Olen ollut yllättynyt, miten helposti tietoa ja käytännön neuvoja sekä konkreettista apua on ollut tarjolla pohtiessani vanhemmuuden ekologisia näkökulmia.
Pienen lapsen luonnonvarojen kulutukseen pätee samat seikat kuin vanhempiinkin. Olennaista on, kuinka paljon lasta varten joudutaan hankkimaan uusia asuinneliöitä, miten häntä kuljetetaan paikasta toiseen, mitä hän syö, ja millaisia uusia tavaroita joudutaan hankkimaan.
Tähän asti ekovanhemmuuteen valmistautuminen on ollut helppoa. Uusia neliöitä emme ole joutuneet hankkimaan, vaikka kotonamme tuleekin olemaan vain puolet siitä pinta-alasta henkeä kohden, joka suomalaisilla on keskimäärin käytössään.
Luonnonvarojen kulutusta ei ole tarvinnut lisätä, koska uusia tavaroita emme ole hankkineet patjan suojusta lukuun ottamatta. Rahaa ei ole tarvinnut juuri lainkaan. Tietoa ja apua on ollut saatavilla enemmän kuin olemme ehtineet sulatella.
Saa nähdä mitä ekoasioille sitten tapahtuu kun lapsi todella tulee meille ja arki rynnii vastaan. Tähänkin on ollut tietoa ja apua tarjolla etukäteen vaikka millä mitalla. Erityisesti lapsen vegaaniseen ruokavalioon, kestovaippoihin tai vaipattomuuteen sekä tarvittaviin tavaroihin on ollut helppo valmistautua:
1. Lapsen vegaaninen ruokavalio. Neuvolassa on annettu tietoa terveellisestä ruokavaliosta sekä kannustettu rintaruokintaan. Olemme päässeet käymään kannustavalla ravitsemusterapeutilla sekä saaneet huiman määrän käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa muilta vegaanivanhemmilta. Myös vegaaniliitosta löytyy tietoa aiheesta: Vegaaniruokavalio raskauden, imetyksen ja lapsuuden aikana (pdf).
2. Kestovaippailu tai vaipattomuus. Jo neuvolassa ja vanhemmuuspakkauksessa kannustetaan kestovaippojen käyttöön. Harsoja ja kestovaippoja olemme saaneet ystäviltä ja tuttavilta. Monet tuttavamme ovat menestyneesti käyttäneet kestovaippoja tai noudattaneet vauvojen vessahätäviestintää eli vaipattomuutta.
3. Tavarat saa käytettynä ja ilmaiseksi. Joskus kuulee puhuttavan, että lapsen myötä tarvitaan paljon rahaa ja uusia tavaroita. Tavaroita voi kuitenkin hankkia kohtuudella ja tarpeen mukaan. Ympäristön näkökulmasta on parasta, että olemme käytännössä saaneet lähes kaiken tarvittavan tavaran käytettynä ja ilmaiseksi – sekä pyytämättä.
Tässä vaiheessa uskon, että ekovanhemmuus on helppoa. Rahasta ympäristöystävällisten valintojen tekeminen ei ainakaan ole kiinni – läheisistä ihmisistä ja sosiaalisista verkostoista sekä heidän antamastaan tuesta kuitenkin sitäkin enemmän.
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Vanhoja postauksiahan nämä ovat, mutta pakko kommentoida, että en ihan ymmärrä, miten ympäristön kannalta on hyvä juttu, että kaiken tarvittavan saa ilmaiseksi. Minusta se kertoo valitettavasti siitä tosiasiasta, että esimerkiksi vauvojen vaatteet tuntuvat olevan ongelmajätettä, jota ihmiset ovat haalineet liikaa ja josta on vaikea päästä eroon. (Aiemmasta postauksesta kävi ilmi, että teilläkin oli vauvan vaatteita ihan liikaa). Kunpa ei myytäisi lainkaan huonolaatuisia, halpoja vaatteita. Toki voi olla kyseessä sellainen tuttavapiiri, jossa annetaan ilmaiseksi kaikki laadukkaatkin, kalliit tavarat.