Suomen luonnonsuojeluliiton liittokokous Riihimäellä 26.-27.5.2007

Suomen luonnonsuojeluliiton liittohallituksen puheenjohtajaksi valittiin vuosiksi 2008-2010 filosofian tohtori Risto Sulkava, 41, Keuruulta. Hän on koulutukseltaan biologi. Liittovaltuuston puheenjohtajaksi valittiin metsätalousinsinööri Markku Kuortti, 50, Muoniosta. Koko tiedote löytyy osoitteesta: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/liittokokous2007pj

Olin itse ehdolla liittohallituksen puheenjohtajaksi, mutta hävisin toisella kierroksella äänestyksen Risto Sulkavalle selvin numeroin (48-71). Ensimmäisellä kierroksella sain täpärästi enemmän ääniä (38-36) kuin tutkija Kati Vierikko Helsingistä Risto Sulkavan ollessa kärjessä (47 ääntä). Liittovaltuuston puheenjohtajaäänestyksessä Markku Kuortti voitti selvin luvuin (82-39) ympäristökasvattaja Katja Vibergin Helsingistä.

Lyhyt analyysi tilanteesta.

Maakunnat, miehet ja perinteinen luonnonsuojelu jyräsivät. Naiset jäivät rannalle ja pääkaupunkiseutu jälleen kerran alakynteen. Sukupuolen ja asuinpaikan lisäksi ratkaisevaksi tekijäksi saattoi muodostua myös ikä. Lisäksi olisi voinut myös kuvitella, että helsinkiläisen Kati Vierikon äänet olisivat siirtyneet toisella kierroksella allekirjoittaneelle. Sen sijaan kävikin niin, että ne siirtyivät Risto Sulkavalle. Ilmeisesti biologia ensin äänestäneet halusivat tehdä näin jatkossakin.

Uudet puheenjohtajat tuovat mukanaan varmasti uusia tuulia. Uskon, että Markku Kuortin myötä valtuusto aktivoituu erityisesti sääntömääräisten kokousten välillä ihan uudella tavalla ja ottaa liiton suuntaviivoihin entistä tiukemmin kantaa. Kokouskäytäntöjen ja perustoiminnan pyörittämisessä voi sen sijaan olla haasteita. Risto Sulkava taas tuo liittohallituksen ulkopuolisena toimijana varmasti uutta lisämaustetta ja sähköä hallituksen kokouksiin. Hän on selvästi myös erittäin yhteistyökykyinen. Haasteena on kuitenkin kokemattomuus liiton organisaatiosta ja toimijoista sekä valtakunnallisesta ympäristö- ja luonnonsuojelutoiminnasta.

Luonnonsuojeluliitolla on mielestäni nyt kuitenkin kaiken kaikkiaan erinomaiset uudet puheenjohtajat! Uskon, että Risto ja Markku luotsaavat liittoa uskottavasti, perinteikkäästi ja varmasti eteenpäin. Molempien kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. On ilo toimia jatkossa näiden kavereiden kanssa. Lämpimät onnittelu heille valinnoista!

Yleisesti ottaen näytti kuitenkin siltä, että Luonnonsuojeluliitto ei ollut tällä kertaa valmis uudistumaan. Turvalliset ja varmat vaihtoehdot korjasivat äänestyksissä potin. Mikäli haluat mukaan Luonnonsuojeluliiton toimintaan, ole mies, yli 40-kymppinen biologi ja asu jossain muualla kuin Etelä-Suomessa sekä tunnista kasvi- ja lintulajit huolella. Valitettavasti tämän päivän ympäristöaktivisteihin tämä konsepti ei vetoa.

Omasta puolestani kiitos kaikille tukijoille ja kannustajille! Oli ilahduttavaa, että niin monet uskoivat mahdollisuuksiini. Joidenkin arvioiden mukaan olin tällä kertaa yksinkertaisesti vielä liian nuori (ja kokematon?) tehtävään – ”aikani tulee myöhemmin” sanottiin. Näinhän se varmasti on. Elämä on saattanut kuitenkin silloin heittää jo toisaalle. Toivottavasti näin onkin, koska tuskin haluan paikallenikaan jäädä. Ikinä ei tiedä mistä itsensä löytää. Tänään hävityn äänestyksen myötä vapautui kolmen vuoden verran alustavasti varattua kapasiteettia. Nyt on aika tehdä elämälle ja tuleville vuosille taas uusia suunnitelmia. Haasteita otetaan vastaan. Huomenna taistelu ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen maailman puolesta Suomen luonnonsuojeluliiton riveissä kuitenkin jatkuu entistä kiivaammin.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa