Pekka Himanen – Elämä taideteoksena – osa I

Osallistuin tiistaina (7.9.) Helsingin yliopistolla Pekka Himasen luennolle ”Elämä taideteoksena”. Tilaisuudessa oli heti alusta lähtien suuren juhlan tuntua. Himanen kätteli ovella kaikki suureen juhlasaliin tulijat samalla kun taustalla soi U2. Odotukset olivat tässä vaiheessa kovat.

Himasen ensimmäisellä luennolla puhuttiin paljon rikastavasta vuorovaikutuksesta ja arvonannosta. Filosofian lähtökohtana on kyky kysyä hyviä kysymyksiä. Esimerkiksi Himasen lasten filosofian kursseilla, joku lapsista kysyi: Olemmeko me suoraa lähetystä vai tulemmeko videolta? Himasen mukaan kaiken perustana on luottamus, rikastava yhteisö, luovuus ja unelma.

Ohessa seitsemän muistiinpanoa luennolta:

1. Luottamus on perusta. Luottamuksen pohjalta ihmiset voivat toteuttaa sitä potentiaalia, joka on valmiiksi heissä itsessään. Ilman luottamusta vajotaan pelon kulttuuriin. Uhattuna ihminen toimii suojautuvasti. Pelon kulttuuri vie energiaa varsinaiselta toiminnalta. Pelon kulttuurissa vallitsevat seuraavat ehdot: minä pelotan sinua, sinä pelotat minua ja elämä pelottaa minua. Antamalla valtaa pelolle, annetaan pois elämää.

2. Rikastava vuorovaikutus avaa tien luovuudelle. Tämä sisältää idean, jossa halutaan toisen olevan parhaimmillaan ja menemään vielä pidemmälle. Ihminen on enimmäkseen sitä, miltä hänestä tuntuu. Rikastavassa vuorovaikutuksessa pystytään tekemään parempia kysymyksiä, joiden kautta voi tehdä parempia havaintoja sekä sanotaan toiselle jotain, mitä hän on aina halunnut kuulla. On rikastavaa auttaa muita olemaan parhaimmillaan heidän jutuissa, ei omissa jutuissa.

3. Unelma arvokkuudesta inspiroi. Unelma on toimintaa innoittava näky, joka saa merkityksen päämäärän lisäksi jokaisesta tekemisen hetkestä. Ihmisillä on yleensä unelma siitä, että arvokkuus ihmisenä tulee tunnustetuksi, ja saa mahdollisuuden tulla siksi, mitä haluaa olla. Himanen näyttää yleisölle Susan Boylen videon. Tämä on puhutellut laajasti ihmisiä, koska niin moni kokee samaistuvansa siihen, että ei ole saanut toteuttaa itseään.

4. Rohkeus on kykyä toimia. Rohkeaksi ei voi tulla vain ajattelemalla rohkeita asioita. Rohkeus on sitä, että uskaltaa toimia pelosta huolimatta. Rohkeus on sitä, että uskaltaa pelätä eikä säikähdä pelkoa. Rohkeaksi voi tulla tekemällä rohkeampia asioita. Rohkeus on lihaksen kaltainen asia, jota voi kehittää harjoittelemalla.

5. Epäonnistuminen on hienoa. Kunnon mokaaminen tekee hyvää. Jos ottaa johtavaksi periaatteeksi epäonnistumisten välttämisen, ei voi onnistua isosti. Elämässä mielenkiintoiset asiat sijaitsevat siellä, missä joutuu haastamaan itsensä. Kannattaa heittää itsensä sellaisiin tilanteisiin, joista ei etukäteen tiedä, miten ne hoidetaan. Hetki, jolloin haastaa itseään menemään jonnekin, jossa ei ole vielä varma, on eniten kehittävää ja kasvua ruokkivaa.

6. Ville Valo –filosofia takaa menestymisen. Menestymiseen tarvitaan luovaa hulluutta, hyvää pokkaa, hieno bändi, loputonta sinnikkyyttä ja vahva unelma. Lahjakkuus on vasta potentiaalia. Ratkaisevaa on, että luovuus yhdistetään loppuun viemisen kykyyn. Kun tekee mielekkäitä asioita, toiminta energisoi loppuunkuluttamisen sijaan.

7. Oppimisfilosofia johtaa kohti unelmaa. Yleensä huipputyypit eivät ole keskimäärin lahjakkaampia kuin muut ikäisensä. Heitä erottava tekijä on suhde oppimiseen. Onnistuneen oppimisen edellytyksenä on (1) luovasti intohimoinen suhde siihen, mitä tekee ja kokee, ja että se on oikeasti merkityksellistä. Tämä johtaa siihen, että alkaa kysymään (2) hyviä kysymyksiä, joiden kautta tekee uusia havaintoja. Kysymysten myötä oppii käyttämään ympärillä olevia (3) resursseja. Tämä tapahtuu (4) rikastavassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja johtaa lähemmäksi (5) unelmaa. Kun pysyy avoinna uusille asioille, voi oppia paljon.

Ja toki luennolla saatiin myös vastaus siihen, miten Himanen onnistui väittelemään suomen nuorimmaksi tohtoriksi parikymppisenä vain kahdessa vuodessa. Helppoa. Ensimmäisenä vuosi meni maisteriopintoihin ja toinen vuosi väitöskirjan viimeistelyyn. Omassa elämässä Himanen on rohkeasti hakeutunut niiden ihmisten ja asioiden pariin, jotka ovat häntä itseään ovat inspiroineet. Se on hyvä metodi.

Kiitos Pekka Himaselle syksyn hienosta elämysviihteestä! Perinteisen filosofian sijaan luento oli pikemminkin tämän ajan elämänhallintafilosofiaa. Ehkä juuri siksi se oli niin kiehtovaa, kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Lisää samoista aiheista voi lukea Himasen teoksesta Kukoistuksen käsikirjoitus.

Yksi kommentti artikkeliin ”Pekka Himanen – Elämä taideteoksena – osa I”

Kommentointi on suljettu.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.