Viikkopäiväkirja 2 (10.-16.1.2011)

Viikkopäiväkirja palaa jälleen vuoden vaihteen tauolta.

Tässä tiivistetysti kuluneen viikon kuviot.

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle lumi- ja räntäsohjossa orientoitumaan alkaneen vuoden hommiin. Keskon kestävän kehityksen palkinnot julkaistiin myös haettavaksi. Teeman on materiaalitehokkuus. Olen itse mukana palkintolautakunnassa. Lounaalla kävin Turun Sanomien toimittajan kanssa. Haastattelun aiheena oli asketismi. Iltapäivällä vedin vuoden ensimmäistä toimistokokousta ja kävimme läpi joitakin uuden Kevätseuranta-vastaavan perehdytykseen liittyviä asioita. Iltapäivällä istuin Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinpalaverissa valmistelemassa hallituksen tulevan kokouksen esityslistaa. Illalla kävimme Annukan kanssa Tuulin, Markon, Toivon ja Ilonan luona kylässä.

Tiistaina vietin aamupäivän ja lounaan kehityskeskustelussa. Iltapäivällä kävin vuosittaisessa hammastarkastuksessa. Reikiä ei löytynyt, mutta hammaskiven poistossa pitää käydä. Iltapäivällä poseerasin kellon kanssa Turun Sanomien juttua varten. Lisäksi pistin kasaan Luonto-Liiton toimintakertomusta ja kävin läpi sähköposteja.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa. Kuvittelin, että kaikkein pahimmat juoksu- ja pyöräilykelit on tänä talvena Helsingissä koettu jo monta kertaa. Jäätynyt loska oli kuitenkin tämän vuoden ennätys. Vauhti ei päätä huomannut ja nilkatkin joutuivat aika koville. Aamupäivällä istuin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton (STKL) Sosiaalisesti kestävä kehitys -kirjahankkeen kirjoittajapalaverissa. En vielä tiedä kirjoittaisinko kirjaan artikkelin kansalaisvaikuttamisesta vai ekologisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen leikkauspinnoista. Lounaalla ja iltapäivällä jatkuivat kehityskeskustelut. Päivän lopuksi vastasin vielä Pohjoismaiden ministerineuvoston ympäristöpalkintoa koskeviin tutkimuskysymyksiin.

Torstaina huonosta kelistä viisastuneena kävin aamulla juoksemassa Mäkelänrinteen kuntokeskuksen juoksumatolla. Oli hyvä idea verryttelyjuosta noin kilomertin matka kuntokeskukselle, jatkaa juoksua matolla ja juosta taas takaisin kotiin suihkuun. Aamupäivä ja iltapäivä sujuivat kehityskeskusteluiden merkeissä. Loppuiltapäiväksi lähdin Kepan, YK-liiton, Eettisen kaupan puolesta ja monen muun tahon tammitoteille Töölöön. Paljon vanhoja ja uusia tuttuja! Alkuillasta vastasin vielä ympäristöasiantuntija-lehden haastatteluun blogeista sekä viimeistelin kolumin nuorten verkkovaikuttamisesta Sosiaali- ja terveysviestiin. Illalla purin viikon aikana kasautunutta sähköpostisumaa.

Perjantaina kehityskeskustelut jatkuivat niin aamu- kuin iltapäivälläkin. Täytyy kyllä sanoa, että viikon aikana käymäni seitsemän kehityskeskustelua ovat olleet todella antoisia. Sessioissa on tullut paljon hyviä ja mielenkiintoisia uusia ajatuksia. Tarkoituksena onkin tehdä jonkinlainen analyysi ja yhteenveto keskusteluista sekä tietysti pistää asioita eteenpäin. Tuskin maltan odottaa tulevan viikon kehityskeskusteluita. Illalla kävin kasvisruokakauppa Asokassa sekä vietimme Annukan kanssa viikottaista L&A-sessiota käymällä Bistro Artesanassa syömässä.

Lauantaina kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle valmistelemaan hallituksen kokousta. Koko päivä sujahti hyvässä seurassa kokoustellessa ja hallituksen päätöksiä ylös kirjaillessa. Kokouksen päätteeksi jäimme vielä hetkeksi istumaan iltaa. Illalla katsoimme Annukan kanssa Gandhista kertovaa dokumenttia. Ole itse se muutos, jonka toivot maailmassa näkevän!

Sunnuntaina kävimme Annukan kanssa aamupäivällä juoksemassa. Pihamme kartonki- ja lehtiroskista ei ole tyhjennetty sitten joulukuun puolivälin, joten kävimme yläkerran naapurin Jukan kanssa pomppimassa hiukan kartonkilaatikon päällä, jotta sinne mahtui vielä muutama lisää. Päivän kuluessa valmistelin tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia sekä siivosin.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 50 km) ja pyöräilin 73 km. Lisäksi tein kerran lihaskuntoa ja venyttelin. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 84 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen siitä, että vuoden 2011 aktiviteetit ovat taas alkaneet. Erityisen kiitollinen olen kuitenkin niistä seitsemästä todella antoisesta kehityskeskustelusta sekä muista keskusteluista joita olen lukemattomien ihmisten kanssa käynyt. Olen kiitollinen, että voin tehdä työtä, jolla on tarkoitus ja jonka koen itse todella mielekkääksi.

Viikon aikana olen oppinut hurjasti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja saanut paljon ideoita Luonto-Liiton kehittämiseen sekä muihin tuleviin juttuihin. Tästä on todella hyvä ponnistaa kevään haasteisiin. Lisäksi olen oppinut suhtautumaan myönteisesti jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiin ristiriitatilanteisiin.

Tulevan viikon aikana kehityskeskusteluiden pitäminen jatkuu, olen mukana tiedotustilaisuudessa julkaisemassa ympäristöjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteita, vedän Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokousta sekä käyn puhumassa Sipoonjoen koulun oppilaille ympäristöasioista. Lisäksi tapaan paljon ystäviä. Luvassa on kiva viikko!

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 50.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 2 (10.-16.1.2011)”

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa