Nuorten järjestökiinnittyneisyys heikkenee

Osallistuin (13.10.) Säätytalolla opetusministeriön nuorisoyksikön sekä arviointi- ja avustustoimikunnan järjestämään järjestöseminaariin.

Tilaisuuden kiinnostavinta antia oli Nuoran pääsihteeri Tuomas Kurttilan puheenvuoro Nuorten vapaa-aikatutkimuksesta. Kesällä 2009 ilmestyneen selvityksen mukaan yhä harvempi nuori kiinnittyy järjestöihin. Nuorten toiminta yksilöllistyy ja projektisoituu. Yhä harvempi nuori kokee voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Järjestöosallistumisen laskua on tapahtunut erityisesti kaikkein nuorimpien osalta. Ne jotka osallistuvat järjestötoimintaan, osallistuvat siihen myös harvemmin kuin aiemmin ja suhtautuvat siihen aiempaa kriittisemmin. Lisäksi ne nuoret, jotka eivät ole mukana järjestötoiminnassa ovat järjestöaktiiveja tyytyväisempiä elämäänsä. Tämä asettaa merkittäviä haasteita perinteiselle järjestötoiminnalle.

Olen itsekin kirjoitellut aiheesta parissakin Helsingin Sanomien vieraskynä-tekstissäni
Vaikuttaminen siirtyy kabineteista kaduille, verkkoon ja julkisuuteen (11.7.2009)
Yksilöllinen kevytaktivismi on uutta kansalaistoimintaa (1.7.2008)

Nuorten kansalaistoiminnan näkökulmasta toimintaympäristö on rajussa muutoksessa. Kurttila nimesi omassa puheenvuorossaan neljä toimintaympäristön muutostekijää. Näitä ovat (1) väestön ikärakenteen nopea muutos, (2) järjestökiinnittyneisyyden laskeminen, (3) nuorien heikko rooli vapaa-ajan toiminnan suunnittelussa ja (4) ystäviä tavataan harvemmin kun sosiaalinen vuorovaikutus digitalisoituu.

Arviointi- ja avustustoimikunnan puheenjohtaja Anssi Kujalan mukaan yleisesti ottaen nuorilla menee kuitenkin paremmin kuin koskaan aiemmin. Välit vanhempiin ovat hyvät, päihteiden käyttö on vähentynyt, lukeminen lisääntynyt ja koulutustaso on aiempaa parempi. Lisäksi matkustellaan enemmän ja ollaan aiempaa yhteisöllisempiä. Toisaalta synkkiäkin pilviä on ilmassa. Tällä hetkellä nuoret liikkuvat liian vähän ja ylipaino lisääntyy, myös mielenterveysongelmat lisääntyvät sekä yhteiskunnallinen osallistuminen hiipuu.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.