Vanhankaupunginkosken padon purkaminen syytä selvittää

Vanhankaupunginkoski vapaaksiYmpäristölautakunnan kokouksessa 14.4. käsiteltiin Vanhankaupunginkosken patoa ja sen mahdollista purkamista.

Olemme saaneet kymmeniä yhteydenottoja padon purkamista toivovilta kansalaisilta.

Lisäksi Helsingin Uutisten kysyessä aiheesta yli kahdelta tuhannelta lukijalta 90 % kannatti padon purkamista. Vantaan Sanomien lukijoista taas padon purkamista kannattaa 93%. Mielestämme kansalaismielipiteen tulee näkyä myös päätöksenteossa, ja olemme erittäin kiitollisia kaikista palautteista ja aktiivisuudesta.

Pohjaesityksessä Vanhankaupunginkosken patoon liittyen lukee seuraavaa:

”Ympäristölautakunta toteaa, että padon purkaminen nykyisen tiedon perusteella ei ole mahdollista. Aloitteessa mainitut tavoitteet kalojen nousun parantamiseksi ja vahingoittumisen estämiseksi on mahdollista saavuttaa itähaaraa kunnostamalla.”

Me emme suhtaudu näin jyrkän kielteisesti mahdollisuuteen purkaa pato. Ymmärrämme, että purkamiseen liittyy pelkoja esimerkiksi vedenpinnan laskusta ja vaarallisten sedimenttien liikkumisen mahdollisuudesta, joiden takia asiaa on mielestämme selvitettävä tarkasti. On kuitenkin monia syitä, joiden takia padon purkaminen voisi olla myös hyvin positiivinen muutos, eikä ympäristölautakunnan ole tarkoituksenmukaista lähteä aliarvioimaan näitä syitä tai purkamisen mahdollisuuksia.

Padon purkamisessa ovat joidenkin mielestä vastakkain historia- ja ympäristöarvot, mikä hankaloittaa päätöksentekoa. Tämä on kuitenkin hyvin yksioikoinen tapa ajatella. Padon purkamisella olisi itseasiassa myös historiapohjaa ja kulttuuriarvoja tukeva vaikutus. Vanha koski, jonka viereen koko Helsinki (Helsingfors) on noussut, virtasi vapaana vuosisatoja ennen keinotekoista patoamista. Patoamisen jälkeen alueelle on toki rakennettu historiallisia rakennuksia, mutta ne, kuten vanha holvikaari, olisi mahdollista osin säilyttää vaikka pato päätettäisiinkin purkaa.

Näemme kuitenkin, että ympäristölautakunnan päätehtävä tilanteessa on lausua muutosten vaikutuksista luontoarvoihin. Nykyiset voimalaitoksen turbiinit ja padon alainen kivikko tappavat kaloja, joiden kutuvaellus tulisi turvata. Tämä toive pohjautuu jo Euroopan Unionin vesipuitedirektiiviin.

Purkaminen mahdollistaisi myös virkistyskäytön uuden kukoistuksen. Vapaa koskiluonto tarjoaisi mahdollisuuksia niin luontokuvaamiseen, kalastukseen kuin melontaankin.

Vastaavia purkamisprojekteja on jo käynnissä esimerkiksi Jyväskylän Tourujoella ja Vantaan Tikkurilankoskella. Näiden tahojen avulla voidaan selvittää oletettavia seurauksia patojen purkutoimista. Täysin tavatonta tai mahdotonta tämänkaltainen patojen purkaminen ei siis ole.

Näistä syistä esitimme ja tuimme seuraavia muutoksia ympäristölautakunnan lausuntoon.

Kappale 30 muutetaan muotoon:

Lisäselvityksiä tehtäessä tulee ensisijaisena vaihtoehtoja olla padon purkaminen siten, että alueen kulttuuri-, luonto- ja virkistysarvot säilyvät ja toissijaisena vahtoehtona itähaaran kunnostaminen.

Kappale 29 muutetaan muotoon:

Ympäristölautakunta ehdottaa, että padon purkamista ryhdytään selvittämään ja tätä varten tulee tehdä ympäristövaikutusten arviointi tai vastaava selvitys padon purkamisen vaikutuksista. Lisäksi tarvitaan lisäselvityksiä itähaaran kunnostamisesta ja kalojen vahingoittumisen estämisestä.

Kappale 28 muutetaan muotoon:

Ympäristölautakunta toteaa, että padon purkaminen nykyisen tiedon perusteella on haastavaa, mutta mahdollista. Kalojen nousun parantamista ja kalojen vahingoittumisen estämistä ei ole mahdollista saavuttaa pelkästään itähaaraa kunnostamalla.

—-

Asia on hankala, eikä koko lautakunta ollut valmis kannattamaan näitä esityksiä. Lautakunta oli kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei padon purkamista voida yksiselitteisesti tuomita mahdottomaksi ennen kuin asiaa on selvitetty perinpohjaisesti. Hyväksyimmekin yksimielisesti ja hyvässä hengessä seuraavan muutoksen lausunnon kappaleiden 28, 29 ja 30 tilalle.

“Ympäristölautakunta toteaa, että nykytiedon perusteella ei ole mahdollista tehdä päätöstä padon purkamisesta, vaan padon purkamisen vaikutukset pitää selvittää siten, että alueen luonto-, virkistys- ja kulttuuriarvot säilyvät .

Ympäristölautakunta esittää tehtäväksi lisäselvityksiä padon purkamisesta, itähaaran kunnostamisesta ja kalojen vahingoittumisen estämisestä eri keinoin.

Hyvällä suunnittelulla on varmistettava, että vaelluskalojen nousumahdollisuus Vantaanjokeen paranee selkeästi nykyisestä. Valmistelun yhteydessä tulee kuulla kaupunkilaisia ja asukasyhdistyksiä.”

Lisäys korostaa lisätiedon tarvetta päätöksenteossa. Nyt on aika selvittää padon purkamista ennakkoluulottomasti ja faktaperusteisesti, jotta saamme hyvän kaupungin varmistettua niin kaloille kuin kansalaisillekin.

Leo Stranius
Alviina Alametsä
Timo Pyhälahti
Joona Haavisto

Lue myös tämä: Vanhankaupunginkoski vapaaksi: Viisi syytä purkaa pato

2 kommenttia artikkeliin ”Vanhankaupunginkosken padon purkaminen syytä selvittää”

  1. Ihan yksiselitteisesti asia on niin, että jos puheet luonnonsuojelusta ja sukupuutoista ovat jotain muuta kuin pelkkää ilmaa, niin Vantaanjoki riisutaan padoistaan. Jos sukupuuttoja tuottanutta patoa ei pura, mutta sitten selittää vaaleista toiseen miten surkeaa on kun lajit katoavat ja luonto sitä, kestävä kehitys tätä, niin ainakin itse en ainakaan enää ymmärrä miksi vihreät ovat olemassa. Kun Helsingin seudulla vihreillä on vaikutusvaltaa, niin kyllä sen pitää sitten näkyä luonnon paranemisena alueella, eikä vain katoamisena. Niin moni muukin puolue ratsastaa luontoteemoilla, niin pakottakaa nyt itsenne ja muut vastuuseen sanoistaan.

    Ja totta kai sedimentit lähtevät liikkeelle ja valuvat mereen. Juuri tuon takia koskien soraikot ja kivikot ovat pysyneet vapaissa joissa vuosisatoja puhtaina jolloin kutu on onnistunut. Juuri tuon takia veden tuleekin laskea ja virtauksen koveta, jotta pohja puhdistuu ja pysyy puhtaana. Silloin vasta joki pystyy toimimaan kutujokena kaloille, eikä vain vesiränninä viemäreille. Pikkukoskelle niin luonnollisen oloinen pohjapatoaminen kuin mahdollista ja siitä eteenpäin sitten koskea mereen saakka. Rannat täytyy istuttaa pensaikkoja ja puustoa, etteivät valahda joen mukaan. Yksi asia vielä, koska kalanviljelybisnes on hyvissä väleissä Helsingin virkamiesten kanssa, niin sieltä tulee varmasti kaikki keinot käyttöön jotta teollinen viljely ja kalanistutus jatkuisi, eikä luonnolliselle lisääntymiselle haluta antaa sijaa. Ei haluta kunnostaa Pitkäkoskea, purkaa patoa, eikä luoda mahdollisuuksia siialle kutea, jottei kalanistutus kärsi. Kannattaa varoa tuota osastoa kaupungin koneistossa.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa