Jääkiekon maailmanmestaruus on hieno juttu. Se tekee hyvää ihmisille. On hienoa, että niin moni voi kokea positiivisia tuntemuksia. Juhlinta on hieno juttu. Ongelma on tietysti se, että siihen liittyy niin voimakkaasti alkoholin väärinkäyttöä.
Maailmanmestaruus inspiroi todennäköisesti lukemattomia lapsia ja nuoria jääkiekkoharrastuksen pariin. Valitettavasti halleissa tapahtuva liikunta on ympäristön näkökulmasta kaikkein eniten luonnonvaroja kuluttava liikuntaharrastuksen muoto.
Jäähallin luonnonvarojen kulutus syntyy ennen kaikkea liikenteestä ja sähkön kulutuksesta. Suomen luonnonsuojeluliiton LiikuntaMIPS -selvityksen mukaan:
”Jäähallissa harrastettavan liikunnan luonnonvarojen kulutuksessa merkittävimpiä tekijöitä ovat liikenne ja sähkön kulutus (taulukko 8). Sähkön kulutukseen vaikuttavat eniten jäähdytys, ilmanvaihto ja valaistus. Jäähallin luonnonvarojen kulutuksesta yli 2/3 liittyy sen käyttövaiheeseen ja alle 1/3 hallin rakentamiseen.”
Valitettavasti jäähalli on juuri se paikka, johon joudutaan usein matkustamaan kaukaa – ja matka tehdään usein henkilöautolla, koska varusteita on vaikea muuten kuljettaa. Kuntoilu sisätiloissa kuluttaa helposti kymmen kertaa enemmän luonnonvaroja kuin esimerkiksi juoksu.
Tämän lisäksi on tärkeä huomioida se, miten liikunnan aiheuttaman lisäenergian tarpeen tyydyttää. Eli käytännössä syökö eläinperäistä vai kasvispohjaista ruokaa.
PS. MIPS-laskennassa on monia heikkouksia. Ei ole tietenkään ihan sama milaisia kiloja vertaillaan keskenään. Kuulisinkin mielelläni mahdollisia muita (ja parempia) selvityksiä eri liikuntamuotojen ympäristö- tai ilmastovaikutuksista.
Lätkä ja formulat on varmasti hiilikuormaltaan aika isoja, vaikka olikin kiva katsoa Suomen otteluita. En ole nähnyt missään kunnon urheilulajivertailuja KHK-päästöistä, olisi tosiaan kiva nähdä vertailuja.
On kuitenkin aika hätkähdyttävää, että lihansyöjäpyöräilijän CO2-ekv.päästöt voi olla suuremmat kuin vähäpäästöisellä ajoneuvolla ajavan kasvissyöjän (auton päästöt esim. 100 g CO2/km).http://car.pege.org/2007-co2-mobility/bicycle.htm
Pyöräilyn ongelma elinkaaripäästöjen suhteen on meillä se, että nykyisellä pyöräilijämäärällä (n. 9 % kesäaikaan, talvella ehkä 1%) infran KHK-päästöt on aika isot, kun pyörätieverkkon vaatimien rakennusmateriaalien, lumenluonnin, hiekoituksen jne. muun ylläpidon aiheuttamat päästöt on käsittääkseni aika isot pyöräilijää kohden. Toista olisi Hollannin ja Tanskan 30-40 % pyörämäärillä (ympäri vuoden). Pyöräily tuntuu tarvitsevan meillä myös tuekseen ”säätövoimaa” eli joukkoliikenteen/auton talviajaksi ja sateisiksi päiviksi, jolloin 90 % vaihtaa kulkupeliä, pitäisikö sekin laskea osin pyöräilijöiden taakaksi? Kivaa pyöräily toki on, mutta en ole ihan varma, kuinka pienet sen päästöt on Suomen oloissa.