Leo Stranius

Tervetuloa sivuilleni! Olen toiminnanjohtaja, kaupunginvaltuutettu, ympäristöasiantuntija, hallintotieteiden maisteri ja kahden lapsen isä Helsingistä - Blogissa kirjoitan teemalla onnellisuus, kohtuus ja ympäristö

Black Friday: Viisi vinkkiä shoppailuun

2 kommenttia

Perjantaina 24.11. on hyvä hetki pysähtyä miettimään oman kulutuksensa ympäristövaikutuksia ja viettää Älä osta mitään –päivää.

Itse asiassa kulutuslakko olisi pitänyt aloittaa tänä vuonna viimeistään maailman ylikulutuspäivänä 2.8.2017, koska silloin ihmiskunta oli laskennallisesti käyttänyt loppuun kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat.

Suomalaisten osalta ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo 3.4.2017.

Jos yksi päivä tuntuu kuitenkin liian vaikealta ja mielesi tekee shoppailemaan, niin ohessa viisi ostosvinkkiä Älä osta mitään –päivän kunniaksi. [Lue lisää…]

Mikä tuo onnellisen joulun?

Kommentoi

Oheinen kirjoitus julkaistiin sunnuntaina 5.12.2010 Kalevassa.

Mikä tuo onnellisen joulun?
Kaleva 5.12.2010

Jos kaikki on entuudestaan hyvin, ei raha tai tavara tee enää onnelliseksi, kommentoi Leo Stranius.

Ihmiset tukehtuvat ylimääräisiin tavaroihin. Onko tämä se joulun sanoma, jonka haluamme läheisillemme välittää, kysyy Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius. Mitä mieltä olet Straniuksen ajatuksista?

Leo Stranius: Kulutuksen sijaan merkityksiä

Ihmisten hyvinvointi muodostuu läheisistä ihmissuhteista, terveydestä, mielekkäästä tekemisestä, asuinpaikasta ja henkisyydestä. Vain pieni osa siitä on riippuvaista taloudellisesta vauraudesta tai kulutuksesta. Kaupan liiton toimitusjohtajan Juhani Pekkalan mukaan joulukauppa kertoo, miten taloudessa menee. Juuri näin. Ihmisten hyvinvoinnin kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. Ellei sitten lasketa sitä kielteistä vaikutusta, joka syntyy joulukaupan stressistä hankkiessamme turhia tavaroita, joita kukaan ei tarvitse.

Ympäristön näkökulmasta joulukaupan mahdollinen kasvu kertoo taas lähinnä syvenevästä ilmastokriisistä, kiihtyvästä lajien sukupuuttoaallosta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta, täyttyvistä kaatopaikoista ja ympäristötuhosta. Ihmiset kuluttivat 21.8.2010 mennessä loppuun kaikki maapallon vuonna 2010 tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi on eletty yli varojen, kuluttaen enemmän luonnonvaroja kuin maapallo pystyy tuottamaan. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt 30 prosentilla vuodesta 1970 lähtien. Suomen ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä 12. suurin maailmassa. Ihmiset tukehtuvat ylimääräisiin tavaroihin. Onko tämä se joulun sanoma, jonka haluamme läheisillemme välittää?

Jos kaikki on entuudestaan hyvin, ei raha tai tavara tee enää onnelliseksi. Itse asiassa materialismiin liittyy enemmän masennusta, huolta, fyysisiä ongelmia sekä alkoholin ja tupakan liikakäyttöä. Rahan ja tavaran perään hamuavat ihmiset ovat yleensä myös vähemmän empaattisia.

Onnellisuutta tutkinut professori Sonja Lyubomirsky tiivistää erittäin onnellisten ihmisten piirteet seuraavasti: He käyttävät paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa, he osaavat ilmaista kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on. He auttavat usein työtovereita ja ohikulkijoita ja ovat optimisteja tulevaisuuden suhteen. He osaavat iloita elämän nautinnoista ja elää nykyhetkessä. Liikunta on heille viikottainen tai päivittäinen tapa. Lisäksi he ovat sitoutuneita elinikäisiin päämääriin ja heillä on kyky selviytyä elämässä eteen tulevista haasteista.

Tältä pohjalta lienee selvä, että yhteiskunnan kaikkein tärkein mitta tulisi olla ympäristön rajoja kunnioittava ihmisten hyvinvointi taloudellisen toimeliaisuuden (bkt), vaurauden ja kulutuksen sijaan.

Nykyinen talousjärjestelmä perustuu valitettavalle kasvupakkojen kehälle. Se lähtee pääoman tuottopakosta ja jatkuu talouden kasvupakkona, kilpailussamenestymispakkona, kulutuksen lisäämispakkona ja palkkojen nousupakkona. Pakonomainen suhtautuminen talouskasvuun syö poliittista tilaa ratkaista aikamme muita yhteiskunnallisia haasteita.

Talouskasvun ja kulutuksen pakosta voi onneksi vapautua. Tarpeettoman roinan ja ostohysterian sijaan läheisille kannattaa antaa aikaa ja henkilökohtaisia palveluksia sekä tehdä näin samalla itsellekin merkityksellisiä asioita.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri.

Leo Straniuksen kirjoitus on kommentti Kaupan liiton toimitusjohtajan Juhani Pekkalan puheenvuoroon, joka julkaistiin Kalevan Sunnuntai-liitteessä 28.11.

Mikä tuo onnellisen joulun?
Jos kaikki on entuudestaan hyvin, ei raha tai tavara tee enää onnelliseksi, kommentoi Leo Stranius.

Ihmiset tukehtuvat ylimääräisiin tavaroihin. Onko tämä se joulun sanoma, jonka haluamme läheisillemme välittää, kysyy Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius. Mitä mieltä olet Straniuksen ajatuksista?

Leo Stranius: Kulutuksen sijaan merkityksiä

Ihmisten hyvinvointi muodostuu läheisistä ihmissuhteista, terveydestä, mielekkäästä tekemisestä, asuinpaikasta ja henkisyydestä. Vain pieni osa siitä on riippuvaista taloudellisesta vauraudesta tai kulutuksesta. Kaupan liiton toimitusjohtajan Juhani Pekkalan mukaan joulukauppa kertoo, miten taloudessa menee. Juuri näin. Ihmisten hyvinvoinnin kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. Ellei sitten lasketa sitä kielteistä vaikutusta, joka syntyy joulukaupan stressistä hankkiessamme turhia tavaroita, joita kukaan ei tarvitse.

Ympäristön näkökulmasta joulukaupan mahdollinen kasvu kertoo taas lähinnä syvenevästä ilmastokriisistä, kiihtyvästä lajien sukupuuttoaallosta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta, täyttyvistä kaatopaikoista ja ympäristötuhosta. Ihmiset kuluttivat 21.8.2010 mennessä loppuun kaikki maapallon vuonna 2010 tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi on eletty yli varojen, kuluttaen enemmän luonnonvaroja kuin maapallo pystyy tuottamaan. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt 30 prosentilla vuodesta 1970 lähtien. Suomen ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä 12. suurin maailmassa. Ihmiset tukehtuvat ylimääräisiin tavaroihin. Onko tämä se joulun sanoma, jonka haluamme läheisillemme välittää?

Jos kaikki on entuudestaan hyvin, ei raha tai tavara tee enää onnelliseksi. Itse asiassa materialismiin liittyy enemmän masennusta, huolta, fyysisiä ongelmia sekä alkoholin ja tupakan liikakäyttöä. Rahan ja tavaran perään hamuavat ihmiset ovat yleensä myös vähemmän empaattisia.

Onnellisuutta tutkinut professori Sonja Lyubomirsky tiivistää erittäin onnellisten ihmisten piirteet seuraavasti: He käyttävät paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa, he osaavat ilmaista kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on. He auttavat usein työtovereita ja ohikulkijoita ja ovat optimisteja tulevaisuuden suhteen. He osaavat iloita elämän nautinnoista ja elää nykyhetkessä. Liikunta on heille viikottainen tai päivittäinen tapa. Lisäksi he ovat sitoutuneita elinikäisiin päämääriin ja heillä on kyky selviytyä elämässä eteen tulevista haasteista.

Tältä pohjalta lienee selvä, että yhteiskunnan kaikkein tärkein mitta tulisi olla ympäristön rajoja kunnioittava ihmisten hyvinvointi taloudellisen toimeliaisuuden (bkt), vaurauden ja kulutuksen sijaan.

Nykyinen talousjärjestelmä perustuu valitettavalle kasvupakkojen kehälle. Se lähtee pääoman tuottopakosta ja jatkuu talouden kasvupakkona, kilpailussamenestymispakkona, kulutuksen lisäämispakkona ja palkkojen nousupakkona. Pakonomainen suhtautuminen talouskasvuun syö poliittista tilaa ratkaista aikamme muita yhteiskunnallisia haasteita.

Talouskasvun ja kulutuksen pakosta voi onneksi vapautua. Tarpeettoman roinan ja ostohysterian sijaan läheisille kannattaa antaa aikaa ja henkilökohtaisia palveluksia sekä tehdä näin samalla itsellekin merkityksellisiä asioita.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri.

Leo Straniuksen kirjoitus on kommentti Kaupan liiton toimitusjohtajan Juhani Pekkalan puheenvuoroon, joka julkaistiin Kalevan Sunnuntai-liitteessä 28.11.

Viikonlopun shoppailua

Kommentoi

Lauantaina (24.10.) osallistuin Helsingin Narinkkatorilla Ilmastoherätys -tempaukseen. Soittelimme herätyskelloja päättäjille. Kööpenhaminan ilmastokokoukseen on aikaa enää reilu kuukausi ja kaikki keskeiset neuvottelukysymykset ovat edelleen auki. Tästä sitoutumisen vaikeudesta Maan ystävien Meri Pukarinen on kirjoittanut osuvasti. Lauantain tempauksessa kyse oli kansainvälisestä 350.org-kampanjan toimintapäivästä, jossä järjestettiin yli 5200 ilmastotempausta 181 maassa. Mainio meininki!

Ilmastotempauksen jälkeen siirryimme paradoksaalisesti keskustan humuun shoppailemaan. Mukaan tarttuivat Juoksija- ja Fillari -lehdet sekä tietokoneen hiiri ja uusi matkapuhelin. Olo keskustan osatoshumussa on kuvottava. Onneksi pääsimme karkuun lounaalle Silvoplee -ravintolaan ja ruokaostoksille kasvisruokakauppa Asokaan. Illan päätteeksi katsoimme Miyazakin elokuvan Laputa – linna taivaalla.

Sunnuntaina valmistelin tulevan viikon kirjoituksia ja esitelmiä. Välillä kävin Helsingin kirjamessuilla keskustelemassa Maailmanpolitiikan Atlaksesta sekä Otto Bruunin ja Teppo Eskelisen toimittamasta finanssikapitalismi -kirjasta. Keskustelu sujui pitkälle samoissa meiningeissä kuin kirjan julkaisutilaisuudessakin aiemmin. Täytyy kyllä sanoa, että Into Kustannus tekee mahtavaa työtä!

Kirjamessuilta en löytänyt mitään kiinnostavaa. Saadakseen tiedon hyvistä uusista kirjoista ei todellakaan tarvitse mennä messuille. Muutenkin kirjamessujen kakofoniassa ja tungoksessa olo oli tukala. Kirjojen hankintaan liittyy minulla ainakin mielikuva rauhallisesta ympäristöstä, jossa voi hiukan haistella kirjojen tuoksua, selailla ja lueskella niitä, ennen mahdollista hankintaa.