Viikkopäiväkirja 41 (11.-17.10.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja venyttelin. Lauantain maratonin jälkeen juoksu sujui leppoisasti ja teki todella hyvää. Aamupäivällä tein selvitystä verkkovaikuttamiseen liittyen. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja tapasin Sharewoodin Harri Jylhää. Alkuillaksi suuntasin Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristösuojelupiirin opiskelijailtaan, jossa kävin lyhyesti läpi ympäristöalan opiskelijoille Uudenmaan ympäristö- ja luonnonsuojeluhaasteita. Kirjoitukseni ilmastopolitiikkaan liittyen julkaistiin CO2-raportti.fi -sivulla: ”En muistanut, että Suomen ilmastopolitiikka on näin masentavaa”.

Tiistaina istuin aamupäivän opetusministeriön järjestämässä järjestöpäivässä. Tilaisuudessa juhlittiin mm. pian eläkkeelle siirtyvää nuorisoyksikön johtajaa Olli Saarelaa. Pikaisen yliopistolla nautitun lounaan jälkeen pyöräilin Kauniaisiin Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuuriradikalismipäivään puhumaan siitä, voiko ympäristöjärjestö olla radikaali. Kauniaisista hyppäsin Vihtiin menevään bussiin, jossa olin puhumassa vielä ilmastopolitiikasta ”kylät ja ilmastonmuutos” -tilaisuudessa. Opin tilaisuudessa Sitran Eeva Hellströmiltä, että etätyön sijaan pitäisi puhua lähityöstä.

Keskiviikkona istuin aamupäivän Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa. Ympäristöjärjestöt ovat pitkään toimineet sen puolesta, että Suomi, Euroopan unioni ja teollisuusmaat sitoutuisivat vähintään 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Valitettavasti tässä on epäonnistuttu surkeasti. Kokouksessa puhunut Uudenkaupungin kaupunginjohtaja on saavuttanut paljon enemmän. Uusikaupunki on sitoutunut 85 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Säätytalolta pyöräilin Luonto-Liiton toimiston ja budjettikeskusteluiden kautta Vantaalle kauppakeskus Jumboon MetropoliAreena-tilaisuuteen, jossa olin puhumassa liikennepolitiikasta. Kirjoittelin aiemmin aiheesta tänne: Viihtyisä metropoli olisi vapaa autopakosta. Pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin maksuton joukkoliikenne. Rahat tähän saataisin ruuhkamaksuista, joka on tehokkain yksittäinen keino liikenteen haittojen vähentämiseksi.

Torstaina istuin koko päivän Luonto-Liiton toimistolla käyden läpi posteja ja papereita. Kirjoittelin muutamia työsopimuksia, valmistelin syysvaltuuston ja hallituksen kokousta sekä toimintasuunnitelmaa vuodelle 2011. Iltapäivällä pidimme lisäksi puhelinpalaverin Luonto-Liiton puheenjohtajiston kanssa tulevan hallituksen kokouksen esityslistasta. Rentouttava ja mukava päivä.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja vietin kokousvapaata päivää Luonto-Liiton toimistolla. Päivä sujahti toimintasuunnitelmaa ja yhdeksän kuukauden toimintakertomusta valmistellessa. Illaksi matkustimme Annukan kanssa Tampereelle viettämään 48 tunnin nonstoplomaa.

Viikonloppuna nautimme Annukan kanssa Tampereen tarjonnasta. Kävimme syömässä Gopalissa, istumassa alkuiltaa ravintola Kahvilla sekä kävelemässä Pyynikillä. Lisäksi teimme noin 15 minuutin seinääntuijotusharjoituksen, lueskelimme lehtiä ja kirjoja sekä keskustelimme menneestä ja tulevasta. Sunnuntaina kävimme juoksemassa ja palasimme Helsinkiin. Siivosin sekä valmistauduin tulevan viikon esityksiin ja kirjoitushommiin.

Viikon aikana kävin juoksemassa 3 kertaa  (yhteensä 28 km) ja pyöräilin 115 km. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 70,5 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen hyvistä seminaareista/keskustelutilaisuuksista, joissa olen saanut olla mukana. Olen myös kiitollinen viettämästämme ajasta ja hyvistä keskusteluista Annukan kanssa. Erityisen kiitollinen olen siitä, että viikonlopun aikana sain kiteytettyä Q3:n tulokset ja Q4:n tavoitteet sekä tehtyä katsauksen vuoden 2011 tuleviin juttuihin. Lisäksi olen kiitollinen, että Luonto-Liiton toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2011 alkavat olemaan kasassa.

Viikon aikana olen oppinut, että etätyön sijaan kuvaavampaa on puhua lähityöstä. Olen oppinut, että joskus kannattaa kokeilla esityksen pitämistä kokonaan käänteisessä järjestyksessä alusta loppuun. Olen myös oppinut, että omien Facebook-päivitysten suhteen pitäisi olla selväsanainen, koska osa ihmisistä lukee noita päivityksiä niin pikaisesti. Lisäksi olen oppinut omista arvoistani, elämänkatsomuksesta ja Zen-buddhalaisuudesta.

Tulevan viikon aikana pohdimme järjestöjen Cancunin ilmastokokoukseen liittyvää vaikuttamistyötä, olen pitämässä aamunavausta Viikin Norssissa Itämerestä, puhumassa omasta blogistani blogipaneelikeskustelussa ja osallistun ympäristötietoisuutta käsittelevään työpajaan Säätytalolla. Viikonloppuna on edessä vielä Luonto-Liiton hallituksen kokous, esitys kansainvälisestä ilmastopolitiikasta Ilmari-koulutuksessa ja ystävien muutto yläkertaan.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa