Viikkopäiväkirja 49 (5.-11.12.2011)

Maanantai: Vietin vapaapäivää. Listasin Ekoisi-blogiin Vauva-lehden (12/2011) haastattelussa esille tuomani kolme tärkeää kasvatusperiaatetta. Myös Luonnonsuojelija-lehteen kirjoittamani kolumni Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa, ilmestyi. Päivän mittaan leikin vauvan kanssa ja laitoin asensin tietokonettani kuntoon. Myös Sarianne kävi kylässä. Iltapäivällä pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle asentamaan Office-ohjelmistoja ja käymään läpi sähköposteja. Illan Annukka viimeisteli väitöskirjaa ja itse olin vauvan kanssa. Ennen nukkumaan menoa sain lopulta myös tietokoneeni kuntoon ja tarvittavat ohjelmat asennettua.

Tiistai: Olin koko päivän kotona Annukan ja vauvan kanssa. Talven tulon myötä juoksu vauvan ja vaunujen kanssa oli merkittävästi raskaampaa. Keskisyke oli noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla kun loskan ja jään keskellä piti työntää vaunuja. Iltapäivällä ympäristöjärjestöt tiedottivat Suomen ilmastosijoituksesta: Suomen ilmastosijoituksessa ei juhlimista – kotimaan toimissa paljon kirittävää. Lisäksi valmistelin tulevia esityksiä. Illalla Jukka, Elina, Kuura ja Pii tulivat yläkerrasta kylään juhlistamaan itsenäisyyspäivää joulutorttujen, piparien ja glögin kera.

Keskiviikko: Vietin aamupäivän kotona vauvan kanssa Annukan käydessä uimassa. Lounaalla kävimme Päivin kanssa Silvopleessä. Iltapäivällä vastailin Aamulehden toimittajalle Durbanin ilmastokokoukseen liittyen, kävin läpi Sinin ja Samin kanssa Luonto-Liiton piirivastaavan tehtäviä sekä luin läpi työpaikkahakemuksia. Illalla olimme perhevalmennuksessa ja katsoimme dokumentin hehkulamppuhuijaus. Tulevat sukupolvet eivät anna anteeksi, kun teollisuusmaiden kertakäyttökulttuuri paljastuu heille.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoitin blogin siitä, miksi työpöytä kannattaa pitää siistinä. Aamupäiväksi pyöräilin Katajanokalle vapaaehtoistoiminnan juhlaseminaariin, jossa mukana oli myös tasavallan presidentti Tarja Halonen. Luonto-Liiton toimistolla käynnin jälkeen jatkoin iltapäiväksi Tilastokeskukseen puhumaan degrowthista. Päivän päätteeksi kävin kotona läpi sähköposteja ja illan hoidin vauvaa Annukan viimeistellessä väitöskirjaa.

Perjantai: Kävin aamulla läpi sähköposteja ja kirjoittelin blogi-tekstin työlistan ylläpidosta. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoidin henkilöstö- ja hallintoasioita, kävin pikaisen lounaan jälkeen Kalevi Sorsa -säätiön ja Elisa Lipposen toimittaman Kuluttajavaikuttamisen rajat -julkaisun julkaisutilaisuudessa. Iltapäivällä olin Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa ja illalla juhlistimme järjestön pikkujouluja sekä seurasin Durbanin ilmastokokouksen etenemistä.

Lauantai: Nukuin aamulla pitkään ja kävin vauvan kanssa vesisateessa juoksemassa. Iltapäivällä seurasin Durbanin ilmastokokouksen etenemistä, hengailin Annukan ja vauvan kanssa, teimme ruokaa sekä siivosin.

Sunnuntai: Heräsin aamulla seuraamaan Durbanin ilmastokokouksen loppuhuipennusta. Ympäristö- ja kehitysjärjestöjen mielestä lopputulos oli laiha kun ympäristöministeriön mielestä se ylitti kaikki odotukset. Aamupäivällä kävin läpi eri tahojen kannanottoja ja analyysia Durbanin ilmastokokouksesta ja kirjoittelin samalla omaa arviota. Päivän mittaan annoin haastattelun Nelosen uutisille sekä valmistelin myös muita tulevia esityksiä ja kirjoituksia. Päivän päätteeksi kävimme vielä Minnan, Niklaksen ja Viljan luona kylässä.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 48 (28.11.-4.12.2011)

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa