Viikkopäiväkirja 9 (28.2.-6.3.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Ennen hommien aloittamista tutustuin viikonloppuna julkaistuun Kokoomuksen vaaliohjelmaan ja minut kuvattiin Kaisa Lekan vaalivideoon. Olen inspiroituneena seurannut Kaisan pyöräretkiä. Kaisa näyttää omalla esimerkillä millaista on tulevaisuuden hiilineutraali ja ekologinen lomamatkailu.

Lounaalla kävin Maria Vuorelman ja Samuli Sinisalon kanssa 10:10-kampanjaan liittyen. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja istuin VR:n ilmastonmuutosaiheisen kirjoituskilpailun palkintoraadin kokouksessa, jossa valitsimme kilpailun voittajat. Täytyy sanoa, että 4-5-luokkalaisten kirjoitustaso on aivan huikaiseva. Illalla kävin vielä puheenjohtaja Anni Sinnemäen vaalikampanjan avajaisissa.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja valmistauduin Suomen Työväen Säästöpankin STS-killan vaalipaneeliin ja verkkovaikuttamista koskevan selvityksen julkistamistilaisuuteen. Lounaan jälkeen kävin Allianssin Nuorisotyön Kultainen kypärä -palkinnon julkaisutilaisuudessa. Nuorisomyönteisimpänä kansanedustajana palkittiin Paavo Arhinmäki. Tilaisuuden jälkeen sidoin symbolisen nauhan opiskelijoiden järjestämässä tempauksessa opintotuen sitomiseksi indeksiin (lisää aiheesta täältä) ja osallistuin STS-killan vaalipaneeliin Kampin palvelukeskuksessa. Tämän jälkeen siirryin Vanhalle ylioppilastalolle seuraamaan Kepan järjestämää vaalikeskustelua. Illan istuin Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton ilmastopeli-illassa. Samalla käynnistyi myös Ei pöllöjä eduskuntaan -kampanja.

Keskiviikko: Kävin läpi sähköposteja ja valmistauduin verkkovaikuttamista koskevan selvityksen julkaisutilaisuuteen. Luovitin selvityksen ja sen 13 toimenpidesuositusta oikeusministeri Tuija Braxille. Tiedote tilaisuudesta ja itse selvitys löytyy oikeusministeriön sivuilta. Tilaisuuden aluksi en malttanut olla mainitsematta Turun herkullista verkkovaikuttamisesimerkkiä. Aamulla julkaistiin myös juttu, jossa YLE:n Uusi musta kysyi minulta tulenko hulluksi eduskunnassa. Ohessa vastaus: Tuleeko ekojeesus hulluksi eduskunnassa? Lounaan jälkeen kävin aurinkoisella iltapäiväluistelulla Luonto-Liiton toimistojengin kanssa. Suosittelen lämpimästi! Luistelun jälkeen kävin toimistolla ja pyöräilin alkuillaksi Harjun Nuorisotalolle puhumaan Helsingin Vihreiden Nuorten uusien iltaan onnellisuudesta, kohtuullisuudesta ja ekologisuudesta. Illan päätteeksi valmistelin vielä muistion apulaisoikeusasiamiehelle ajankohtaisista ympäristökysymyksistä.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin eduskuntatalolle. Tapasimme ympäristöjärjestöedustajien kanssa eduskunnan apulaisoikeusasiamiestä. Päivällä viimeistelin tulevia vaalikampanjavideoita yhdessä Peggyn, Annukan ja Päivin kanssa. Joku oli tehnyt myös erinomaisen ehdotuksen vaali-ilmeestä minulle. Luonto-Liitossa juhlimme metsävastaavan syntymäpäiviä ja alkuillasta piipahdin Vihreiden puoluetoimistolla tapaamassa puoluejohtoa ja muita ehdokkaita. Välissä näpyttelin sähköposteja sen minkä ehdin.

Perjantai: Viimeistelin aamulla nuorisotutkimusverkostolle artikkelin nuorten ja tulevien sukupolvien vaikutusmahdollisuuksien edistämisestä. Aamupäiväksi pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Vuorossa oli toimistopäivä. Käytännössä oli siis koko päivä aikaa jutella ihmisten kanssa ja käydä läpi viikon aikana kertyneitä sähköposteja. Alkuillasta johdin puhetta Suomen degrowth-verkoston kokouksessa, jossa ideoimme mm. tulevaa Suomen sosiaalifoorumin seminaaria. Illalla kävimme Annukan kanssa syömässä Meze pointissa ja katsoimme elokuvan Kuninkaan puhe. Kyseessä oli vaikuttava ja pieni tarina ystävyydestä sekä itsensä voittamisesta. Pyöräilymatkalla kotiin piipahdimme vielä Taideteollisen korkeakoulun ekojuhlissa.

Lauantai: Vietimme Annukan kanssa leppoisaa lomapäivää. Nukuimme pitkään ja kävimme yläkerrassa Jukan, Elinan, Kuuran ja Piin luona aamubrunssilla. Iltapäivällä kävimme kaupassa, teimme ruokaa, otimme päivätorkut sekä vaihdoimme kukille mullat ja siivosimme. Illalla kävin vielä juoksemassa.

Sunnuntai: Kirjoitin aamupäivällä pari kolumnia ja kävin pihamme laskiaisriehassa. Tämän jälkeen pyöräilin toiselle puolelle Käpylää Pohjolan aukiolle jakamaan yhdessä Käpylän Vihreiden kanssa vaaliesitteitä ja ilmapalloja. Näin tuli samalla pilotoitua omaa katukampanjakestävyyttä. Hyvältä tuntui. Iltapäivän ja illan valmistelin tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia sekä tein muita vaalivalmisteluun liittyviä hommia.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 75 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 84,5 tuntia, josta eduskuntavaalityötä oli yhteensä 30 tuntia.

Kiitollisuus: Olen kiitollinen Annukalle, Peggylle ja kaikille muille tukiryhmäläisille avusta eduskuntavaalien suhteen. Lisäksi olen kiitollinen useista hyvistä jutuista ja uutisista viikon varrella. Erityisen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus tuntea niin monia hienoja naisia, jotka olivat päässeet Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen sadan parhaan naisen listalle.

Oppiminen: Viikon aikana olen oppinut paljon itsensä voittamisesta. Olen huomannut, että ihmisiä ei kannata esimerkiksi toimistolla mennä heti vaivaamaan kun he astuvat sisään. Olen oppinut paljon katukampanjoinnista, videoiden ja kuvien tekemisestä sekä vaalipaneeleista, ihmisten kohtaamisesta ja vaalikoneista. Lisäksi olen oppinut, että mitä paremmin asiat on mietitty, suunniteltu ja ohjeistettu, sen paremmin ihmisten antama panos voidaan hyödyntää.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 8.

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Seuraa minua Instagramissa