Vallilanlaaksoon ratikka?

Olisiko hienoa jos Vallilanlaakson puistoon tulisi ratikka?

Käpylä sijoittuu kahden voimakkaasti kehittyvän alueen väliin. Kalasatama ja Keski-Pasila rakentuvat tällä hetkellä kovaa vauhtia.

Samaan aikaan kaupungissa on mietitty myös näiden alueiden välisiä yhteyksiä. Suunnitteilla on pikaratikkalinja Kalasataman ja Pasilan välille. Raitiolinja kulkisi Hermannin Rantatietä Hämeentien alitse ja vanhaa ratapohjaa pitkin Vallilanlaakson läpi Mäkelänrinteen uimahallin vierestä Mäkelänkadun yli Pasilaan.

Monet muistavat, että aiemmin alueelle suunniteltiin bussilinjaa. Tämä esitys kuitenkin kaatui äärimmäisen niukalla enemmistöllä kaupunginvaltuustossa. Nyt tarjolla olisi siis joukkoliikennekadun sijaan ratikkalinja, jonka yhteyteen rakennettaisiin myös jalankulku ja pyöräily-yhteys.

Ratikkalinja on huolestuttanut monia. Vallilanlaakso on suosittu virkistysalue. Alueella on myös useita päiväkoteja ja lapset leikkivät puistossa. Ratikkalinja uhkaisi näitä virkistysarvoja. Rakentamisen alta jouduttaisiin poistamaan puustoa ja alueen ilme muuttuisi.

Toisaalta joukkoliikenneyhteydet paranisivat ja yhteydet nopeutuisivat. Kalasatamasta Pasilaan pääsisi 15 minuutissa. Kiertoreitti Sturenkadun kautta ei ole yhtä nopea. Matkustajamäärien arvioidaan olevan alkuvuosina noin 24 000 matkustajaa arkivuorokaudessa ja nousevan myöhemmin linjastoratkaisuista riippuen jopa 40 000–50 000 matkustajaan.

Kalasataman raitioteiden kokonaiskustannusarvio on 79,3 miljoonaa euroa, josta raitiotiejärjestelmän osuus on 55,8 milj. euroa ja muiden katu- ym. rakennustöiden osuus on 23,5 milj. euroa. Ihan halpaa lystiä pikaratikan rakentaminen ei siis ole. Tavoitteena on raitiotien toteuttaminen siten, että liikennöinti voisi alkaa vuonna 2024.

Kaupunkiympäristölautakunta on jo hyväksynyt suunnitelman. Seuraavaksi asia etenee kaupunginhallituksen ja valtuuston käsiteltäväksi.

Kysyin omalta 6-vuotiaaltani lapseltani näkemystä ratikkaan. Hänelle Vallilanlaakso on tärkeä ulkoilu- ja leikkipaikka. Vastaus oli suora: Olisi hienoa, jos puistoon tulisi ratikka. Ihan näin varauksetta en itse olisi virkistysalueita uhraamassa, mutta kyllähän tuossa lapseni vastauksessa jotain perääkin on. Joukkoliikenne on hienoa ja siihen kannattaa investoida.

Mielelläni kuitenkin kuulisin teidän kaikkien mielipiteitä asiaan. Niitä voi lähettää minulle vaikka sähköpostilla osoitteeseen leo.stranius@iki.fi

Leo Stranius
Kaupunginvaltuutettu (vihr.), ympäristö- ja lupajaoston varapuheenjohtaja sekä HKL:n johtokunnan jäsen.

Oheinen kirjoitus on julkaistu Käpylä-lehdessä 28.3.2018.

4 kommenttia artikkeliin ”Vallilanlaaksoon ratikka?”

  1. Haastatellun kuusivuotiaan lapsen mielestä olisi hienoa, jos Vallilanlaakson puistoon tulisi ratikka. En ole ihan varma, kannattaisiko tällaista asiaa kysellä kuusivuotiaalta, sillä lapsen mielestä olisi varmaan yhtä hienoa, jos puistoon rakennettaisiin lentokenttä.

    Asiaa ei kannattaisi kysellä myöskään vihreiltä, jotka rakastavat raitiovaunuja yli kaiken. Varsinkin kun kaupunki on luvannut kaupanpäällisiksi rakentaa puistoon raitiotien rinnalle vielä lisäksi leveän asvaltoidun pyöräilybaanan eritasoliittymineen.

  2. Kummallista, että Vallilanlaakson puiston läpi pitäisi rakentaa liikenneväylä jonkun vanhan yksiraiteisen junaradan takia, jota puistossa ei enää ole.

    Tällä vanhalla junaratalinjauksella ei ole mitään tekemistä havitellun raitiotieväylän kanssa, joka tasaisi alleen koko siirtolapuutarhan ja Kasvitieteellisen puutarhan välisen alueen, ja jatkuisi vielä pitkälle Mäkelänrinteen pohjoispuolelle halkaisten koko puistoalueen kahteen osaan.

  3. Suorin yhteys Kalasatamasta Pasilaan kulkee Teollisuuskadun tai Mäkelänkadun kautta, ja Mäkelänkadulla on jo kiskotkin valmiina omilla kaistoillaan. Ei sitä varten tarvitse kierrellä missään Vallilanlaaksossa, missä ei edes asu ketään. Kalasatamasta kaupungin suuntaan taas pääsee metrolla.

  4. Vallilanlaakson puiston läpi rakennettava raitiotie pyöräbaanoineen on vasta päänavaus puiston muulle rakentamiselle. Ei aikaakaan, kun siirtolapuutarhan paikalle uuden raitioväylän reunaan nousee kerrostalojen muuri. Jo nyt puiston reunaa ollaan nakertamassa rakentamiselle, kun Vallilan alueen ja Mäkelänrinteen ympäristön kortteleita laajennetaan puistoon päin.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa