Eduskuntavaalit on takana ja nyt on aika pohtia, mikä onnistui ja miksi Vihreät hävisi. Vaalitulospohdintaa on tuottanut jo esimerkiksi Osmo Soininvaara. Tässä on kuitenkin oma näkemykseni.
Itse pistin kampanjaan karkeasti 500 tuntia ja 15 000 euroa. Mukana oli yli 150 tukiryhmäläistä ja sain lähes 1500 ääntä.
Omalla kohdallani huonosta tuloksesta on vaikea tuntea surua. Kyse on vähän kuin maraton-harjoittelusta. Jos on hyvin valmistautunut ja treenannut, ei kukaan voi viedä siitä kertyneitä saavutuksia pois vaikka varsinainen juoksu ei h-hetkellä onnistuisikaan.
Ihmisiä tavatessa esille nousi kolme teemaa ylitse muiden: Vihreitä ei voinut äänestää, koska (1) Vihreät kannattavat ydinvoimaa, (2) haluavat hyysätä romaneja ja (3) ovat homoja. Itse kuvittelin, että ydinvoimakriittiset kyllä lopulta ymmärtäisivät, että Vihreät ovat paras vaihtoehto, mikäli vastustaa ydinvoimaa, maahanmuuttokriitikot äänestävät jokatapauksessa perussuomalaisia ja kokoomusta sekä homojen kammoksujat kristillisiä. En siis osannut kuvitella näin suurta vaalitappiota.
Ohessa neljä syytä, miksi Vihreiden kannatus laski:
1. Vaalikeskuskustelut. Ilmasto- ja ympäristökysymykset eivät nousseet vaalikeskusteluun. Myös arvokonservatismi liberalismin sijaan oli vallalla. Tämä tarkoitti sitä, että osa Vihreiden äänestäjistä jäi kotiin tai siirtyi äänestämään muita puolueita.
2. Fukushiman ydinvoimaonnettomuus. Vaikka ydinvoimakeskustelun nousu aktivoi varmasti osaa Vihreiden äänestäjistä, jääminen ydinvoimamyönteiseen hallitukseen näytti äänestäjien silmissä periaatteiden myymiseltä. Tämä tarkoitti sitä, että osa Vihreiden äänestäjistä siirtyi äänestämään Vasemmistoliittoa.
3. Asettuminen Perussuomalaisia vastaan. Vaikka Perussuomalaisten politiikka olikin kaukana Vihreiden näkemyksistä, sai asettuminen Perussuomalaisia vastaan näyttämään Vihreät elitistiseltä. Perussuomalaisten noustessa hätyyttelemään ykköspuolueen paikkaa, oli todellinen vastavoima loppupeleissä sittenkin SDP tai Kokoomus.
4. Hallitusvastuu. Vihreiden hallitustaival Kokoomuksen ja Keskustan kanssa löi puolueeseen oikeistolaisen leiman. Tämä tarkoitti sitä, että osa Vihreiden äänestäjistä siirtyi äänestämään Vasemmistoliittoa ja SDP:tä.
Entä mitä hyvää Helsingin eduskuntavaalikampanjassa oli?
1. Helsingin Vihreiden tuki allekirjoittaneen kaltaiselle uudelle ehdokkaalle oli todella ammattitaitoista. Tuntui siltä kuin olisi päässyt kampanjoimaan jättiläisen harteilla suoraan katettuun pöytään. Kiitos Kirsi ja Maaria sekä Panu ja Ville!
2. Ehdokasasettelu oli onnistunut. Osmo Soininvaara, Mari Puoskari ja Tuuli Kousa pitivät huolen, että ääniä ei valunut Kokoomukselle. Outi Alanko-Kahiluoto ja Emma Kari toimivat tulppana vasemmalla laidalla. Mukana listalla oli myös kovatasoisia miesehdokkaita kuten Pekka Haavisto ja Jukka Relander sekä hyviä maahanmuuttajaehdokkaita ja nuoria. Ehdokasasettelu oli siis tuloksesta huolimatta Helsingissä onnistunut.
3. Hyvä meininki. Kampanjan aikana ehdokkaiden välillä oli hyvä ja kannustava ilmapiiri. Keskinäisen kinastelun sijaan kanssaehdokkaita tuettiin.
4. Lahjoituksia tuli ennätysmäärä. Todennäköisesti Vihreiden avoimuus ja puhtaat paperit vaalirahakohussa tarkoitti sitä, että ihmisillä oli selvästi halua tukea ehdokkaita enemmän kuin koskaan aiemmin.
Itse toivon jatkossa, että Vihreä politiikka pysyy arvopohjaisena ja kannustavana. Tämä tarkoittaa sitä, että Vihreät eivät sorru erilaisten intressiryhmien lyhyen tähtäimen tavoitteiden ajamiseen tai muiden puolueiden kritisoimiseen ja syyttelyyn.
Ensimmäinen oikeaan osuva analyysi vihreiden tappiosta.
Vielä kun lisää Annin vaikeaselkoisen artikuloinnin, joka ärsytti monia, viinatrokaripapin ja vihreiden yhdistämisen eläinaktivistien törkytöihin, ehkä pks-keskeisyys vielä.
Ydinvoimahallituksessa pysymisen merkitystä ei voi liikaa korostaa, vaikutti vallanhimolta aatteen kustannuksella.
Rönsyjä liikaa, vihreiden pitäisi olla ympäristöpuolue ennenkaikkea ja ehdottoman ydinvoimavastainen ilman veljeilyä kokoomuksen kanssa., Seta kyllä ajaa homojen asian ja Oikeutta eläimille kettutyttöjen.
Itsekin olen alkanut kansalaisaktivistina vieroksua nykytouhua.
Asiallisia kommentteja ja analyysiä.
Lisäisin kyllä kuitenkin myös sen, että Vihreiden arvopohjainen ja löysä puhe ”uudesta Suomesta” ja ”avoimesta tulevaisuudesta” jäi näissä vaaleissa täysin jalkoihin sellaisille konkreettisemmille asioille kuin kansan kahtiajakautuminen ja perusturvan tason jälkeenjääneisyys.
Vihreät yrittäivät asemoida itsensä arvopohjaisesti persujen vastavoimaksi, mutta tosiaan elitistisesti (”en tunne ketään persujen äänestäjää” taitaa tarkoittaa, että näin sanova Vihreä ei ole koskaan sellaista edes kohdannut) ja konkreettisemmin ihmisiä myös lähiöissä kohdaten vastavoimaksi muodostui kuitenkin erityisesti Vasemmisto ja myöskin demarit.
Vihreissä oli monia voimia, jotka näkevät että oikeisto-vasemmisto -akselia ei enää ole ja jotka joutuvat näin monissa kysymyksissä täysin hukkaan.
PS. Oden pelottelu Vihreässä Langan kolumnissaan sillä, että jopa Vasemmistoliitossa on autoritaariusia ja suvaitsemattomia äänenpainoja oli kyllä rimanalitus.
Kävin muutaman kerran stadin vihreiden vaalimökissä siellä Kolmen sepän patsaalla. Parhaimmillaan sisällä ja terassilla oli yhtä aikaa neljä vihreiden ehdokasta innokkaasti twiittaamassa kuulumisiaan/tunnelmiaan, nenät kiinni älypuhelimissa ja täysin ulkomaailmalta sulkeutuneina. Avustajat hoitivat ohikulkijoiden kanssa juttelemisen.
Samaan aikaan persujen vaalimökeissä oli hirveä pulina, ehdokkaat puhuivat suoraan ihmisille kansankielellä, väittelyä ja älämölöä riitti.
Sitä menoa nähtyäni aloin oikeasti epäillä, että persujen kosketus ns. kadunmieheen ja -naiseen on paljon paremmalla tolalla kuin muilla.
Nämä ovat tietysti yksittäistatapauksia, mutta jotain kuvaavaa niissä on. Vihreiden jengi tekee vaaliduunia mieluummin samanmielisten peukuttajien kanssa sosiaalisessa mediassa kuin oikeiden ”väärinajattelevien tavisten” parissa.
En tiedä voiko sitä sanoa elitismiksi vai miksi – enemmänkin se kuvaa vieraantumista the real life -maailmasta.
Nimenomaan ”vallalla ollut” arvokonservatismi olisi mahdollistanut Vihreille esiintymisen varteenotettavana liberaalina vaihtoehtona. Tämä meni kuitenkin käteen. Vihreiden arvot ja tavoitteet ovat universaalisia, ne eivät kokeneet tappiota. Tappion kokivat Vihreät, jotka eivät kyenneet kommunikoimaan tavoitteitaan ymmärrettävällä ja johdonmukaisella tavalla.
Kyllä Ode oli mielestäni selkeämmin oikeillä jäljillä nimetessään Arhinmäen merkittäväksi syyksi vaalitappioon. Vassareista sentään tietää etukäteen, että ne ovat vasemmalla. Vihreistä osa on vasemmalla, osa vähän oikealla ja äänestäjä on pihalla.
Täällä kehä kolmosen ulkopuolella on Soininvaaran ehkä isoin sammakko huomattu.
Tuntuu tosi oudolta puheet kaupunkiseutujen pakkoliitoksista, joita Osmo on esittänyt.
Tämä jos mikään on sitä ylimielisyyttä.
Tapasin vaalikampanjan aikana monia, jotka siirtyivät kannattamaan vasemmistoliittoa. Perustelu liittyi tavallisesti sosiaaliturvaan tai Helsingin hyvinvointipalvelujen kurjistamiseen. Myös kokoomuksen talouspolitiikan peesaaminen oli usein esillä. Meillä Käpylän seudulla ja ympäristössä vasemmiston kannatus nousi yli 80 % ja vihreät menettivät ääniä samassa suuruusluokassa.
Ainakaan vasemmiston kannattajiksi siirtyneet eivät näyttäisi kaipaavan vihreiltä lisää keskittymistä ympäristöasioihin, vaan ihmisten hyvinvointiin ja tasavertaisuuteen. Helsingin valtuustossa on eduskuntavaaleista riippumatta edelleen punavihreä enemmistö. Ruvetaanko käyttämään sitä yhdessä?
Itse en halunnut äänestää vihreitä koska he vastustavat vähiten haitallista ja vaarallista energiantuotannon muotoa. Jos toiset jättivät äänestämättä vihreitä koska he EIVÄT sitä vastusta, kuulostaa äkkiseltään siltä että tämän asian suhteen de gröna on asettunut tukevasti keskelle taistelutannerta molempien puolien ammuttavaksi.
Kiinnostava analyysi Leo.
Suri syy lienee se, ettei ympäristönsuojelu eikä edes ydinvoima noussut trapeeksi esille vaalien alla. Ajankohtiaset kysymykset: valtion talous, maahanmuutto yms ovat sellaisi jotka spontaanisti ehkä yhdistetään muihin puolueisiin.
Itse arvelen myös Vasemmistoliiton vieneen paljon vihreiden ääniä. Syitä siihen voi olla
– vassareiden vihreitä helpompi asema oppositiopuolueena
– Arhinmäen hyvät esiintymiset
ja
– puolueen uusi ympäristömyönteisempi linja
Vihreiden asemoituminen persujen vastavoimana oli mielestäni ihan järkevää, vaikkei äänestjiiin selvästi purrutkaan. Ehkä monet kokovat vain isojen puolueiden voivan tarjota riittävästi vastavoimaa.
Uusi Suomi mainoskampanja oli outo eikä Sinnemäen epäluonteva puhetapa onnistunut valitettavasti selkeyttämään sanomaa.
PS Jukka Pulakan argumenttia Oikeutta eläimille-toiminnan ja vihreiden sotkemisesta en ymmärrä. Olen Vihreiden jäsenen mutta tuen myös OEn eläinoikeustyötä. Pikemminkin olisin ajatellut eläinsuojelun nousun poliittiseksi kysymykseksi hyödyttäneen vihreitä. Vihreiden knnatusalueilla eläinsuojeluongelmien paljastamista tuskin pidetään ”törkytöinä”.
Vaalimainosten päälle liimatut verijulisteet ovat törkytöitä, se sinunkin pitäisi ymmärtää, Riikka. Ja maakunnassa vedettiin näistä touhuista vedettiin yhtäläisyysmerkki vihreisiin, sitä ei pääkaupunkiseutu tietenkään ymmärrä.
En myöskään arvostellut oikeaa eläinsuojelutyötä, mitä minäkin arvostan, nämä vaalirauhan häiritsijät vaan tekivät vihreille oikein paljon vahinkoa..
Pari huomiota vaalitappiosta Pirkanmaan suunnasta:
– Vihreät keskittyi kampanjassaan liian pieniin asioihin. Vaikka sukupuolineutraali avioliitto on hyvä tavoite, se tuskin on polttavimpia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Samaa voi sanoa turkistarhauksen kieltämisestä (vaikka turkistarhausta henkeen ja vereen vastustankin….). Vihreät eivät puhuneet tarpeeksi selkeästi isoista ihmisiä askarruttavista kysymyksistä: ilmastonmuutoksesta, luonnon tuhoutumisesta, syrjäytymisestä, lasten ja nuorten tulevaisuudesta jne.
– Samasta yksityiskohtien kanssa puuhailusta oli hyvä esimerkki pari vuotta sitten piireissä kiertänyt vihreiden ohjelmaluonnos. Siinä oli kappaletolkulla jaarittelua tekijänoikeuksista, mutta esim. lasten päivähoito ja koulutusasiat oli kuitattu parilla ylimalkaisella lauseella. Arvatkaa kumpi mahtaa suurta yleisöä enemmän askarruttaa?
– Vihreät suuntaavat kampanjansa jatkuvasti niille, jotka jo valmiiksi äänestävät vihreitä (cityvihreille hesalaisille liberaaleille). Jos vihreiden tavoitteille halutaan laajempi kannatus, pitäisi miettiä, miten saada maailman ja maan tulevaisuudesta huolestuneet tavalliset tallaajat äänestämään vihreitä.
– Perussuomalaisten mollaaminen oli lapsellista ja elitististä. Omaa kampanjaa pitää käydä omien tavoitteiden puolesta, ei toisia vastaan. Perussuomalaisiakin on moneen lähtöön, eivätkä kaikki ole läpeensä’ pahoja, kuten nyt annettiin ymmärtää.
– Monet kristityt, ekologisesti hyvin valveutuneet ystäväni kokevat, että suvaitsevaisuus vihreissä’ ei koske niitä, joilla on uskonnollinen vakaumus. Suomen kansasta yli 80% kuuluu kirkkoon/kirkkoihin. Onko vihreillä todella varaa/syytä kääntää selkäänsä tälle kansanosalle?
– Vihreiden kampanjat ovat vaaleista toiseen ihmeellistä postmodernia kikkailua (hehheh ;), joka ei tavallisille ihmisille aukea. Mitä jos kerrankin yritettäisiin olla vähemmän nokkelia ja yrittää vain kertoa oma viesti mahdollisimman selkeästi ja positiivisesti?
– Itse sain vaalikentillä eniten palautetta siitä, että vihreät jäi hallitukseen, joka myönsi lisää ydinvoimalalupia. Tätä äänestäjien oli vaikea käsittää.
– Miksi ympäristöasiat näkyvät niin vähän vihreiden agendalla? Eikö tämä puolue joskus perustettu juuri niitä asioita ajamaan?
Toivottavasti vaalipyykki pestään kunnolla ja tästä tulee tilaisuus kirkastaa vihreiden tavoitteita ja sanomaa!
Tarkkoja havaintoja.. Itse en niellyt Vihreiden ydinvoimapäätöstä hallituksessa – haisi vallan himolle. Japanin katastrofia ei oikein voinut ohjata kannatuksen kasvuksi kun oli itsellä huonot housuissa. Pitää myös muistaa mihin kysyntään aikanaan syntyi Vihreäliike – luonnonsuojelu/ympäristöpuolue. Nyt olisi otettava askel alkujuurille teemoina Itämeri, ydinvoima, uusiutuvan energian kehityshankkeet, turkistarhaus, joukkoliikenne, lähiruoka jne. On myös tunnustettava, että Arhinmäen sanoma/esiintyminen oli hyvin uskottava ja perusteltu – kieltämättä viehätti. Anni ei myöskään oikein istunut työministerin salkun kantajaksi.
Olen ihmetellyt, miksi vihreät ystäväni eivät halua kuunnella ja vähättelevät argumenttejani, kun yritän kertoa heille, miksi en pitkän mietinnän jälkeen halunnut äänestää vihreitä vaan vasemmistoliittoa:
1. vihreät pysyi hallituksessa joka teki pahimman ydinvoimapäätöksen
2. uusi suomi -kampanja oli mauton ja typerä, vei huomion vääriin asioihin
3. suhtautuminen perussuomalaisiin oli taktikoiva ja epäjohdonmukainen
Näistä syistä koin vihreät epäluotettaviksi tuulihatuiksi, joiden käyttäytymisestä vaalien jälkeen ei ole mitään takuita – kuten ei ollut edellistenkään vaalien jälkeen.
Ympäristöasioiden lisäksi sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden lisääntyminen ja todella inhottava oikeistolainen hallituspolitiikka ovat jääneet ilman vasta-argumentteja, sain vaikutelman, että vihreät haluavat pysyä hallituksessa keinolla millä hyvänsä, vaikka periaatteensa myyden. Miksi ei kunnolla argumentoitu perussuomalaisten ja näitä myötäilevien kokoomuslaisten ja jopa demarien diskurssia, joka oli tosi vaarallista?
Käytännön maakunta- ja EU-politiikassa olen tavannut viehättäviä ja älykkäitä, huumorintajuisia vihreitä.
Pari – tunnettua – on ollut huomattavan paljon samankaltaisia kuin 1970-luvun alun stallarit – joista osasta kovasti pidin, osaa vierastin aika lailla.
Mutta muutoin tapaamani vihreät ovat olleet sisältä aika ”mustia” ja vain pinnalta vihreitä. Eli illan mittaan asioita puidessa he säännön mukaan taipuivat pohdintoihin, joita tapaa useimmiten BOB-Helsinki-jengeissä. Aitoja, pesunkestäviä porvareita eikä edes sieltä ”lievimmästä päästä”.
Olisiko niin, että ihminen voi kyllä näytellä jotain roolia, mutta roolihenkilö ei kelpaa silloin, kun tarvitaan päättjäiä asioissa, joissa äänestäjällä on kovia ehtoja?
Tiedän tämän asian (olen 64-vuotias ja politiikassa vasta 41-vuotiaasta, mutta ylioppilaskunnassa jo parikymppisenä, HYY) omasta kokemuksestani demarina.
Vain silloin, jos ihmisen sisäinen ääni (etos) ja ulkoinen olemus ovat linjassa ja tällaiset ihmiset sitten esiityvät poliittisena liikkeenä se pitkän päälle – siis se liike – voi menestyä.
Näin ei ihan kaikissa tapauksissa Vihreät – de Grönä – liikkeessä ole ollut. Ei Rovaniemellä, ei Espoossa eikä aina Helsingissäkään.
Nalle Wahroosista on kuoriutunut Suomen rikkain ja härskeimmin kiroileva punahuosuinen arrogantti Björn-niminen musta helmi Postipankin kauhtuneeseen kruunuun.
Tälllaisia ajatuksia tulee, kun on itse ollut 24 vuotta työväenliikkeessä ja nähnyt ja pohtinut, mikä meitä demareita oikein vaivaa. Tai sitä rajapintaa, joka on demareiden ja äänestäjien välimaastossa.
Itse lähestulkoon äänestin vasemmistoliittoa, mutta ympäristö- ja suvaitsevaisuusnäkökulmat veivät lopulta kuitenkin voiton. Itsellä esim. seuraavat asiat pahasti tökkivät nykymenossa.
Tuntui, ettei uskallettu hallituksessa sanoa selkeästi omaa mielipidettä monissa tärkeissä asioissa, kuten ympäristöhallinnon rapauttamisessa, missään ei mennyt rajaa mikä olisi ollut hallituskysymys. Yritettiinkö ympäristöasioita edes saada kunnolla esiin vai eikä julkisuus ottanut niitä omakseen? Oma viesti pitäisi tuoda selkeästi ja perustellusti esiin, jossa Leo varmasti olisi ollut hyvä (vrt. vihreiden hyvät EU-edustajat). Kritiittikiä täytyy esittää silloin kun on eri mieltä, muuten tulee olo että on samaa mieltä.
Kokoomuksen sylikoirana istuminen ei ole kovin mukavaa katseltavaa, kun veroprogression on annettua epäoikeudenmukaisesti koko ajan lieventyä (joilla on turvattu hyvinvointipalvelut, vrt. Ruotsin verot ja terveyspalveluihin käytetyt resurssit ja laatu), köyhyyden lisääntyä ja nuorilta syrjäytyneiltä voidaan leikata vielä osa perustulosta ”kannustuksen” lisäämiseksi.
Nykyinen kasvu-usko (ainoa keino turvata peruspalvelut?) ja ilmastonmuutoksen torjunta sekä luonnonvarojen kestämätön riisto ovat todella vaikeasti sovitettavissa yhteen. Ainakin pitää kertoa mitä vihreät vaadittavalla kasvulla tarkoittavat, sillä ristiriita on niin ilmeinen.
Perustulo on alan ammattilaisten mukaan tasoltaan riittämätön, epärealistinen ja toimimaton ajatus, se ei käytännössä toimisi osalla syrjäytyneistä, kun palkkapäivän jälkeen oltaisiin kadulla seilissä. Ennemmin mallia voisi ottaa esim. Ruotsista (mm. laatukilpailu) ja Britanniasta (mm. sosiaaliset innovaatiot)
Seuraavassa vaalikampanjassa kannattaa ottaa muiden osoittelu pois, oma selkeä linja (ihmisten kannalta) tärkeissä pääkysymyksissä esiin, sosiaanen vastuu ja ympäristönsuojelupainotus vahvana mukaan, jolloin ainakin osa jo menetetyistä kannattajista saattaa palata ja uusiakin voi tulla
Vihreät eivät ole vihreitä, siinä minusta syy häviöön. Vaalitempaukseksi otettiin niinkin tärkeä asia kuin ”naintilakko”. Kamoon.
Analyysi osui nappiin.
Hallitus teki tosi rankkaa politiikkaa pienituloisia kohtaan: sähkön hinta, kiinteistöveron nosto, haja-asutusalueen jätehuolto, kiinteistövero… kaikki pakollisia pienituloisimmillekin. Minä en ihmettele, että ”unohdettu kansa” protestoi.
Minä olen harmitellut sitä, että Vihreät ovat niin pahasti hirttäytyneet ydinvoimakysymykseen. Niille, jotka haluavat äänestää ympäristön puolesta, mutta uskovat ydinvoiman olevan kuitenkin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa välttämätön energiamuoto, Vihreät on parhaimmillaankin vain laiha kompromissi. Mutta ei sen parempaa tarjottavaa löydy muiltakaan puolueilta. Pitäisikö Vihreiden siis keskittyä varsinaiseen päämäärään eli ilmastonmuutoksen torjuntaan eikä tehdä kynnyskysymyksiä yksittäisistä operatiivisen tason asioista kuten ydinenergian käytöstä?