Viikkopäiväkirja 31 (1.-7.8.2011)

Viikkopäiväkirja palaa kesätauolta.

Sunnuntaisin julkaistavan avoimen päiväkirjan tavoitteena on tehdä läpinäkyväksi se, mitä Luonto-Liiton pääsihteeri käytännössä tekee, millaisissa tilaisuuksissa vierailee ja ketä tapaa sekä tuoda kaikkien nähtäville myös se, millaista voi olla onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen elämä.

Ohessa siis kuluneen viikon menot ja fiilikset.

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa, venyttelin ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Tämän myötä oli aika palata arkeen viiden viikon lomailun jälkeen. Ja kivaa olikin – vaikka toimistolla oli vähän hellettä. Mittari näytti yli 28 astetta, joka tarkoittaa sitä, että vähintään tunnin välein pitäisi pitää 10 minuutin tauko. Päivän mittaan kävin läpi tulleen etanapostin, hoidin sähköposteja sekä talous- ja hallintoasioita. Samalla oli mahdollisuus vaihtaa kollegoiden kanssa kesäkuulumisia. Iltapäivällä valmistelin vielä hallituksen kokouksen esityslistaa sekä kävin läpi tulevia aikatauluja. Tyypillinen toimistopäivä. Illalla hain Vegemestasta iltapalaa sekä kävimme kävelemässä ja saimme samalla nauttia kotipihamme yhteisöllisyydestä.

Tiistai: Annukan synttärit! Juhlallisen aamuhetken ja juoksulenkin jälkeen kirjoittelin blogia ja valmistauduin tulevaan päivään. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoidin jälleen kesälomien aikana kertyneitä hommia. Iltapäivällä kävin Tikkurilassa vastaanottamassa 22 062,60 euron lahjoituksen Luonto-Liitolle. Illalla juhlimmekin sitten Annukan synttäreitä käymällä Farangissa syömässä vegaanisen maistelumenun. Herkullisen päivällisen jälkeen pyöräilimme Seurasaareen kävelemään ja uimaan auringonlaskussa.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja hoidin kotona muutamia henkilökohtaisia asioita. Pyöräiltyäni uutta reittiä Luonto-Liiton toimistolle kävin läpi sähköposteja ja erilaisia hallintoasioita. Illalla lueskelin kirjoja ja hengailin kotona Annukan kanssa.

Torstai: Hyppäsin aamulla Kuopiota kohti lähteneeseen junaan. Matkalla kävin läpi sähköposteja ja kirjoitin pari kolumnia. Kuopiossa minua oli vastassa Luonto-Liiton puheenjohtaja Tuomo Lindholm, jolta sain kyydin Karhonsaareen Luonto-Liiton kesäpäiville. Petoeläinten kaatolupia koskevan tiedotteen lähettämisen jälkeen söimme lounasta. Iltapäivällä oli vuorossa hallituksen kokous, päivällistä ja järjestön tulevaisuutta koskeva työpaja. Tarkoituksena oli jäädä Karhonsaareen yöksi, mutta päätinkin hypätä jo illan viimeiseen junaan ja palata yöksi Helsinkiin.

Perjantai: Nukuin pitkään ja kävin aamupäivällä juoksemassa. Samalla päätin jäädä kotiin lähitöihin. Lounaalla kävin Annukan ja Minnan kanssa Bistro Artesanassa. Iltapäivän ja alkuillan tein töitä. Illalla lueskelin kirjoja.

Lauantai: Kävin aamulla juoksemassa 20 km kevyen lenkin. Tämän jälkeen pyöräilin Pasilaan YLE Radio ykkösen Suoraan puhetta! -ohjelmaan keskustelemaan kahdeksi tunniksi siitä, onko ekoilu vain huijausta. Ohjelman jälkeen palasin kotiin sekä tein itselleni ja Annukalle lempiruokaani: Pastaa tomaattitofu-kastikkeessa. Illalla meidän piti lähteä Kallio Block Partyyn ja Hiroshiman muistoiltaan, mutta jäimme kotiin katsomaan Oceans -elokuvan. Samalla tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa elokuvan vuokraamista verkosta. Heippa videovuokraamot. Teitä ei enää tarvita!

Sunnuntai: Nukuimme aamulla pitkään ja kävimme hakemassa naapurilta pinnasängyn sekä katsastimme mahdollisia lastenvaunuja. Päivällä viimeistelin joitakin kirjoituksia sekä kävin juoksemassa ja venyttelin. Illan hengailin kotona ja lueskelin kirjoja.

Viikko lukuina:
– 2 kokousta
– 2 artikkelia
– 1 radiohaastattelu
– 5 blogikirjoitusta

– 71 km juoksua
– 55 km pyöräilyä

– 56 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 31 (1.-7.8.2011)”

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa