T&T Energiablogi: Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia

Leo-StraniusAloitin tällä viikolla Tekniikka & Talous -lehden Energiablogin kirjoittajana.

Ensimmäinen kirjoitukseni julkaistiin ke 6.2.2013 otsikolla Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia.

”Yksi asia on kaikkialla varmaa. 2010-luvulla ei ole varaa suunnitella yhtään energialaitosta, joka tarvitsee toimiakseen fossiilisia polttoaineita tai turvetta.”

Alla kirjoitus kokonaisuudessaan.

Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia

Osallistuin hiljattain Helsingin Energian Hanasaaren voimalaitoksessa järjestettävään työpajaan, jossa mietimme kaupungin tulevia energiaratkaisuja. Asiat konkretisoituvat ihan toisella tavalla paikan päällä voimalaitoksessa. Retkestä Hanasaareen voi lukea myös Helsingin Energian Uutta voimaa -blogista. Aiemmin olen ollut tekemässä vastaavaa tulevaisuuspohdintaa myös Vuosaaren voimalaitoksessa.

Helsingin Energia on pyöritellyt suunnitelmissaan alustavasti kahta eri vaihtoehtoa: Rakennetaan Vuosaareen uusi monipolttoainevoimalaitos, joka käyttää noin 80 prosenttia biomassaa tai investoidaan Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloihin siten, että laitoksissa voidaan käyttää noin 40 prosenttia biomassaa, käytännössä pellettiä. Asiasta on tarkoitus päättää lopullisesti kaupunginvaltuuston toimesta vuonna 2015.

Hanasaaren voimalaitoksessa pohdimme kolmea tulevaisuuskuvaa. Yksi vaihtoehto oli miettiä tilannetta, jossa kaupunginvaltuusto on päättänyt rakentaa Vuosaaren uuden monipolttoainevoimalaitoksen. Toinen vaihtoehto oli visioida tulevaisuutta, jossa Hanasaari oli päätetty säilyttää. Kolmas vaihtoehto mallinsi kaupunkia, jossa ei päätetty energiaratkaisuista tarkemmin yhtään mitään.

Helsingin Energian tavoitteeksi on asetettu hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisen Vuosaaren uuden monipolttoainevoimalaitoksen tulisi toimia 100 prosenttisesti uusiutuvilla. Tämä on mahdollista, mutta nostaa investointi- ja käyttökuluja. Lisäksi biomassan saatavuus voi olla riskitekijä. Toisaalta Vuosaaren uusi laitos mahdollistaisi Hanasaaren ja mahdollisesti Salmisaaren sulkemisen. Näin kaupungille vapautuisi arvokasta tonttimaata kantakaupungista. Lisäksi työryhmässä ideoitiin, että uudessa voimalaitoksessa voitaisiin käyttää biokaasua.

Päästövähennystarve tulee joka tapauksessa tulevina vuosikymmeninä olemaan niin kova, että 40 prosentin osuus uusiutuvia ei Hanasaaressa ja Salmisaaressa pidemmän päälle riitä. Apuun voisi tulla biohiili. Uusiutuvien osuuden nostaminen Hanasaaressa vaatisi joka tapauksessa investointeja varastointiin ja logistiikkaan. Biohiili olisi kuitenkin siitä hyvä, että se saattaisi soveltua hiilen korvaajaksi sellaisenaan ja varastointikin olisi pellettiä helpompaa. Voi kuitenkin käydä niin, että biohiili jää ikuiseksi tulevaisuuden lupaukseksi. Silloin pitää olla mahdollista käyttää Hanasaaren (ja Salmisaaren) voimalaitoksissa pelkkää pellettiä.

Samaan aikaan energian kulutus on Helsingissä kuitenkin kääntymässä laskuun. Kaukolämmön tarve tulee vähenemään, mikäli rakennusten energiatehokkuus paranee suunnitellusti, talvet lämpenevät ilmastonmuutoksen edetessä ja nollaenergiatalot valtaavat alaa. Näin yhdeksi mahdollisuudeksi tulee, että uusia voimalaitoksia ei tarvita lainkaan ja vanhojakin voidaan sulkea.

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto voisi säilyä Vuosaaren nykyisissä voimalaitoksissa ja Salmisaaressa, jotka kaikki muutettaisiin toimimaan 100 prosenttisesti biomassalle tai biokaasulle. Energiansäästöön ja hukkalämpöpotentiaaleihin investoidaan kunnolla eikä uutta jättivoimalaa rakenneta. Hanasaari pistetään kiinni tai siitä tehdään maailman suurin biohiililaitos. Lisäksi tarvitaan nollaenergiataloja, lämpöpumppuja ja tuulisähköä sekä lämmön ja sähkön uutta hinnoittelua.

Kaikkein paras uutinen on tämä: Helsinki voi tiputtaa päästönsä vuoteen 2050 mennessä nollaan kaikissa eri vaihtoehdoissa. Rakennettiin Vuosaareen uusi monipolttoainevoimalaitos, investoidaan Hanasaareen tai panostetaan energiansäästöön ja päästöjen vähentämiseen. Tärkeintä on kuitenkin valita sellainen vaihtoehto, jossa Helsingin Energia pääsee mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja asettaa vuosittaiset tavoitteet päästövähennyksille.

Sama pohdinta on edessä monilla muillakin energiayhtiöillä ympäri Suomea. Yksi asia on kaikkialla varmaa. 2010-luvulla ei ole varaa suunnitella yhtään energialaitosta, joka tarvitsee toimiakseen fossiilisia polttoaineita tai turvetta. Emme voi myöskään rakentaa energiatulevaisuutta pelkän biomassan varaan. Tarvitsemme siis monipuolisen paletin energiansäästöä, bioenergiaa, tuulivoimaa, maalämpöä ja aurinkoa. Mahdollisuuksia on, jos niihin halutaan tarttua.

Leo Stranius

Leo Stranius on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja ympäristöbloggaaja. Hänen ajatuksiaan voi seurata osoitteesta www.leostranius.fi

Yksi kommentti artikkeliin ”T&T Energiablogi: Helsingissä kaikki tiet vievät kohti uusiutuvia”

  1. Älä kuvittelekaan että kaukolämmön tarve vähenee.

    – helsingin taloista huomattava osa on 100 vuotta vanhoja ja niitä Jugend-taloja ei pilata puolen metrin villakerroksella.

    – Sähkön tarve vain lisääntyy ja varsinkin talvella. Mikä on säätövoima, kesällä 7000 MW ja pakkasella 15 000 MW. Ainoa säätövoima on CHP

    – Energiatehokkaita taloja ei tehdä pitkään. kaikki hometaloja (poikkeus VTT:n tutkijan oma talo, muilla ei tieto riitä)

    – 1/3 lämmöstä menee kuumaan veteen. Se ei lämpiä läppärin hukkalämmöllä.

    -Kun kodinkoneiden sähköntarve eli hukkalämpö vähenee, läämitystä taas tarvitaan. Tietokilpailukysymys: Mikä on halvin tapa hankkia passivitalo? Osta mikä talo tahansa, vie sinne 15 plasmatelevisiota ja pidä niitä aina päällä. Täyttää kaikki määritelma vaatimukset.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa