Olli-Poika Parviainen: Hankinnoilla kohti ekologisempaa tietoyhteiskuntaa

Vieraskynäblogissa Olli-Poika Parviainen

Tietoyhteiskunnan kehittäminen nähdään usein ratkaisuna erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

1990-luvun suomalaisessa tietoyhteiskuntakeskustelussa korostettiin uusien teknologioiden mahdollisuuksia ja saavutettavuutta. Viime vuosikymmenellä odotusten painopiste siirtyi innovaatioihin ja sisällöntuotantoon.

Pärjätäksemme 2010-luvulla meidän on tuotava ekologisuus ja eettisyys kaikille yhteiskunnan tasoille.

Tietoyhteiskunnan kannalta kyseessä on haaste ja mahdollisuus: arkipäiväistyvä teknologia voi vähentää päästöjämme esimerkiksi liikenteessä ja logistiikassa sekä ohjata kulutustamme aineettomiin hyödykkeisiin. Tietoyhteiskuntakehitys voi auttaa myös esimerkiksi ihmisoikeuksien tai vaikkapa virikkeellisen vanhuuden edistämisessä.

Toisaalta pelkästään tietotekniikan valmistus aiheuttaa mittavia sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Heikkojen työolojen ja lapsityön maihin pilkotut tuotantoprosessit, raaka-aineiden louhimisen ja e-jätteen aiheuttama maaperän ja vesistöjen saastuminen sekä tekniikan lyhenevä käyttöikä ovat vain osa  kohtaamistamme haasteista.

Julkisella hallinnolla on mahdollisuus korjata asiaa. Esimerkiksi EU on jo vuodesta 2004 mahdollistanut sosiaalisten ja ympäristökriteerien hyödyntämisen julkisissa hankinnoissa. Suomenkin hankintalaki sallii järjen käytön, mutta ei velvoita siihen.

Ohjaamalla julkisia hankintoja ekologisemmiksi ja eettisemmiksi luomme kannustimia teollisuudelle samalla helpottaen kansalaisten mahdollisuuksia saada kestävämmin tuotettua tekniikkaa. Myös globaali inhimillinen ja ekologinen kärsimys vähenee.

Tietotekniikka on usein tarpeisiin nähden ylimitoitettua. Laiskasti tai laitevalmistajien ehdoilla koodatut ohjelmistot ovat turhia tehosyöppöjä. Vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen suosiminen mahdollistaisi vanhemmankin tekniikan hyödyntämisen ja laitteiden käyttöiän pidentämisen.

Energiapihiydestä on tehtävä normi, tekniikan kierrätettävyyttä on kehitettävä ja alihankintaprosesseista on tehtävä läpinäkyviä. Eettisten ja ekologisten kriteerien soveltaminen julkisissa hankinnoissa on tehtävä pakolliseksi koko hankintaketjun osalta. En unohtaisi myöskään haittaveroja tai tulleja kestämättömästi tuotetulle tekniikalle.

Olli-Poika Parviainen on tamperelainen vihreä poliitikko

Yksi kommentti artikkeliin ”Olli-Poika Parviainen: Hankinnoilla kohti ekologisempaa tietoyhteiskuntaa”

  1. Juuri näin, valtion osalta tarvitaan selkeä Tietoyhteiskunta-politiikka ja halu toteuttaa se. Tällä hetkellä tieyhteiskunnan linjaus on kuin iso määrä veteen piirrettyjä viivoja. Suomessa valtio on merkittävin toimija ja sen päätökset heijastuvat kuntien, yritysten ja ihmisten tapaan toimia. Yksityisisiä, erityisesti globaaleja yrityksiä on vaikea mennä pakolla kaitsemaan, jos ne toimivat lakien ja edes-siedettävän-moraalin mukaan, mutta voihan sitä yrittää lähettää signaaleja.

    Valtion ja kuntien hankintojen kannalta osto-osaaminen on merkitsevää. Pitää osata ostaa. Kyllä rautaa ja softaa saadaan talo täyteen, mutta miten sitä halutaan käyttää. Laaja aihe. Mitä oikeastaan milloinkin tarvitaan vai pitääkö ostaa ylipäätänsä mitään? Pitääkö kaikkien ostaa, eikö voitasi miettiä yhteiskäyttöä. Millainen palvelujen elinkaari halutaan ja miten se korreloi kustannusten kanssa. Ihan näin aluksi.

    Itse kuljen opensource-lasit päässä, mutta avoin koodi ja sen tuotteet eivät ole automaaginen ratkaisu kaikkeen. Päätöksien perustaksi pitää saada mitattua, dokumentoitua numerotietoa siitä miten caset ovat toimineet ja mihin tulevaisuudessa halutaan mennä. Käytännössä avoimen koodin ratkaisuille pullonkaulana näyttää olevan laite- ja softavalmistajien toimitussuhteet, sertit ja suositukset. Tähän valtio voisi reagoida voimakkaammin. Tähän suhteen COSS on tehnyt hyvää duunia, http://www.coss.fi

    Maailma hukkuu tavaraan, osa siitä on it-maailman aikaansaannoksia. Jotain tälle vaan on tehtävä, Suomessakin. Itse haluaisin nähdä enempi toimivien laitteiden uudelleenkäyttöä. Turhan usein kuulee tarinoita, kuinka toimivaa rautaa laitetaan paaliin. Tämän suhteen en käännytä käännytettyjä enempään, Leon blogin seuraajista löytyy ideoita ja asiantuntemusta kuin mitä minulla on.

    Avoimen maailman malli generoi ideoita ja innovaatiota meille kaikille. Pysy tutkalla, tsekkaa välillä FreejamTV

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa