Keskiviikkona olin Snellman-korkakoululla luennoimassa oppilaille ilmastonmuutoksesta. Olin aivan otettu vieraanvaraisuudesta sekä oppilaiden kiinnostuksesta ja aktiivisuudesta aiheeseen liittyen. Koulun ilmapiiri tuntui olevan huippuhyvä. Kunhan maailma on saatu pelastettua, niin ehkäpä itsekin suuntaan tuonne opiskelemaan.
Kiinnostavaa oli myös se, että koulun ruokalassa on tarjolla aina vain kasvisruokaa. Toimii kuulemma oikein hyvin. Ei ole kallista eikä kukaan valita. Luennoin jälkeen kävin lounaalla Animalian tuoreen toiminnanjohtaja Salla Tuomivaaran kanssa juonimassa tulevia kuvioita sekä istuin iltapäivää Suomen luonnonsuojeluliiton viestintävaliokunnan kokouksessa.
Torstaina parantelin aamupäivän ajan Brysselin reissulta mukanani tuomaa nuhakuumetta. Iltapäiväksi suuntasin Kiasmaan Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkoston (KATU) ja Kriisinhallintakeskus CMC Finlandin seminaariin kriisinhallinnasta. Vaikka puolustusvoimissa hyvin tunnistetaan se, että nykyiset turvallisuusuhat ovat jotain aivan muuta kuin sotilaallisia, ei se kuitenkaan tunnu näkyvän millään tavalla käytännön toimenpiteissä ja resurssien allokoinnissa.
Perjantaipäivän parantelin nuhakuumettani katsomalla mm. elokuvan Päivä, jona maailma pysähtyi sekä lukemalla Esko Valtaojaa.
Loppuviikon parhaimmat naurut hetätti kuitenkin Matti Putkosen Hyvinvointitehdas -kampanja. En jaksa ymmärtää, miten Teknologiateollisuus on voinut lähteä mukaan moiseen. Aiheesta on kirjoittanut osuvasti jo Greenpeacen Lauri Myllyvirta ja Kulutus.fi –sivuston bloggaaja Annukka Berg. Kampanjan takana taitaa olla suomalaista IT-osaamista ja graafista suunnittelua parhaimmillaan – 1990-luvun alusta. Parasta antia oli kuitenkin sivuston On ihan OK –osio, jonka sisältö poistettiin perjantain aikana näkyvistä. Tässä kuitenkin vielä parhaimpia paloja Annukka Bergin kirjoituksesta:
on ihan OK…
… lähteä lentäen hyvässä seurassa, esimerkiksi perheen kanssa kunnolliselle lomalle tropiikkiin – vaikkapa Thaimaahan.
… hypätä autoon ja ajaa katsomaan vanhaa äitiä muutaman kilometrin päähän, vaikka julkisillakin pääsisi.
… nauttia juustoja, salaattia ja lasillinen viileää valkoviiniä säteilylämmittimen lämmössä, vaikka muuten olisi liian kylmä terassilla istumiseen.
