Tie Pariisiin on päällystetty kivillä

Paris 2015 logo COP21Ympäristöministeriö järjesti yhdessä Green Streamin kanssa maanantaina 17.8.2015 kansalais- ja palkansaajajärjestöille kuulemis- ja keskustelutilaisuuden koskien Pariisin tulevaa ilmastokokousta.

Odotukset Pariisin ilmastoneuvotteluiden suhteen ovat vähintäänkin ristiriitaiset.

Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että Pariisissa päästään jonkinlaiseen sopimukseen vuoden 2020 jälkeisistä päästövähennystavoitteista.

Vähintään yhtä todennäköistä on kuitenkin myös se, että sopimus ei tule olemaan tarpeeksi kunnianhimoinen, jotta ilmaston lämpeneminen pysyisi vuosisadan loppua kohti alle kriittisenä pidetyn kahden asteen.

Toistaiseksi maiden tekemät päästövähennyslupaukset koskien Pariisin tulevaa ilmastosopimusta kattavat vain noin 60 prosenttia maailman päästöistä. Mukana on kuitenkin kaikki suurimmat saastuttajat eli Kiina, Yhdysvallat ja EU. Isoista maista lupaukset puuttuvat vielä esimerkiksi Intialta ja Brasilialta.

Valitettavasti nyt sisällä olevien päästövähennyslupausten kunnianhimon taso ei riitä. IEA:n kesällä 2015 tekemän arvion mukaan maiden antamat lupaukset Pariisin ilmastosopimusta koskien johtavat 2.6 asteen lämpenemiseen vuoteen 2100 mennessä ja 3.5 asteen lämpenemiseen vuoden 2200 jälkeen. Näyttää epätodennäköiseltä, että kunnianhimon tasoa pystytään enää tässä vaiheessa kovin paljon nostamaan.

Aikaa ja neuvottelupäiviä ennen Pariisin kokousta ei ole paljon. Kunnianhimon tasoa on parannettava kaikilla osa-alueilla.

Keskustelussa palkansaajajärjestöt toivat esille huolen työpaikkojen oikeidenmukaisesta siirtymästä ja muutosturvasta myös ilmastonäkökulmasta kun työt ja toimialat muuttuvat. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta mm. Akavan blogiin (Kestävään työhön siirtymisen on tapahduttava oikeudenmukaisesti)

Ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöt toivoivat mm. päästövähennysten kunnianhimon tason nostoa, viiden vuoden sitoumuskausia, Suomen aktiivista ja esimerkillistä roolia sekä ilmastorahoituksesta sopimista ja fossiilisten tuista irtautumista. Keskustelua käytiin myös hiilinieluista (LULUCF) ja hiilikuplasta sekä nuorten osallistumisesta ja ilmastokasvatuksesta.

Suomi voi olla kansanvälisissä ilmastoneuvotteluissa kokoaan suurempi toimia esimerkiksi siirtymällä kokonaan uusiutuviin energialähteisiin. Ihmiset saadaan motivoitumaan ilmastotalkoisiin parhaiten konkreettisilla teoilla.

Kiitos tilaisuuden järjestämisestä erityisesti: Ympäristöministeriö, Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka ja ylitarkastaja Maria Vuorelma sekä Green Stream Mika Sulkinoja ja Anna Laine sekä koko Suomen ilmastoneuvottelutiimi ja kansalaisjärjestökollegat, jotka jaksoivat istua läpi koko tilaisuuden.

Ympäristöministeriö järjestää perjantaina 25.9.2015 klo 12-15.30 avoimen keskustelutilaisuuden Ilmastosopimus Nyt Bio Rexissä Helsingissä. Tapahtumaan voi ilmoittautua täältä.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa