Ekoisi: Piilomerkityksiä vauvalle

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota moniin omasta mielestäni kestämättömiin kulttuurisiin merkityksiin, joita vaikka vauvan vaatteisiin tai kirjoihin on ladattu.

Meillä on esimerkiksi pulautusliina, jossa on traktorin kuvia. Nostaessani asian esille puolisoni totesi, että ”so what”.

Minulle traktori kuitenkin symbolisoi autoa ja autokulttuurin ihannointia, fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja niin edelleen. Mieluummin näkisin pulautus-liinassa polkupyöriä. Kuinka moni haluaisi pulautusliinaan vaikka aseiden kuvia?

Pulautusliinan myötä tulin kiinnittäneeksi huomiota moneen muuhunkin asiaan.

Olemme lukeneet vauvalle kivaa lastenkirjaa. Kirjassa Onni-poika katselee auton kuvaa ja huomaa, että ”Tiellä on paljon autoja”. Toki kirjoja tehdään sen mukaan, minkä kuvitellaan tällä hetkellä olevan kulttuurissamme ”normaalia”. Ja tämä on sitä varmasti mitä suurimmassa määrin.

Harva vanhempi kuitenkaan haluaisi lukea lapselleen kirjaa, jossa näytettäisiin esimerkiksi aseita, seksiä, alkoholin käyttöä tai väkivaltaa – vaikka kaikki nämä ilmiöt ovat varsin tavallisia vallitsevassa kulttuurissamme.

Kun aloin oikein tarkkaan lukemaan kirjaa, huomasin paljon muutakin kuin autot. Kirjassa seikkailevat Onni-poika ja Helmi-tyttö. Miksi pelkkä Onni ja Helmi eivät riitä? Tai voisivatko nimet olla sukupuolineutraaleja? En voinut olla kiinnittämättä huomiota myös siihen, että kun Onni-poika itkee – tuo äiti hänelle tutin. Miksi äiti ei ota syliin, imetä tai lohduta? Miksi Onni ei voisi lukea vaikka luontokirjaa?

Onneksi tässä vaiheessa tekstejä voi kuitenkin soveltaa oman maun mukaan. Onni-poika on pelkkä Onni ja teksti ”Tiellä on paljon autoja” muuttuu lukiessa muotoon ”Tiellä on paljon polkupyöriä”.

Tietysti joku lukija saattaa kysyä, haluanko aivopestä vauvani tai ympäröidä hänet ideologisesti ”oikeaoppisella” materiaalilla. Vastaus on, että en tietenkään. Toivon vain lapselleni parasta. Käsityksemme oikeasta ja väärästä sekä lapsille sopivasta voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia ja muuttua nopeasti.

Itse kaipaisin vauvan ja lasten vaatteita tai kirjoja, jotka olisivat sukupuolisensitiivisiä ja korostaisivat vaikka ekologista kiintymysvanhemmuutta.

Löytyisikö sellaisia? Osaisiko kukaan suositella?

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa

15 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Piilomerkityksiä vauvalle”

  1. Noita asioita mekin mietimme, kun saimme joskus lahjaksi jotain autonkuvapaitoja. Traktori nyt sentään on aika tärkeä työväline, ja voihan sitä ajaa biokaasullakin. Tai sitten meistä aika iso osa siirtyisi kuokkimaan tämän tietokoneen naputtelun sijasta. No, eipä sekään olisi välttämättä huono juttu. 🙂

    Kirjoja minäkin syynään, ja hyviä onneksi löytyy. Aika neutraaleja ovat vaikkapa Teemu- ja Sanna-kirjat. Debi Gliorin kuvakirjoissa on joukossa hyviä, etenkin Mullin mallin maailma. Lasten luontokirjoja on etenkin kotimaisista aiheista niin vähän tarjolla, että meillä lapsi on pitänyt ihan tavallisista luontokirjoista. Ylivoimainen suosikki on ollut Linnut äänessä -kirja, jossa on 177 lintujen ääntä. Sen esikoinen sai viime jouluna mummoltaan, ja hän plärää sitä edelleen päivät pitkät. Syksyllä lapsi vaati vanhempia ja kaikkia lähipiirin aikuisia lukemaan hänelle sienioppaita aamusta iltaan. Ja Pikku Pegasos -runokirja on kestosuosikki: loruttelu sopii hyvin myös vauvalle, joka ei osaa vielä hahmottaa kuvia.

  2. Eiköhän se lapsi näe itsekin ulkoilureissulla, että ”tiellä on paljon autoja”, mutta aseita, seksiä ja väkivaltaa harvemmin ainakaan Suomessa. Alkoholinkäyttöä toki voi nähdäkin ja toisaalta sen näkemisen haitallisuuskin riippuu ihan tilanteesta, alkoholinkäyttö kun ei ole synonyymi ryyppäämiselle ja riehumiselle. :).

    Ja tietyssä iässä lapsille tulee todella kova tarve tietää oma sukupuolensa ja jaotella tytöt ja pojat omiin leireihinsä, olivat vanhemmat miten sukupuolineutraaleja tahansa. Tämä on lapsen normaalia kasvukehitystä ja oman itsensä löytämistä.
    Mielestäni tuollaiset huolet ovat siis jo hieman överiä ja oikeastaan aika fundamentalistista, jos halutaan kovasti kontrolloida mitä lapsi ympäröivästä maailmasta näkee ja mitkä asiat ovat sallittuja ja hyväksyttyjä ja mitkä eivät.

  3. Miksei blogisi nimi ei ole ekovanhempi tms. sukupuolineutraalimpi ilmaus?

    Mihin laitat yleisesti ottaen rajan sukupuolineutraalien tavoitteidesi ja biologisten tosiasioiden välillä? Käsittääkseni vaikkapa biologisten jälkeläisten saaminen homoseksuaalisissa suhteissa on hyvin harvinaista. Teilläkin ilmeisesti vaimosi synnytti ja huolehtii imetyksestä.

  4. Itse jätin ostamatta vauvalle paidan jossa oli tuttipullon kuva, enkä viitsi viljellä niitä onnittelukorteissakaan. Tuttipullon käytössä ei tietysti ole mitään väärää, mutta jatkeen nostaminen vauvoihin erottamatta liittyväksi symboliksi vähän nyppii.

    Mutta on meillä ollut niitä pikkuautonkuvia Marimekon repussa. Vanhempien intohimoton suhtautuminen pikkuautoiluun taitaa kuitenkin esimerkkinä olla painavampi, ja esikoinen oppikin jo aika nopeasti paheksuvan sävyn siihen ”tiellä on paljon autoja – ihan liikaa!!” 🙂

  5. Eikö tämä ole jo aika tavalla pikkuihmisen järjestelmällistä harhaanjohtamista. Auto on auto ja polkupyörä on polkypyörä. Jos auto=polkupyörä niin mikä polkupyörä sitten on? Luulen, että tässä sotkeennutaan kyllä omaan näppäryyteen pahemman kerran. Lapsia ei kannata aliarvioida.

    Sukupuoli-identiteetistä sen verran, että oma vähäinen ymmärrykseni lastenpsykologiasta on se, että sukupuoli on kiistaton ja erittäin tärkeä osa lapsen ja ihmisen identiteettiä. Miksi se pitäisi kiistää? Miehet ja naiset ovat erilaisia. Loputtomiin voidaan kiistellä siitä, mikä on ympäröivän maailman osuus sukupuoli-identiteetteihin, mutta kiistattomia erojakin löytyy ja miksi ne pitäisi piilottaa, mitä pahaa niissä on? Uskon että niiden häivyttäminen aiheuttaa yksilölle huomattavasti enemmän haittaa. Ymmärrän, ettei ole tarvetta nimenomaisesti ohjata esimerkiksi poikalasta imeväisikäisestä lähtien esimerkiksi voimanoston, vapaapaini ja monster truck -harrastusten pariin, mutta jokin järkevä keskitie tähänkin voinee löytyä. Esimerkkejä löytyy omasta tuttavapiiristä: ekologisen, ajokortittoman ja autottaman pariskunnan poikalapsi on tajuttoman kiinnostunut autoista. Aivan luontaisesti, heti siitä lähtien kun on alkanut itsenäisemmin leikkiä. Myös ase tehdään vaikka näkkileivästä.

    • Kiitos kommentista Ihmettelijä. Olen sitä mieltä, että sukupuolta ei tarvitse piilottaa, mutta sitä tarvitse myöskään korostaa, silloin kun sillä ei ole asian suhteen merkitystä.

  6. Viittaat mielestäni ihaniin Onni-poika kirjoihin. Oletko huomannut, että Onnin kotona nukutaan perhepedissä, Onni on kotona isin kanssa (ja äiti töissä) ja kaiken huipuksi kirjasarjaan kuuluu myös Onni-pojan kierrätyskirja. Itse olen tykästynyt näihin kirjoihin juuri sen vuoksi, että niissä on mielestäni paljon myös ekoperheelle sopivia juttuja ujutettuna mukaan. Ja niin söpö kuvitus!

    • Kiitos Kaisa! Kyllä vain! Juuri siksi meilläkin on Onni-kirjoja luettu, kun ne ovat niin mahtavia sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan 🙂

Kommentointi on suljettu.

Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.