Istuin torstaina (9.9.) Pekka Himasen ”Elämä taideteoksena” –luentosarjan kolmannella osalla. Viimeisellä luennolla tutustuimme mm. klassiseen musiikkiin. Luennon puhuttelevin kappale oli kuitenkin Kari Rydmanin Niin kaunis on maa.
Kolmen kerran luentosarjan läpileikkaavat teemat olivat luottamus, rikastava vuorovaikutus, luovuus (luova intohimo) sekä energisoiva ja merkityksellinen unelma. Näiden avulla voi kohdata pelon, joka muuten lamaannuttaisi ja kuihduttaisi.
Filosofian tärkeimpiä anteja on pystyä kysymään hyviä kysymyksiä. Mikäli meillä ei ole hyviä kysymyksiä, on vaikea tehdä hyviä havaintoja.
Teemoja voi lähestyä Himasen mukaan esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:
1. Pelko: Mikä minua pelottaa? Mitä minulle tapahtuu konfliktitilanteessa? Mitkä ovat minun häpeän kokemukseni top 3?
2. Luottamus: Mille perustalle luottamukseni on rakennettu? Ketkä ihmiset ovat sisälläni arvoa kantavina voimina? Kenelle ihmiselle olen itse antamassa arvoa ja luottamusta?
3. Rikastava vuorovaikutus: Millä tavalla autan toisia olemaan parhaimmillaan? Millä tavalla autan toisia menemään vielä pidemmälle? Pystynkö sanomaan toiselle jotain, mitä hän on aina halunnut kuulla?
4. Luova intohimo: Mikä on minun luova intohimoni? Mikä on minun merkityksellinen juttuni elämässä? Milloin koen eläväni eniten ja milloin koen olevani parhaimmillani?
5. Unelma: Mikä on minun toimintaa energisoiva näky? Minkä laajempi osa olen? Minkä suurempien arvojen puolella seison? Mitä toimintani lopulta palevelee?
Ihminen on sitä, miltä hänestä enimmäkseen tuntuu. Elämä on jatkuvaa liikettä ja muutosta. Pelon sijasta kannattaa valita eläminen. Esimerkiksi keskitysleirillä selvisivät parhaiten Viktor Franklin mukaan ne, jotka pystyivät säilyttämään merkityksen elämään. Voittaminen on asioiden loppuun viemistä ja elämästä kiinni ottamista. Pekka Himasen sanoin: ”Vittu, elämä mömmömäisessä muodossa on loputtava”.
Elämä taideteoksena -metafora tarkoittaa sitä, että elämä on taideteoksen kaltainen kauneus, jossa on välillä myös tummempia sävyjä. Kauneus syntyy elämän eri sävyistä.
Himasen toiminnan yhtenä perustana on oman näkemykseni mukaan tutustuminen ja hakeutuminen niiden ihmisten pariin, jotka ovat inspiroineet häntä henkilökohtaisesti syystä tai toisesta. Se on aika hyvä periaate.
Lue myös ensimmäiseltä luentokerralta kirjoittamani muistiinpanot täältä.
Kiitos! Oli mukavaa lukea kuulumisia Himasen viimeisen illan luennolta. Itse olin kahdella ensimmäisellä kerralla kuulolla, mutta torstaina en enää päässyt. Luennot herättivät kyllä ajatuksia. Kaitpa me niitä oman elämämme taiteilijoita olemme, vaikka ajatus ihmisestä yksin omaan oman onnensa seppänä hieman vieraalta tuntuukin.
Kiitos kommentista Hanna!
Kerro ihmeessä lisää, millaisia ajatuksia luento sinussa herätti. Olisi tosi kiva kuulla!
Itselleni toinen luentokerta jäin hiukan etäiseksi enkä tullut kirjoittaneeksi siitä mitään.
Aurinkoista viikonloppua!
Parhain terveisin
-Leo
Kiitos Leo ja luentokaverini, joka vinkkasi tästä linkistä!
kuten Hanna, en voinut osallistua enää kolmanteen luentoon, joten oli mukava tutustua siihen näin.
Itselleni toisen luennon keskeinen anti oli JATKUVA HAVAINNOINTI – on hyvä kuulostella mitä on sisäinen puheeni (millainen on suhde itseeni) ja kirjoittaa ylös ajatuksia. Jatkuvan havainnoinnin tuloksena TUNNISTAN itseäni ja HYVÄKSYN (myös epämukavat asiat mm. viha ja pelko, tämä tärkeää seuraavalle vaiheelle) sekä VAPAUDUN ns. mokaamattoman olotilan kulttuurista, joka Himasen mukaan on meillä/meissä vallalla. Taustalla on ÄITI – MINÄ – TOINEN/TOISET – suhdeteoria, johon liittyvät toteuttamamme rooli (esim. vanki) ja peli (esim. draamallisuus). Tavoitteena on saada hyvä suhde iteen ja toisiin. Siinä on hyvä muistaa myös Himasen usein esille tuoma HYVIEN KYSYMYSTEN TEKEMISEN tärkeys.