Viikkopäiväkirja 32 (8.-14.8.2011)

Ohessa kuluneen viikon menot ja fiilikset.

Maanantai: Kävin aamulla kevyellä juoksulenkillä ja venyttelin. Luonto-Liiton toimistolla monet palasivat kesälomilta ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Samalla hoidin erilaisia henkilöstö- ja hallintoasioita. Iltapäivän toimistokokouksen jälkeen pyöräilin kotiin. Christina, Adam, Tatiana ja Lyla tulivat meille kylään. Istuimme ja vaihdoimme kuulumisia. Illalla kävin läpi vielä sähköposteja sekä vastailin Facebookissa Ekosyntejä koskevan kirjoitukseni kommentteihin.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja hoitelin joitakin työsähköposteja. Päivän istuin STKL:n toimistolla sosiaalisesti kestävä kehitys -kirjahankkeen kirjoittajatapaamisessa. Välillä poikkesin Luonto-Liiton toimistolla yrittäen ratkoa IT-ongelmia huonolla menestyksellä. Päivän päätteeksi kävin läpi tulevia kuvioita Siepon toimitussihteeri Sariannen kanssa. Harmikseni myöhästyin Criticall Mass -pyörämielenosoituksen lähdöstä, vaikka sainkin letkan kiinni myöhemmin. Illalla kävimme Annukan kanssa kaupassa ja kertasimme synnytystä koskevia asioita.

Keskiviikko: Aamulla jäin kotiin tekemään lähitöitä ennen neuvolakäyntiä. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle hoidin henkilöstöasioita. Iltapäivällä kävimme läpi ajankohtaisia kuulumisia Samin kanssa, juhlimme Laurin synttäreitä ja keskustelimme Katin kanssa tulevasta vaikuttamistyöstä. Päivän päätteeksi valmistelin tulevaa esitystäni sosiaalisesti kestävästä kehityksestä Sosiaali- ja terveysturvan päiville. Parhaimmat naurut (tai itkut) herätti kuitenkin maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen haastattelu, jossa hän toteaa Suomen lajien uhanalaisuus -selvityksestä: ”Täällä maa- ja metsätalousministeriössä on ihmetelty, että mikä tämä Punainen kirja on ja mihin ne väitteet perustuvat”.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Aamupäivällä pidin kehityskeskustelun Lissun kanssa ja lounaan jälkeen Malvan kanssa. Muutamien hallintoasioiden hoitamisen jälkeen tapasin muita järjestöjohtajia vapaamuotoisesti. Illalla julkaisin kuvablogin edellisestä päivästä sekä kävin läpi sähköposteja.

Perjantai: Pyöräilin aamulla Luonto-Liiton toimiston kautta Lauttasaareen ja BTJ:n/Avaimen toimistolle kirjailija-aamiaiselle. On ollut tosi kiva tehdä Avaimen kanssa yhteistyötä! Iltapäivällä sovimme Luonto-Liiton toimistolla yhdestä yritysyhteistyöstä ja iltapäivällä tutustuin vielä työaika- ja työsuojelulainsäädäntöön. Päivän päätteeksi kävimme Annukan kanssa Pashassa syömässä ja hyppäsimme Bussiin, jolla matkustimme viikonlopuksi Nauvoon.

Viikonloppu. Vietimme koko viikonlopun Turun saaristossa Nauvossa lomaillen. Kävin juoksemassa, luin kasan lehtiä ja Tiina Kaitaniemen kirjoittaman Luonnonllinen lapsuus -kirjan. Kävimme saunomassa ja uimme. Kävimme kävelemässä, istumme kesäiltaa ja keskustelimme. Nauvossa käynti oli kiva tapa päättää kulunut kesä.

Viikko lukuina:
– 12 kokousta
– 6 blogikirjoitusta
– 54 km juoksua
– 83 km pyöräilyä
– 51 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 31 (1.-7.8.2011)

Tausta: Sunnuntaisin julkaistavan avoimen viikkopäiväkirjan tavoitteena on tehdä läpinäkyväksi se, mitä Luonto-Liiton pääsihteeri käytännössä tekee, millaisissa tilaisuuksissa vierailee ja ketä tapaa. Lisäksi tavoitteena on tuoda kaikkien nähtäville se, millaista voi olla onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen elämä.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa