Torstaina (15.10.) kommentoin valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittista tulevaisuusselontekoa tuoreeltaan MTV3:n uutisille. Ainakin myös YLE uutisoi ympäristöjärjestöjen kantoja: Järjestöt tyytyväisiä päästötavoitteeseen.
Hallituksen strategia tähtää vähintään 80 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan päästöjä pitäisi teollisuusmaissa, kuten Suomessa, vähentää kuitenkin vähintään 80-95 prosenttia, mikäli lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa. Päästöt ovat kasvaneet IPCC:n arvioita nopeammin, joten todennäköisesti 80-95 prosentin päästövähennyskään ei riitä.
Selonteko kuitenkin osoittaa, että kunnianhimoisetkin päästövähennykset ovat täysin mahdollisia – myös ilman ydinvoimaa. Nyt hallituksen pitäisi ryhtyä vain tuumasta toimeen. Selonteon lisäksi tarvitaan lyhyemmän aikavälin tavoite, esimerkiksi 40 prosentin päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä, ja ilmastolaki vuosittaisista viiden prosentin päästövähennyksistä. Näin välttämättömiä toimenpiteitä ei lykättäisi pitkälle tulevaisuuteen.
Suomen luonnonsuojeluliiton lyhyt tiedote selonteosta löytyy täältä: Tulevaisuusselonteko tarjoaa tiekartan päästövähennyksiin ilman lisäydinvoimaa.
Päivän mittaan vastailin myös Helsingin Sanomien toimittajan hiilinieluja koskeviin kysymyksiin, istuin iltapäivää Luonto-Liiton pyöreän pöydän tapaamisessa Allianssi-talolla sekä piipahdin Tikkurilassa Vantaan Aikuisopistolla luennoimassa ilmastonmuutoksesta ja siitä, mitä kukin voi tehdä pienentääkseen omaa hiilijalanjälkeään. Omassa elämässään päästöjen vähentämiseksi on parasta kiinnittää huomiota erityisesti asumiseen, likkumiseen ja ruokaan.
Olen Leo samaa mieltä, että 2050 tulee nopeasti. Ellei välitavoitteita aseteta on helppo antaa asia ’markkinoiden päätettäväksi’.
Välitavoitteisiin pitäisi myös suhtautua niin, että mahdollisimman heti aikaansaatu kehitys varmistaa lopputavoitteen. Eli heti pitäis laittaa kunnolla pökköä pesään ja kokeilla monia tapoja tavoitteen edistämiseksi.
Ruotsin, Saksan, Itävallan ja monen muun maan kohdalla on ihan selkeästi huomattu, että aktiivinen edistäminen; kepin ja porkkanan yhdistelmä parhaimmillaan, tuo tuloksia. Esimerkiksi käy Ruotsin korkea polttoöljyn vero (42 snt/l, Suomessa 2011 alkaen 16 snt/l) ja toisaalta samaan aikaan uusiutuvien lämmitysmuotojen investointituki.