Kesämökkeilyn ylistys ja Thoreaun: Walden – Elämää metsässä

Luin juhannuksena Henry Thoreaun Walden – Elämää metsässä -kirjan. Kyseessä on tarina siitä, kuinka Thoreau muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa mökkiin. Hän halusi selvittää, miten elää yksinkertaisimmin ja aidoimmin, liitossa luonnon kanssa.

Kiistämättä vuonna 1852 kirjoitetussa teoksessa on paljon sellaista yhteiskuntakritiikkiä, joka on tänä päivänä ajankohtaisempaa kuin koskaan aiemmin ja osoittaa uskomatonta henkistä edelläkävijyyttä. Erityisesti itseäni lämmitti vaatimattomuuden ylistys ja voimakas kuulutuskriittisyys:

”Mielessäni on luokka, joka näyttää varakkaalta mutta joka on itse asiassa kauhistuttavavimmin köyhtynyt. Se on haalinut itselleen roinaa mutta ei osaa käyttää sitä tai hankkiutua siitä eroon. Tuota luokkaa pitävät vankina kultaiset ja hopeiset kahleet.”

Thoreaun puhuu vaatimattoman ja vähän luonnonvaroja kuluttavan elämäntavan lisäksi voimakkaasti kasvissyönnin puolesta. Alkoholiin ja muihin ”päihteisiin” otetaan myös kriittinen kanta:

”Pysyisin mieluusti vastedeskin raittiina. Päihtymyksen asteita on lukemattomasti. Uskoakseni vesi on ainoa viisaan juoma. Viine ei ole juomana niin jalo – puhumattakaan siistä, että hukuttaisin toiveikkuuteni aamulla kupilliseen kuumaa kahvia tai illalla teemukilliseen!”

Sen sijaan on hiukan hämmentävää, vaikkakin virkistävää lukea voimakasta kritiikkiä rautateitä, tiedonvälitystä ja sivistystä kohtaan. Ympäristöfilosofian ja ekoprimitivismin sijaan itselleni kirja näyttäytyi lähinnä suomalaisen kesämökkeilyn ylistyspuheenvuorona. Itse mökkeilisin Thoreaun tavoista poiketen mielummin Rosa Meriläisen tapaan: Kesämökki Punavuoressa.

Kunniaa Thoreaulle on toki pakko antaa vaikka itseäni kirja ei niin paljon puhutellutkaan. Onhan hänen kirjoitukset inspiroineet kuitenkin mm. Mahatma Gandhia, John F. Kennedyä ja Martin Luther Kingiä sekä tietysti ympäristöväkeä.