni. Tiivistetysti kannattaa katsoa myös aiemmin kirjoittamani teksti: Hyvän kokouskäytännön aakkoset. Hyvä ja kiva kokous luonto-liitto piiritapaaminen-01102011-stranius View more presentations from lstraniu. Millainen on sinun mielestä hyvä ja kiva kokous?
Vihreän Langan toimittaja Vesa Sisättö kysyi alkuviikosta minulta, miten varaudun talouden romahdukseen.
Tietysti voi ajatella, että nyt on sopiva hetki pyrkiä lisäämään omavaraisuutta, kouluttautua, harjoitella uusia selviytymistaitoja tai vaikka sijoittaa kaikki rahat romahtaneisiin osakkeisiin uutta nousukautta silmälläpitäen.
Parasta talouden romahtamisessa on se, että luonnonvarojen kulutus vähenee sekä avautuu uusia mahdollisuuksia toisenlaisen politiikan tekemiselle ja uusien taitojen hankkimiselle.
Osallistuin keskiviikkona (28.9.) Ihminen ja ympäristö -kirjan (Gaudeamus 2011) julkistamistilaisuuteen.
Käsillä on todella vaikuttava ja massiivinen teos. Kyseessä on ehkä laajin, kattavin ja vaikuttavin ympäristökirja, mikä Suomessa on koskaan julkaistu.
Mukana on yli 90 kirjoittaa eri aloilta.
Kirjoittajat edustavat laajaa asiantuntemusta, biologiasta filosofiaan, ilmastotutkimuksesta kulutustutkimukseen. Itse olen kirjoittanut teokseen luvun kansalaistoiminnasta.
Kyse on siis YK:n Brasilian Rio de Janeirossa 4.–6.6.2012 pidettävästä kestävän kehityksen huippukokouksesta (United Nations Conference on Sustainable Development, UNCSD).
Tilaisuuden aluksi SLL:n toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen esitteli suosituksia päättäjille kestävän kehityksen toimenpiteistä.
Olen itsekin ollut mukana valmistelemassa noita suosituksia yhdessä Jenni Kauppilan, Jouni Nissisen, Jarna Pasasen, Marko Ulvilan ja Eero Yrjö-Koskisen kanssa.
Tässä on lyhyesti neljä tekemäämme suositusta:
Vieraskynäblogissa Annukka Berg
Olen käynyt siippani kanssa paikoin kipakoitakin keskusteluja siitä, pitääkö läheisten ihmisten kulutustottumuksiin pyrkiä vaikuttamaan. Onko asiasta syytä huomauttaa, jos ystävien tai perheenjäsenten kulutustavat ovat ympäristön kannalta ongelmallisia? Missä menee puuttumisen raja?
Itse olen ollut puuttumisen suhteen melko varovainen. Olen ajatellut, että lähi-ihmisten tehtävänä on ennen kaikkea välittää toisistaan. Suvaitsevainen asenne on tarpeen varsinkin perheissä, jotka usein koostuvat melko erilaisista mutta vahvoin sitein toisiinsa solmituista yksilöistä. Kun perhettä – tai naapureita tai työkavereita – ei voi helposti vaihtaa, ihmisten olisi hyvä tehdä yhteiselosta mahdollisimman siedettävää. Tätä tavoitetta moralisointi ei erityisesti edistä.
Kahden viikon isyysvapaan jälkeen olen ollut ensimmäisen viikon töissä. Työviikkoon on kuulunut kaksi reissua. Ensin olin päivän Jyväskylässä ja sen jälkeen tein 24-tunnin Etelä-Suomen kierroksen reittiä: Helsinki – Oulu – Kajaani – Nurmes – Joensuu – Helsinki.
Samalla olin ensimmäisen yön erossa vauvasta. Etukäteen mietin, miltä tuntuu nukkua kokonainen yö ilman vauvan herätystä.
No huonoltahan se tuntui. Heräsin yöllä junassa monta kertaa säpsähtäen siihen, että ihmettelin, missä vauva oikein on – onko hän tippunut lattialle tai sotkeutunut peittoihin. Kolmen viikon aikana olen tottunut perhepetiin vauvan kanssa ilmeisesti vähän liiankin hyvin.