Onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi – Osa 6: Rajoja asettavan ympäristöpolitiikan huutava tarve

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Helsingin Vihreiden sivuilla.

Viimeisimmän ilmastotutkimuksen valossa näyttää mahdolliselta, että maailman lämpötila voi nousta peräti neljä astetta vuoteen 2060 mennessä.

Millennium Ecosystem Assessment -raportin mukaan lajien sukupuuttoaalto on kiihtynyt ihmistoiminnan seurauksena tuhatkertaiseksi lajien luontaiseen häviämisnopeuteen verrattuna.

Viime vuoden lopulla julkaistu Suomen neljäs lajien uhanalaisuusarviointiraportti arvioi, että joka kymmenes laji on Suomessa uhanalainen. Suomen ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä maailman 12. suurin ja päästöt henkeä kohden pelottavan isot.

Onneksi Vihreiden lisäksi monet muutkin puolueet ovat nostaneet ympäristökysymykset politiikan teon keskiöön. Vihreiltä on kuitenkin lupa odottaa edelläkävijyyttä suomalaisen ympäristöpolitiikan viitoittamisessa.

Puolue julkaisee uuden ympäristöohjelmansa huhtikuussa juuri ennen vaaleja. Itse toivon näkeväni ohjelmassa ennen kaikkea ehdotuksia, jotka korostavat ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin parantamisen mahdollisuuksia ekologisissa rajoissa. Tarvitaan siis rajojen politiikkaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käyttöön tulee ottaa muun muassa ilmastolaki, joka takaa vuosittaiset päästövähennykset ja siten kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamisen pitkällä aikavälillä. Lisäksi tarvitaan henkilökohtaisia päästökiintiöitä sekä luonnonvarojen käytön tehostamista vähintään 10-kertaiseksi vuoteen 2050 mennessä.

Ekotehostamisella on kuitenkin rajansa. Resurssien käytön tehostuessa säästyvät varat käytetään usein lisääntyvään kulutukseen. Vaikka esimerkiksi autojen polttoaineteknologia on kehittynyt ympäristön kannalta parempaan suuntaan, on lisääntynyt liikenne peittänyt alleen ekotehostuksen myötä saavutetut ympäristöhyödyt. Samoin asuntojen energiatehokkuuden paraneminen ei ole laskenut niiden energiankulutusta, koska ihmisillä on käytössään yhä enemmän neliöitä. Jos ympäristöhaasteisiin halutaan vastata, muutoksen on oltava kokonaisvaltainen: toimeliaisuuden laadun ohella on tarkasteltava myös sen määrää.

Talouden kasvaessa on mahdotonta vähentää energian ja materiaalin kulutusta, koska kasvu syö sen, mitä ympäristötoimilla saavutetaan. Vihreä ja palveluintensiivinen talous voi kasvaa vain siinä tapauksessa, että sen aineellinen perusta maailmanlaajuisesti supistuu. Rajojen lisäksi tarvitaan tietysti paljon konkreettisia toimenpiteitä.

Tässä viisi viime hetken tärkeintä ehdotustani vihreiden ympäristöohjelmaan:

– Energiatehokkuudella, uusiutuvilla energialähteillä ja ilmastolailla vähennetään päästöjä 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä.
– Henkilöliikenteen investoinneista 75 % joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn.
– Etelä-Suomen metsistä 10 % suojellaan, ja soita ennallistetaan luonnontilaisiksi.
– Itämeri ja vesistöt puhdistetaan luomuviljelyllä, maataloustukia suuntaamalla ja kansainvälisellä yhteistyöllä.
– Lasten ja nuorten luontoharrastusta ja ympäristökasvatusta lisätään.

Jos Vihreät eivät osoita tietä ekologisesti kestävään ja hiilineutraaliin Suomeen, ei sitä tee kukaan muukaan.

Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Peruselementit
– Osa 2: Yksilön ja yhteiskunnan onnellisuus
– Osa 3: Kohtuullisuus
– Osa 4: Vaalirahoitus
– Osa 5: Paremminvointivaltio