Viikkopäiväkirja 10 (7.-13.3.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Aamupäivällä tapasin Verson toimitusjohtaja Jussi Korpikosken. Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta. Kokouksen aluksi kävin läpi Marttojen 10 vinkkiä hidastamiseen. Iltapäivällä annoin haastattelut tuntitilille ja Apu-lehdelle. Päivän lopuksi kävimme läpi isännöitsijän kanssa toimiston mahdollisia kosteusvaurioita sekä valmistelin Lapset Luontoon -kampanjan tiedotustilaisuutta varten esitystäni. Kirjoitukseni ympäristön rajoista julkaistiin Helsingin Vihreiden verkkokolumnina: Rajoja asettavan ympäristöpolitiikan huutava tarve.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Kiasman eteen ilmastolakia vaativien lumiukkojen ja -akkojen mielenosoitukseen. Mannerheimintiellä pyöräillessäni varapresidentti Joe Biden meni panssariautollaan ohi. Mahtaa olla rankkaa istua moisen rotiskon sisällä kun ei voi käyttää julkisia kulkuvälineitä tai pyöräillä. Mielenosoituksen ja pikaisen lounaan jälkeen osallistuin vanhan kouluni Ressun yläasteen vaalipaneeliin. Nuorten kanssa on inspiroivaa keskustella ja vanha koulu herätti nostalgisia tuntoja. Iltapäivällä valmistelimme Lapset Luontoon 2011 -hanketta. Loppupäivän valmistelin tulevia esityksiä ja kirjoittelin sormet kuumana sähköposteja. Illalla Annukka leikkasi hiukseni.

Keskiviikko: Tein aamulla lihaskuntoharjoittelua ja venyttelin. Tämän jälkeen kävin läpi sähköposteja, kirjoittelin blogia ja luonnostelin vastauksia Helsingin Sanomien vaalikoneeseen. Aamupäiväksi pyöräilin vielä Luonto-Liiton toimistolle valmistelemaan tulevaa Lapset luontoon 2011 -kampanjan julkistusta. Iltapäivällä valmistelin esitystä Kalevi Sorsa -säätiön talouskasvu-seminaariin sekä puhuin Luonto-Liitosta, ajankohtaisista ympäristöhaasteista ja Itämerestä Luonto-Liiton Itämeri-ryhmän uusien illassa. Illaksi pyöräilin kasvisruokakauppa Asokan kautta yläkertaan lastenvahdiksi. Rakensimme junarataa, söimme iltapalaa, keinuttelimme vauvaa ja luimme Uppo-Nallea.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa, kävin läpi sähköposteja ja pari tiedotetta sekä pyöräilin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon avaamaan Lapset luontoon 2011 -kampanjaa. Tämän jälkeen piipahdin Helsingin seudun ympäristöpalveluiden ilmastonkestävä kaupunki -seminaarissa sekä osallistuin vapaaehtoistyön teemavuoden avajaistilaisuuteen Kolmen sepän aukiolla. Kampanjassa munamies tilittää vapaapalokunnalle 42 tuntia. Itse olen tilittänyt tähän mennessä (10.3.) vuoden 2011 aikana yhteensä 403 tuntia erilaiseen yhteiskunnalliseen vapaaehtoistyöhön eli noin 5,8 tuntia joka ikinen päivä. Loppupäivä ja ilta sujuivatkin sitten tukevasti sähköpostien ja eduskuntavaalityön merkeissä.

Perjantai: Aamupäivällä piipahdin Suomen ylioppilaskuntien liiton 90-vuotisjuhlaseminaarissa. Seminaarin jälkeen jäin miettimään, miksi elinkeinoelämän Jorma Ollila piti avauspuheenvuoron ennen ministeri Stefan Wallinia. Seminaarista pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle Viisikon kokoukseen, jossa kävimme läpi ajankohtaisia asioita. Lounaan jälkeen siirryin Kalevi Sorsa -säätiön seminaariin: Talouskasvu – vakaan yhteiskuntakehityksen edellytys? Illalla kävin läpi vielä sähköposteja ja katsoin elokuvan Inception.

Lauantai: Pyöräilin aamupäiväksi Tieteiden talolle johtamaan puhetta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin kevätkokoukseen. Kokous hoidettiin läpi ennätysajassa. Kokouksen julkilausumassa vaadimme luonnolle lisää rahaa. Iltapäivällä seurasin Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden tilannetta. Samalla kirjoitin Suomelle politiikkasuositukset ydinvoiman suhteen: Fukushiman onnettomuus: Suomelle suunnitelma ydinvoimasta luopumiseksi. Kirjoitus herätti viikonlopun aikana yllättävän paljon vastakaikua ja sitä oli sunnuntai-iltaan mennessä käynyt tykkäämässä yli 1000 ihmistä. Päivän ja illan aikana vastasin myös Tietoyhteiskunnan vaalikoneeseen ja Nuorten vaalikoneeseen.

Sunnuntai: Viimeistelin YLEn, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien vaalikonevastaukset sekä vastailin terveydenhuollon vaalikoneeseen. Kirjoitin tekstin www.lastenvaalit.fi -sivulle ja valmistauduin tulevan viikon menoihin. Viikonlopun juoksut jäivät flunssan takia väliin. Illan lopuksi siivosin ja vein roskat.

Viikko lukuina
– 2 haastattelua
– 13 kokousta/tapaamista/seminaaria/tempausta
– 5 puhetilaisuutta/luentoa
– 7 blogikirjoitusta
– 4 artikkelia/kirjoitusta/tiedotetta

– 32 km juoksua
– 80 km pyöräilyä
– 1 krt lihaskuntoharjoittelua

– 60 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä
– 21,5 tuntia eduskuntavaalikampanjointia

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 9

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa