Vanhankaupunginkosken padon purkaminen syytä selvittää

Vanhankaupunginkoski vapaaksiYmpäristölautakunnan kokouksessa 14.4. käsiteltiin Vanhankaupunginkosken patoa ja sen mahdollista purkamista.

Olemme saaneet kymmeniä yhteydenottoja padon purkamista toivovilta kansalaisilta.

Lisäksi Helsingin Uutisten kysyessä aiheesta yli kahdelta tuhannelta lukijalta 90 % kannatti padon purkamista. Vantaan Sanomien lukijoista taas padon purkamista kannattaa 93%. Mielestämme kansalaismielipiteen tulee näkyä myös päätöksenteossa, ja olemme erittäin kiitollisia kaikista palautteista ja aktiivisuudesta.

Pohjaesityksessä Vanhankaupunginkosken patoon liittyen lukee seuraavaa:

”Ympäristölautakunta toteaa, että padon purkaminen nykyisen tiedon perusteella ei ole mahdollista. Aloitteessa mainitut tavoitteet kalojen nousun parantamiseksi ja vahingoittumisen estämiseksi on mahdollista saavuttaa itähaaraa kunnostamalla.”

Me emme suhtaudu näin jyrkän kielteisesti mahdollisuuteen purkaa pato. Ymmärrämme, että purkamiseen liittyy pelkoja esimerkiksi vedenpinnan laskusta ja vaarallisten sedimenttien liikkumisen mahdollisuudesta, joiden takia asiaa on mielestämme selvitettävä tarkasti. On kuitenkin monia syitä, joiden takia padon purkaminen voisi olla myös hyvin positiivinen muutos, eikä ympäristölautakunnan ole tarkoituksenmukaista lähteä aliarvioimaan näitä syitä tai purkamisen mahdollisuuksia.

Padon purkamisessa ovat joidenkin mielestä vastakkain historia- ja ympäristöarvot, mikä hankaloittaa päätöksentekoa. Tämä on kuitenkin hyvin yksioikoinen tapa ajatella. Padon purkamisella olisi itseasiassa myös historiapohjaa ja kulttuuriarvoja tukeva vaikutus. Vanha koski, jonka viereen koko Helsinki (Helsingfors) on noussut, virtasi vapaana vuosisatoja ennen keinotekoista patoamista. Patoamisen jälkeen alueelle on toki rakennettu historiallisia rakennuksia, mutta ne, kuten vanha holvikaari, olisi mahdollista osin säilyttää vaikka pato päätettäisiinkin purkaa.

Näemme kuitenkin, että ympäristölautakunnan päätehtävä tilanteessa on lausua muutosten vaikutuksista luontoarvoihin. Nykyiset voimalaitoksen turbiinit ja padon alainen kivikko tappavat kaloja, joiden kutuvaellus tulisi turvata. Tämä toive pohjautuu jo Euroopan Unionin vesipuitedirektiiviin.

Purkaminen mahdollistaisi myös virkistyskäytön uuden kukoistuksen. Vapaa koskiluonto tarjoaisi mahdollisuuksia niin luontokuvaamiseen, kalastukseen kuin melontaankin.

Vastaavia purkamisprojekteja on jo käynnissä esimerkiksi Jyväskylän Tourujoella ja Vantaan Tikkurilankoskella. Näiden tahojen avulla voidaan selvittää oletettavia seurauksia patojen purkutoimista. Täysin tavatonta tai mahdotonta tämänkaltainen patojen purkaminen ei siis ole.

Näistä syistä esitimme ja tuimme seuraavia muutoksia ympäristölautakunnan lausuntoon.

Kappale 30 muutetaan muotoon:

Lisäselvityksiä tehtäessä tulee ensisijaisena vaihtoehtoja olla padon purkaminen siten, että alueen kulttuuri-, luonto- ja virkistysarvot säilyvät ja toissijaisena vahtoehtona itähaaran kunnostaminen.

Kappale 29 muutetaan muotoon:

Ympäristölautakunta ehdottaa, että padon purkamista ryhdytään selvittämään ja tätä varten tulee tehdä ympäristövaikutusten arviointi tai vastaava selvitys padon purkamisen vaikutuksista. Lisäksi tarvitaan lisäselvityksiä itähaaran kunnostamisesta ja kalojen vahingoittumisen estämisestä.

Kappale 28 muutetaan muotoon:

Ympäristölautakunta toteaa, että padon purkaminen nykyisen tiedon perusteella on haastavaa, mutta mahdollista. Kalojen nousun parantamista ja kalojen vahingoittumisen estämistä ei ole mahdollista saavuttaa pelkästään itähaaraa kunnostamalla.

—-

Asia on hankala, eikä koko lautakunta ollut valmis kannattamaan näitä esityksiä. Lautakunta oli kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei padon purkamista voida yksiselitteisesti tuomita mahdottomaksi ennen kuin asiaa on selvitetty perinpohjaisesti. Hyväksyimmekin yksimielisesti ja hyvässä hengessä seuraavan muutoksen lausunnon kappaleiden 28, 29 ja 30 tilalle.

“Ympäristölautakunta toteaa, että nykytiedon perusteella ei ole mahdollista tehdä päätöstä padon purkamisesta, vaan padon purkamisen vaikutukset pitää selvittää siten, että alueen luonto-, virkistys- ja kulttuuriarvot säilyvät .

Ympäristölautakunta esittää tehtäväksi lisäselvityksiä padon purkamisesta, itähaaran kunnostamisesta ja kalojen vahingoittumisen estämisestä eri keinoin.

Hyvällä suunnittelulla on varmistettava, että vaelluskalojen nousumahdollisuus Vantaanjokeen paranee selkeästi nykyisestä. Valmistelun yhteydessä tulee kuulla kaupunkilaisia ja asukasyhdistyksiä.”

Lisäys korostaa lisätiedon tarvetta päätöksenteossa. Nyt on aika selvittää padon purkamista ennakkoluulottomasti ja faktaperusteisesti, jotta saamme hyvän kaupungin varmistettua niin kaloille kuin kansalaisillekin.

Leo Stranius
Alviina Alametsä
Timo Pyhälahti
Joona Haavisto

Lue myös tämä: Vanhankaupunginkoski vapaaksi: Viisi syytä purkaa pato

2 kommenttia artikkeliin ”Vanhankaupunginkosken padon purkaminen syytä selvittää”

  1. Ihan yksiselitteisesti asia on niin, että jos puheet luonnonsuojelusta ja sukupuutoista ovat jotain muuta kuin pelkkää ilmaa, niin Vantaanjoki riisutaan padoistaan. Jos sukupuuttoja tuottanutta patoa ei pura, mutta sitten selittää vaaleista toiseen miten surkeaa on kun lajit katoavat ja luonto sitä, kestävä kehitys tätä, niin ainakin itse en ainakaan enää ymmärrä miksi vihreät ovat olemassa. Kun Helsingin seudulla vihreillä on vaikutusvaltaa, niin kyllä sen pitää sitten näkyä luonnon paranemisena alueella, eikä vain katoamisena. Niin moni muukin puolue ratsastaa luontoteemoilla, niin pakottakaa nyt itsenne ja muut vastuuseen sanoistaan.

    Ja totta kai sedimentit lähtevät liikkeelle ja valuvat mereen. Juuri tuon takia koskien soraikot ja kivikot ovat pysyneet vapaissa joissa vuosisatoja puhtaina jolloin kutu on onnistunut. Juuri tuon takia veden tuleekin laskea ja virtauksen koveta, jotta pohja puhdistuu ja pysyy puhtaana. Silloin vasta joki pystyy toimimaan kutujokena kaloille, eikä vain vesiränninä viemäreille. Pikkukoskelle niin luonnollisen oloinen pohjapatoaminen kuin mahdollista ja siitä eteenpäin sitten koskea mereen saakka. Rannat täytyy istuttaa pensaikkoja ja puustoa, etteivät valahda joen mukaan. Yksi asia vielä, koska kalanviljelybisnes on hyvissä väleissä Helsingin virkamiesten kanssa, niin sieltä tulee varmasti kaikki keinot käyttöön jotta teollinen viljely ja kalanistutus jatkuisi, eikä luonnolliselle lisääntymiselle haluta antaa sijaa. Ei haluta kunnostaa Pitkäkoskea, purkaa patoa, eikä luoda mahdollisuuksia siialle kutea, jottei kalanistutus kärsi. Kannattaa varoa tuota osastoa kaupungin koneistossa.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa