Katsaus vuoden 2007 toimintaan

Katsaus vuoden 2007 toimintaan

Yhteiskunnallinen vaikutustyö Suomen luonnnosuojeluliiton nimissä, kestävän kehityksen toimikunnan työhön osallistuminen Maan ystävien edustajana, ympäristöpäällikön tehtävät tietoliikennealalla ja muut projektityöt. Kirja-artikkelit, kirjoitukset ja puhetilaisuudet sekä jatko-opintojen tekeminen ja omat häät. Vuosi 2007 oli monessa suhteessa edellisiä aktiivisempi. Siitä huolimatta päällimmäisenä on tunne, että mitään suuria muutoksia ei vuonna 2007 ole tapahtunut. Muutama pettymyskin mahtuu mukaan. Näistä kaikista seuraavassa.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Suomen luonnonsuojeluliitossa (http://www.sll.fi) toimin edellisen vuoden tapaan liittohallituksen jäsenenä, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajana, energia- ja ilmastovaliokunnan puheenjohtajana sekä jäsenenä talousvaliokunnassa, viestintävaliokunnassa ja Luonnonsuojelija -lehden toimitusneuvostossa. Tämän lisäksi minut nimettiin liiton edustajana oikeusministeriön kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukuntaan (http://www.kansanvalta.fi/).

Luonnonsuojeluliitossa toimiminen tarkoitti suurta määrää kokouksia, seminaareja, järjestöhallintoa ja osallistumista eri tilaisuuksiin ja keskusteluihin. Pelkästään liittohallituksen ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokoukset tarkoittivat yli 30 täyspitkää kokousta. Tähän päälle sitten kaikki muut kokoukset ja tapaamiset. Loppuvuodesta minut valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle (2008-2009) niin piirin puheenjohtajaksi kuin liittohallitukseenkin. Toki pettymyksiäkin mahtui joukkoon. Toukokuussa olin ehdolla Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajaksi, mutta hävisin toisella kierroksella äänestyksessä erinomaiselle Risto Sulkavalle.

Aktiivinen työ Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=188780&lan=fi) ja sen ympärillä jatkui Maan ystävien (http://www.maanystavat.fi) edustajana. Osallistuin Suomen edustajana Hollannin kestävän kehityksen prosessin arviointityöryhmään (peer review). Tämä tarkoitti kokous- ja haastattelumatkoja Hollantiin. Pidin myös muutamia ympäristöjärjestöjen valmisteltuja alustuksia ja puheenvuoroja keke-toimikunnassa.

Lisäksi vedin ympäristö- ja kehitysjärjestöjen Kestävän kehityksen aikalaisvisio -hanketta (http://vatupassi.net/aikalaisvisioita/), jossa tuotimme seminaarien ja vieräskynäkirjoitusten muodossa välähdyksiä ekologisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Kestävän kehityksen teemasta kirjoitin myös ViSiOlle ja opintokeskuksille viestintäsuunnitelman (http://www.visili.fi/hankkeet_kestava.htm). Loppuvuodesta kirjoitin kommentteja oikeusministeriön hallinto-osaston demokratian vastuualueen ”Kansalaisosallistumisen edistäminen tieto- ja viestintätekniikan avulla” –raporttiin (http://www.om.fi/Etusivu/Vireilla/Kehittamishankkeita/1175668620435).

Vuoden mittaan pidin alustuksia eri seminaareissa, kestävän kehityksen toimikunnan kokousten yhteydessä ja toimin puheenjohtajana tai osallistujana eri keskustelutilaisuuksissa ja paneeleissa. Kävin myös tapaamassa eri yhteyksissä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja ministereitä. Lisäksi kirjoittelin mielipidekirjoituksia mm. Helsingin Sanomiin, Aamulehteen ja Suomen Kuvalehteen. Kolumneja kirjoittelin mm. Luonnonsuojelijalehteen ja Luonnonsuojeluliiton verkkosivuille, Nuorisotutkimusverkoston http://www.kommentti.fi -palstalle, Villi-lehteen ja HYY:n Raastimeen. Lisäksi kirjoitin Maan ystävien jäsenlehdessä ilmastyvää kansainvälisten asioiden palstaa ja tuotin muutaman tekstin Attacin perustamaan http://maailmantalous.net/ -portaaliin. Kirjoittelun lisäksi minua haastateltiin eri ympäristökysymyksistä suomalaisiin medioihin, esimerkiksi YLE:n tv-uutisiin, Helsingin Sanomiin, Radio Suomeen, Kansan Uutisiin ja moniin muihin.

Erityisen paljon huomiota saivat vuonna 2007 kansainvälisen ilmastotoimintapäivän yhteydessä toteutettu ilmastohiihto (http://www.sll.fi/tiedotus/ilmastopaiva081207) sekä Balin ilmastokokouksen tulosten kommentointi (http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/balintulos).

Kaikkein mielenkiintoisin ja avartavin tempaus, johon osallistuin, oli Todellisuuden tutkimuskeskuksen yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton ja Maan ystävien kanssa järjestämä konttausperformanssi ilmastonmuutoksen uhrien puolesta. Lisää osoitteessa: http://leo-stranius.livejournal.com/2007/11/26/ ja http://leo-stranius.livejournal.com/2007/12/01/.

Keskimäärin käytin vuoden aikana vapaaehtoistyöhön viikottain noin 32 tuntia. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen keskittyvää blogiani päivitin yleensä useita kertoja viikossa: http://leo-stranius.livejournal.com/

Työt ja jatko-opinnot

Ympäristöpäällikön työtehtävissä tietoliikennealalla ympäristöasiat etenivät enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jätemäärät työpaikallani vähenivät vuodessa lähes kolmanneksen ja energiankulutustakin saatiin pienennettyä jonkin verran. Lisäksi teimme aktiivista sisäistä kampanjointia Liikkujan viikon ja Autottoman päivän (http://www.autotonpaiva.fi) sekä Energiansäästöviikon (http://www.energiansaastoviikko.fi) aikana. Oli ilo havaita, että ympäristöasioille on nyt selvästi enemmän kaikupohjaa kuin vaikkapa pari vuotta sitten.

Töiden puolesta osallistuin myös Trainers’ Housen viikon mittaiselle ammattilaisvalmennuskurssille. Kyseessä oli varmasti elämäni inspiroivin ja kiinnostavin valmennus. Lisäksi suoriuduin töissä kunnialla muutamasta vaativastakin projektista. Erityisesti vetämäni huoltotoimintojen siirtoprojekti Suomesta Unkariin onnistui hyvin – vaikka samalla tarkoittikin paljon reissaamista Espoon ja Budapestin välillä.

Ylivoimaisesti suurin ekosyntini onkin lentäminen. Vuoden 2007 aikana lensin kaiken kaikkiaan 29 kertaa (työmatkoja) aiheuttaen suunnattoman määrän ilmaston lämpenemistä kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä yläilmakehään. Maksoin luonnollisesti matkoistani lentomaksua (http://www.lentomaksu.fi), mutta parempi olisi ollut tietysti jättää kokonaan lentämättä. Pelkästään oma työmatkalentämiseni antaa minulle vahvan syyn toimia aktiivisesti myös ympäristöjärjestöissä.

Jatko-opintojen (http://www.uta.fi) ja väitöskirjan suhteen edistyminen ei ollut ehkä odotetun kaltaista. Viime syksyn ja alkuvuoden pirteän alun jälkeen homma jäi muiden aktiviteettien jalkoihin, vaikka pyrinkin käymään viikottain tai ainakin parin viikon välein jatko-opintoseminaarissa Tampereella. Myöskään rahoituskuviot eivät selkiytyneet vaikka sainkin yliopistolta kolmen kuukauden apurahan. Onnistumisen kokemusta ja eteenpäin menoa tarjosi kuitenkin marraskuun alusta tutkimuksen tekoa varten palkkatyöstäni ottama kolmen kuukauden opintovapaa.

Työhuoneen hankin opintovapaan ajaksi Nuorisotutkimusverkoston (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/) tiloista Allianssi-talolta. Nuorisotutkimusverkosto osoittautui heti ensimmäisistä päivistä lähtien dynaamiseksi ja inspiroivaksi työyhteisöksi. Osallistuin Jokelan koulutragedian seurauksena tai innoittamana julkaistuun kirjoitus-sikermään (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/jokela.pdf) ja pistin käyntiin talonvaltauksia käsittelevän julkaisuhankkeen, joka julkaistaan helmi-maaliskuussa 2008.

Sain myös kirjoitettua tai viimeisteltyä vuoden aikana viisi kirja-artikkelia (Ympäristöliikkeen historia – 1990- ja 2000-luvun ympäristöliike, Euroopan energia- ja ilmastopolitiikka murroksessa, Ympäristöliikkeen uusi organisoituminen, Ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa sekä Talonvaltaukset yhteiskunnallisena liikkeenä). Useimmat näistä teksteistä ilmestyvät vasta vuoden 2008 puolella. Varsinainen oma väitöskirjaani liittyvä täsmällisempi tutkimuskysymys ja -suunnitelma jäivät kuitenkin vielä hiukan epämääräiseksi vaikka esittelinkin tutkimussuunnitelmaani vuoden aikana kaksi kertaa YHTYMÄ-tutkijakoulun seminaareissa ja kerran jatko-opintoseminaarissamme Umbrellassa. Lisäksi osallistuin ainakin neljään eri tieteelliseen seminaariin. Kävin myös luennoimassa muutamilla yliopistokurssilla Helsingissä ja Tampereella.

Töihin käytin vuoden aikana aikana keskimäärin 40 tuntia viikossa.

Henkilökohtainen elämä

Suurin yksittäinen tapahtuma viime vuonna henkilökohtaisessa elämässäni oli naimisiin meno ja häät Annukan kanssa (http://www.mv.helsinki.fi/home/azberg/index.htm, http://www.valt.helsinki.fi/blogs/azberg/). Olen vakuuttunut, että avioliitto instituutiona on omiaan tukemaan niitä rakenteita ja olosuhteita, jotta suhteemme pysyisi kasassa myös vaikeina hetkinä, joita elämän varrella vääjäämättä tulee vastaan. Sen sijaan en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että häiden järjestäminen on kovin inspiroivaa tai mukavaa. Suuri kiitos auttamisesta juhlien järjestämisessä (sekä ikimuistoisista ja hulvattomista polttareista) kuuluu mahtaville ystävillemme.

Häämatkalle suuntasimme Sallan kuntaan ja Kuusamoon Karhunkierrokselle (http://luontoon.fi/page.asp?Section=3037) sekä pyöräretkelle Kainuun ja Pohjois-Karjalan maisemiin. Kävelimme neljässä päivässä 80 kilometrin vaellusreitin ja pyöräilimme päälle Kuusamosta Joensuuhun yhteensä 512 kilometria. Lisäksi pyöräilin vielä yhden päivän aikana Joensuusta Mikkeliin, yhteensä noin 250 kilometria.

Suurta rooli arjen henktisyydessä näyttelivät Annukan kanssa iltaisin vietetyt teehetket ja kerran viikossa pidetyt L&A-sessiot, jotka varattiin huolella molempien kalentereista hyvissä ajoin etukäteen. Vähintään kerran kuussa nautimme kokonaisen päivän toistemme seurasta ja kulttuurista. Kerran vuosineljänneksessä pidimme myös 24-tunnin mittaisen nonstop-loman ja kerran puolessa vuodessa venytimme tuon L&A-session 48 tunnin mittaiseksi. Noina kertoina lomailimme esimerkiksi keväällä Nauvossa ja syksyllä Fiskarsissa pyrkien näin suosimaan lähialuematkailua.

Kotimaan reissujen ja pyöräilyjen sekä arjessa tapahtuvan rentoutumisen lisäksi kävimme kesällä Annukan kanssa myös Japanissa, jossa vierailimme Tokiossa, Kiotossa, Hiroshimassa ja Fuji-vuorella. Tämä jäi ainoaksi ulkomaille suuntautuneeksi hupimatkaksi. Lisäksi nautimme kesästä viikonloppuretken verran Turun saaristossa vieraillen mm. Jurmossa. Kesän aikana saimme olla mukana myös muutamien kauniiden ja erityisten hääjuhlien järjestelyissä.

Kunnostani pyrin pitämään huolta. Käytännössä tämä tarkoitti aktiivista pyöräilyä, juoksemista ja ajoittaista punttisalilla käyntiä. Pyöräilykilometreja kertyi vuoden aikana yhteensä 5523 km (keskimäärin n. 15 km jokaista vuoden päivää kohti). Pyöräilyvuosi 2007 -kilpailussa olin sijalla 23 (http://www.pyorailyvuosi.fi/index.php?p=20).

Juokseminen jäi vähemmälle – noin 1-2 kertaa viikossa, paitsi viimeisen kahden kuukauden aikana juoksin 4-6 kertaa viikossa. Käytännössä tämä tarkoitti matkana noin 1000 kilometrin juoksua koko vuoden aikana. Lisäksi kävin punttisalilla suhteellisen säännöllisesti kesällä ja syksyllä.

Vuoden alussa luovuimme kokonaan jo minimiin hiipuneesta television katselusta ja televisio vietiin kellariin. Lisäksi harjoitin askeettista hedonismia kieltäytymällä alkoholista, kahvista, kaikista mahdollisista ”herkuista” sekä lisätystä sokerista. Pyrin minimoimaan kulutustani käyttämällä kuukaudessa rahaa maksimissaan 1200 euroa. Naimisiinmenon jälkeen siirryimme Annukan kanssa yhteistalouteen, jonka jälkeen yläraja yhteiselle kulutuksellemme (ml. asuminen ym.) on ollut 2400 euroa kuukaudessa.

Lahjoitin kaikista nettotuloistani 5,5 prosenttia hyväntekeväisyteen – ja kun Annukan 10,5 prosentin lahjoitukset pistetään mukaan, lahjoitti kotitaloutemme tasan 7,5 prosenttia kaikista nettotuloistaan johonkin yhteiseen hyvään. Kymmenertaistimme näin YK:n 0,7 prosentin kehitysaputavoitteen. Rahataloudesta vapaata elämää täydensi myös se, että sain kuluvan vuoden aikana maksettua pois oman osuuteni asuntolainasta.

Pidättäytymisen teemoista olin myös haastateltavana radiossa. Sosiaalisen elämän uudeksi innovaatioksi taas kohosi vuoden mittaan kohisten suosiotaan kasvattanut Facebook eli tuttavallisemmin naamakirja, johon itsekin liityin loppukesällä. Vuoden vaihteeseen mennessä olin saanut naamakirjaverkostooni vähän yli 500 kaveria ja esimerkiksi perustamaani Suomen luonnonsuojeluliiton ryhmään oli liittynyt yli 600 jäsentä.

Yhteenveto

Kaikein kaikkiaan vuosi 2007 oli siis hyvä ja aktiivinen. Paljon yhteiskunnallista vaikuttamista, töitä ja jatko-opintoja sekä kuntoilua, suuria ja pieniä askeleita henkilökohtaisessa elämässä. Toisaalta joukkoon ei mahtunut mitään isoa muutosta, kuten esimerkiksi vuonna 2006, jolloin sain palautettua graduni ja valmistuin, hankimme Annukan kanssa asunnon sekä tulin uutena sisälle Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan.

Toki opintovapaa ja tutkijan työ väitöskirjan parissa oli mielenkiintoinen kokeilu. Lisäksi vuonna 2007 yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, töihin ja opintoihin sekä henkilökohtaiseen elämään liittyviin asioihin tuli ihan uudenlaista syvyyttä samalla kun määrät kasvoivat melkoisesti. Uskon, että kehityin vuoden mittaan paljon myös ihmisenä vierailemalla aktiivisesti epämukavuusalueella ja muutenkin pyrkimällä positiiviseen, energiseen ja innostuneeseen elämänasenteeseen. Arjen kruunasivat Annukan kanssa säännöllisesti viettämämme illan kultareunat ja säännölliset kalenteriin varatut L&A-sessiot.

Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Seuraa minua Instagramissa