Viikkopäiväkirja 4 (23.-29.1.2012)

Maanantai: Kirjoitin aamulla arvion Presidentinvaalien toisesta kierroksesta: Presidentinvaalit: Pekka Haavisto vai Sauli Niinistö? sekä pistin toimeen edellisen lauantain Luonto-Liiton hallituksen päätöksiä. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni vastailin graduhaastatteluun koskien omaa ympäristö- ja ilmastoherätystäni sekä lähetin tiedotteen Oulun kaupungin metsähakkuista. Iltapäivällä kokoonnuimme toimiston johtoryhmän kanssa ja vedin toimistokokousta. Kokouksen päätteeksi venyttelimme. Iltapäivän kokousputki jatkui vielä toimiston työhyvinvointiryhmän tapaamisella. Päivän päätteeksi kävin läpi kertyneitä sähköpostiviestejä. Illalla leikin kotona vauvan kanssa, kävin yläkerrassa ja sovimme Annukan kanssa tulevista aikatauluista.

Tiistai: Kirjoitin Ekoisi-blogin ekologisesta päiväkodista. Mistä mahtaisi sellainen löytyä? Aamulla laiton kotoa käsin toimeen hallituksen edellisenä lauantaina tekemiä kokouspäätöksiä. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni tiedotimme jälleen Oulun kaupungin metsähakkuista Sanginojalla. Päivän mittaan kävin kehityskeskustelut Leean ja Jyrkin kanssa. Päivän päätteeksi pyöräilin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle, jossa mietimme tulevan ilmastolain lakipykälien muotoiluja.

Keskiviikko: Kävin aamupäivällä kuuntelemassa Petteri Järvisen luennon tietoturvasta sosiaalisessa mediassa. Lounaan jälkeen vietin iltapäivän Luonto-Liiton toimistolla. Kävin läpi sähköposteja sekä keskustelin ihmisten kanssa. Myös työpaikkailmoitus viestintäpäällikön vuoden sijaisuudesta laitettiin liikkeelle. Päivän päätyttyä kävin YK-liiton, Kepan ja muiden järjestöjen yhteisillä Tammitoteilla, jossa keskustelin mm. ministeri Heidi Hautalan kanssa ajankohtaisista kehityskysymyksistä. Illan vietin vauvan kanssa Annukan ollessa tanssitunnilla sekä kävin katsomassa DocPointissa elokuvan If a Tree Falls: A Story of the Earth Liberation Front.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni kävin kehityskeskustelun Birthen kanssa. Tämän jälkeen kävin ilmastovaikuttajien kokouksessa Kepassa. Suunnittelimme tulevaa strategiapäivää ja kävimme yhteisellä lounaalla. Luonto-Liiton toimistolla piipahtamisen jälkeen jatkoin matkaa WWF Suomen toimistolle, jossa kokoustimme ympäristöjärjestöjohtajien kesken ajankohtaisista kysymyksistä. Kokouksen jälkeen kävin hakemassa Vegemestasta minulle ja Annukalle päivällistä. Loppuillan vietimme kotona yhdessä perheen kanssa. Illalla katsoimme Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön presidentinvaalitentin.

Perjantai: Hoidin aamulla Luonto-Liiton hallintoasioita ja kävin läpi sähköposteja. Aamupäivällä vierailin Educa-mesuilla Messukeskuksessa, jossa myös Luonto-Liitto oli hienosti esillä. Iltapäivällä haastattelin tulevaa harjoittelijaa ja siivosin viikon aikana kertyneet sähköpostit. Päivän päätteeksi Annukka toi vauvan Luonto-Liiton toimistolle. Töiden jälkeen kävimme mm. luontojengin baari-illassa. On tärkeää, että vauvakin pääsee pikkuhiljaa mukaan oikeisiin porukoihin.

Lauantai: Nukuin pitkään ilman kelloa Annukan hoitaessa vauvaa. Rennon aamun ja aamupalan jälkeen kävin juoksemassa puolimaratonin Vanhankaupunginlahden ympäri. Iltapäivällä kävimme kaupassa, söimme ja siivosimme. Alkuillasta hoidin vastaavasti itse vauvaa Annukan käydessä uimassa. Illan vietimme yhdessä kotona.

Sunnuntai: Kirjoitin aamulla blogitekstin jääkiekkoilija Jarkko Ruudusta ja reilusta pelistä. Aamupäivällä matkustimme Turkuun Annukan siskon vauvan nimijuhliin. Kauniit juhlat ja hieno nimi! Annukka ja vauva jäivät Turkuun yöksi isovanhempien luokse minun tullessa takaisin Helsinkiin. Illalla kävin juoksemassa ja valmistauduin tulevan viikon hommiin.

Tässä vielä viikon ajatus: Ajankäytön suunnitteluun käytetty aika tulee takaisin moninkertaisena.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: https://leo.hardihood.fi/2012/01/viikkopaivakirja-3-16-22-1-2012/

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa