Viikonloppu vierähti Rovaniemellä. Osallistuin Politiikan tutkimuksen ja Sosiologipäivien ohjelmaan. Omaa tutkimustani esittelin Kansalaisten politiikka –työryhmässä perjantaina. Esitykseni löytyy edellisen blogimerkinnän yhteydestä. Työryhmämme oli muutenkin kiinnostava – monia erittäin hyviä ja kiinnostavia esityksiä. Päivien ohjelmiin kuului myös kaupngin vastaanotto ja iltajuhlat.
Sosiologipäivien sivut ja Kansalaisten politiikka –työryhmän abstraktit löytyvät täältä: http://www.ulapland.fi/?deptid=25015. Työryhmämme oli menestys. Jouduimme vaihtamaan isompaan saliin, koska kaikki halukkaat eivät mahtuneet pieneen luokkaan, jossa meidän alunperin piti kokoontua.
Toki tutkimuksen ja verkostoitumisen ohella oli aikaa muuhunkin aktiviteettiin. Kävimme Annukan kanssa Ounasvaaralla hiihtämässä sekä muutenkin kävelemässä ja juoksemassa Rovaniemen ympäristössä. Mukava ja rentouttava viikonloppu johon mahtui paljon myös hyviä keskusteluja. Sunnuntaina törmäsimme kävelyllä koiraa ulkoiluttamassa olleeseen SLL:n hallituksen jäseneen Nelly Ronttiin.
Vegaaniruokavalio oli Rovaniemellä hiukan kortilla. Siispä päädyimme kolme kertaa kiinalaiseen ravintolaan syömään. Nyt on muutaman kuukauden kiintiö täynnä. Tästä tulikin mieleen viikonlopun motto Yhtenä iltana kävimme Salla Tuomivaaran kanssa syömässä. Salla muistutti vanhasta viisaudesta esiintymisen suhteen (keskustelimme tutkimuspäivien esityksistä). On vaikea olla innostava jos ei ole itse innostunut. Tämä pitäisi muistaa kun käy siellä täällä jatkuvasti puhumassa.
Ai niin. Yöjunassa matkustaminen on luksusta.
