Sähköriippuvaista elämää

Kotitalouksien sähkönkulutuksesta lähes puolet syntyy valaistuksesta, kylmälaitteista ja ja kodin elektroniikasta. Siinä missä kylmälaitteiden (jääkaapit, pakastimet) kulutus on laskenut, on valaistuksen tehostumispotentiaali toistaiseksi jäänyt toteutumatta. Lisäksi kodin elektroniikan (televisiot ja tietokoneet) sähkönkulutus on kasvanut voimakkaasti.

Miten yksittäinen ihminen voi parhaiten kiinnittää huomiota omaan sähkönkulutukseensa? Ensimmäinen askel olisi henkilökohtaisen tiedon saaminen. On vaikea säästää energiaa, jos ei tiedä, kuinka paljon sitä kuluttaa. Tietoa omasta sähkönkulutuksesta on tällä hetkellä mahdollisuus saada vain kerran vuodessa, sähköyhtiön tasauslaskussa. Itse tilaan Etelä-Savon energian tuulivoimasähköä. Viimeisin saamani tieto energiayhtiöltä on, että kulutimme kahden hengen kotitaloudessamme yhteensä 680 kWh sähköä vuoden 2008 aikana.

Kyse on vähän samasta asiasta kuin, jos kaupassa asioidessa tiedon hinnasta sekä elintarvikkeiden ravinto- ja energiasisällöstä saisi vasta jälkikäteen. Kuinka moni suostuisi tähän? Keräät siis tuotteet hyllystä ja viet ne kotiin, laskun ja tuoteselosteet saat kotiisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa. Sähkönkulutuksen osalta tämä tarkoittaa sitä, että kun vaihdat energiasäästölampun tai hankit uuuden energiatehokkaan laitteen, et saa palautetietoa kotisi sähkönkulutuksesta reaaliaikaisesti.

Omalta osaltani tilanne on parantunut merkittävästi, kun sain noin kuukausi sitten käyttööni BaseN Oy:n kehittämän reaaliaikaisen sähkönmittauksen. Nyt voin seurata omaa sähkönkulutustani suoraan verkon kautta. Kyse ei ole päästöjen kannalta pikkujutuista. Ulkomailta saatujen kokemusten mukaan reaaliaikaisilla mittaus- ja havainnollistamistoimenpiteillä voitaisiin saavuttaa 5 – 15 prosentin vähennys kotitalouksien vuotuisessa sähkönkulutuksessa.

Seuranta on avannut silmäni aivan uudella tavalla. Reaaliaikaisen mittauksen avulla olen huomannut, että hankkimani energiatehokas jääkaappi kuluttaakin yllättävän paljon sähköä olleessaan jatkuvasti päällä. Suuri syöppö on myös pesukone – siitäkin huolimatta, että koneemme pitäisi olla parasta A-luokkaa ja pesemme vaatteemme 30 asteessa. Sen sijaan valaistuksen osuus (käytössä energiasäästölamput) ja tietokoneiden (käytössä kannettavat) kulutus on häviävän pieni. Isoimmat piikit aiheuttavat pölynimurin ja lieden sekä vedenkeittimen, leivänpaahtimen ja mikroaaltouunin käyttö. Televisiota meille ei ole, ja stereoita käytämme vain satunnaisesti.

Esimerkiksi marraskuun 17 ensimmäisen päivän aikana tuulisähköä on kulunut kotitaloudessamme 41,2 kWh. Viimeisen kuukauden aikana viikottainen sähkönkulutuksemme on vaihdellut 13,7 – 18,2 kWh välillä päiväkulutuksen vaihdellessa 0,7 kWh – 4,94 kWh välillä.

Mikäli sähkön kokonaishinnaksi (siirtomaksu mukaanlukien) lasketaan noin 10 senttiä / kWh, on sähkölaskuni marraskuun osalta tällä hetkellä 4,1 euroa. Itse pyrin säästämään sähköä ympäristösyistä. Valitettavasti sähkön hinta ei vaikuta kulutuskäyttäytymiseen näin alhaisella tasolla millään tavalla. Sähkö saisi olla vähintään kymmenen kertaa kalliimpaa.

Huomattavasti suurempi säästöpotentiaali olisi tietysti yrityksissä. Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla vastaava järjestelmä on jo käytössä. Milloin muut seuraavat perässä?

Teksti on julkaistu aiemmin: Luonto-Liiton http://www.kulutus.fi -sivuilla.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa