Viikkopäiväkirja 6 (7.-13.2.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja vierailin Vantaalla Tikkurissa kokoustamassa yhdestä tulevasta lahjoituskampanjasta. Päivä jatkui Allianssin hallituksen kokouksella ja Luonto-Liiton toimistokokouksella. Toimistokokouksessa alustin aiheesta ”myönteinen ei”. Iltapäivällä lähdin Turkuun, jossa olin puhumassa ilmastonmuutoksesta ja palmuöljyn haasteista. Välissä näpyttelin sähköposteja sen minkä kerkesin. Huomasin myös, että ympäristöpolitiikan alumni-tarinani oli julkaistu. Teksti paljastaa, kuinka päädyin aikanaan lukemaan Tampereen yliopistoon ympäristöpolitiikkaa ja mitä sitten tapahtui: Spatikka: Ympäristöpolitiikan opiskelijasta ympäristöpäälliköksi ja Luonto-Liiton pääsihteeriksi.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Ensin vastailin ympäristökasvatuslehden haastatteluun luopumisesta ja tämän jälkeen istuin Emilia Paloniemen haastateltavana poliittisesta toiminnasta. Heti perään vastasin vielä Utain-lehden haastatteluun eduskuntavaaliehdokkuudestani. Lounaan jälkeen kävin läpi sähköposteja ja hoidin Luonto-Liiton hallintoasioita. Illalla tein eduskuntavaalityötä ja vastasin mm. Kepan Ulkopoliittiseen vaalikoneeseen.

Keskiviikko: Pyöräilin aamulla pitämään luentoa verkkovaikuttamisesta Kansalaisfoorumin järjestämälle kansalaistoimijoiden aamupalalle. Todella hyvä ja antoisa sessio! Samassa yhteydessä annoin haastattelut myös OK-kanavaan ja Sivistys.nettiin. Luennon jälkeen kävin lounaalla Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkösen kanssa. Iltapäivällä istuin lyhyessä palaverissa Lush Finlandin edustajan kanssa. Suunnittelimme ja sovimme tulevasta yhteistyöstä Luonto-Liiton susiryhmän kanssa. Ilta sujahti sähköpostien ja eduskuntavaalikampanjan parissa.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Säätytalolle, jossa osallistuin pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään OECD Round Table -keskustelutilaisuuteen kestävästä kasvusta. Aamupäivän session jälkeen kävin nauttimassa pikalounaaksi kasvishernekeittoa yliopistolla ja jatkoin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle puhumaan rakennetyöryhmän kokoukseen järjestötoiminnan tulevaisuushaasteista. Välillä piipahdin Luonto-Liiton toimistolla ja kävin sitten osallistumassa Ekovihreiden degrowth-seminaariin eduskunnan kansalaisinfossa. Jouduin jättämään seminaarin loppuosan kuitenkin väliin, että ehdin vielä Terike Haapojan Toisten puolue -näyttelyn avajaisiin.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Vanhankaupunginlahdelle, jossa minua haastateltiin ja kuvattiin Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin Kuohu-lehteen kansalaisvaikuttamisesta. Haastattelun jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa kävimme läpi ajankohtaisia asioita yhdessä talouspäällikön kanssa. Tämän lisäksi minua haastateltiin Vihreiden uutiskirjeeseen siitä, kuinka olen onnistunut keräämään niin lyhyessä ajassa 150 hengen tukiryhmän eduskuntavaalikampanjaani varten. Vastaus on yksinkertainen – soittelemalla ihmisille ja olemalla heihin suoraan yhteydessä. Iltapäivän ja alkuillan kävin läpi viikon aikana kertyneitä sähköposteja. Illalla olimme Annukan ja monen muun ystävän kanssa Auran ja Jessen hääjuhlissa. Onneksi olkoon mainiolle parille!

Lauantai: Vietimme Annukan kanssa lomapäivää. Nukuimme pitkään sekä söimme yhdessä aamupalaa ja luimme lehtiä. Paljon kiinnostavia juttuja mm. Luonnonsuojelija-lehdessä, Nuorten Luonnossa ja Juoksija-lehdessä. Iltapäivällä teimme useamman tunnin kävelyretken Arabianrannassa ja Vanhankaupunginlahdella. Reippaan kävelylenkin jälkeen kävimme syömässä Arabian kauppakeskuksen kiinalaisessa ravintolassa ja siivosimme kotona. Illalla katsoimme vielä Avaraa Luontoa YLE:n areenalta.

Sunnuntai: kävimme aamulla Annukan kanssa juoksemassa -18 asteen pakkasessa. Itse tein samalla 11 x 100 metrin lyhyitä ylämäkivetoja. Onneksi olin edellisenä päivänä lukenut Juoksija-lehdestä (1/2011), että kylmyys parantaa suorituskykyä ja sydämen pumppaustehoa sekä aktivoi monia elimistön toimintoja. Keuhkoja ei pidä kuitenkaan rasittaa liikaa eli ei kannata juosta ylipitkiä lenkkejä tai harjoitella maksimikestävyyttä. Iltapäivän valmistelin esitystä järjestöjohtamisen haasteista ja kirjoitin Nuorisotutkimusverkoston tulevaan julkaisuun artikkelin nuorisopoliittisesta ohjauksesta. Illalla tein vielä vaalikampanjaan liittyviä asioita.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 51 km) ja pyöräilin 64 km. Lisäksi Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 79 tuntia.

Kiitollisuus: Viikon osalta olen kiitollinen siitä, että monet ongelmani, joista olen viime päivinä kantanut huolta, ovat elämäni mittakaavassa lopulta aika pieniä. Lisäksi olen kiitollinen siitä, että eduskuntavaalieni tukiryhmässä on mukana jo lähes 150 huipputyyppiä ja lahjoituksiakin kertyi ensimmäisen viikon aikana 1136 euroa. Olen myös kiitollinen kaikista niistä kiinnostavista tilaisuuksista, joihin olen kuluneen viikon aikana päässyt osallistumaan.

Oppiminen: Viikon aikana olen oppinut sanomaan myönteisesti ei. Olen oppinut myös paljon liikennepolttoaineista ja palmuöljystä, verkkovaikuttamisesta, järjestötoiminnan tulevaisuushaasteista, johtamisesta ja nuorisopoliittisesta ohjauksesta. Lisäksi olen oppinut, että junassa välillä Helsinki – Turku on turha kuvitella käyttävänsä puhelinta tai nettiä, koska tuolla erämaataipallee sitä ei yksinkertaisesti ole.

Tuleva viikko: Istuin useissa Luonto-Liiton kokouksissa, käyn vetämässä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokousta, olen luennoimassa järjestöjohtamisen haasteista ja pidämme eduskuntavaalien tukiryhmäni ensimmäisen kokouksen. Välissä on tarkoutus myös kuvata pari videota. Tervetuloa mukaan!

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 5.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 6 (7.-13.2.2011)”

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa