Markku Koskinen: Suot ja turve

Vieraskynäblogissa Markku Koskinen

Suomi on maailman soisin maa; turvemaita on Suomen maapinta-alasta noin kolmannes.

Suomella on tämän vuoksi Euroopassa erityinen vastuu suoluonnon monimuotoisuudesta.

Suopinta-alasta yli puolet on ojitettu metsätalouteen, pelloiksi ja turpeennostokentiksi, mikä on johtanut suoluonnon uhanalaistumiseen. Vuonna 2008 ilmestyneessä Suomen luontotyyppien uhanalaisuus-julkaisussa puolet suotyypeistä on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaisiksi.

Metsäojitettua suota on Suomessa noin 5,7 miljoonaa hehtaaria, ja metsätalous on ollut suoluontoa voimakkaimmin muuttanut tekijä. Metsäojitukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin korpiin, jotka ovat luontaisesti metsäisiä suotyyppejä; niistä lähes kaikki on luokiteltu uhanalaisiksi. Onneksi monet metsäojitetut suot kyetään palauttamaan ennallistamalla. Ennallistaminen on kuitenkin pitkällinen prosessi, ja se muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä pidempään suo on ollut ojitettuna. Metsäojitettujen soiden ennallistamisella onkin kiire.

Turpeenkaivuun jäljet ovat nähtävillä kymmenien sukupolvien ajan, eikä ole mitään takeita siitä, että tuleva ilmasto suosii soiden syntymistä. Energia- ja kasvuturpeen kaivajat valtionyhtiö Vapo etunenässä haluavat yleisön uskovan, että turpeennoston jäljet suoluonnossa ovat väliaikaiset ja merkityksettömät. Mieluusti puhutaan turvekenttien ennallistamisesta, mutta ennallistaminen on vain yksi taloudellisesti tuottamaton vaihtoehto turpeennoston luoman autiomaan käsittelyssä. Muita toimintamalleja ovat ruokohelven kasvattaminen ja metsittäminen. Jokainen turpeennostoon otettu suo on siis katsottava lopullisesti hävitetyksi.

Vastikään julkistetussa suostrategiassa turpeenkaivuuta ohjataan luonnontilaltaan muuttuneille soille, mikä voi kuulostaa kohtuulliselta kompromissilta. Ongelma piilee luonnontilaisen suon määritelmässä: yksikin oja, jolla ei ole mitään vaikutusta suon tilaan, voidaan katsoa perusteeksi sille, että suo on vapaata riistaa turpeennostajille. Suoluonnon turvaamiseksi loput käytännössä luonnontilaiset ja arvokkaimmat ojitetut suot on suojeltava ja turpeenkaivuu on lopetettava.

Markku Koskinen on maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tohtorikoulutettava.

Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.
Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi ja miten vältetään viherpesu? Hienoa olla puhumassa IMPACT Helsinki -tapahtumassa 29.4. 

IMPACT Helsinki kokoaa yhteen muutoksentekijöitä; markkinoijia, viestijöitä ja somevaikuttajia, arvopohjaisen markkinoinnin ja viestinnän teemojen pariin

Linkki ilmoittautumiseen löytyy täältä: https://lnkd.in/dGrMP4n6

#pinghelsinki #impacthelsinki2025
Olipa taas kiva peruskunto-sunnuntai! Valmentajan tekemässä ohjelmassa oli vapaavalintaista pk-harjoittelua neljä tuntia. 

Käytännössä tämä tarkoitti mulla  seuraavaa: ystävän kanssa tunti kevyttä sulkapalloa, tunnin juoksutreeni, tunnin fysiikkatreeni (kuntosali) ja lopuksi vielä reilun tunnin uintitreeni. Sen lisäksi hiukan pyöräilyä (siirtymät) ja aamulla kehonhuolto + seitsemän minuutin lihaskuntotreeni.

Ouran mukaan aktiivisia kaloreita 2335 ja vastaava kävelymatka 42,1 km (askeleita 24 140). Garminin mukaan virtaa olisi tälle päivälle vielä jäljellä 36/100 eli ”Tämänpäiväinen liikunta edistää kuntoasi ja terveyttäsi. Body Battery -tasosi riittää erinomaisesti loppupäiväksi!”
Nyt on aika juhlia, koska tänään siitä tuli totta! Helsinki on hiilivapaa kun Salmisaaren kivihiilivoimala suljettiin. 

Lukemattomat ihmiset ovat vuosia ja vuosikymmeniä tehneet tämän eteen väsymättä töitä. Nöyrä ja iso kiitos teille kaikille. Tiedätte kyllä keitä olette. 💚🌍