Tunnelmia: Tour De Helsinki 2015

Tour De Helsinki - Leo StraniusElokuun viimeisenä sunnuntaina (30.8.) oli poikkeuksellisen paljon maantiepyöräilijöitä liikkeellä kun järjestyksessä kymmenes Tour De Helsinki starttasi pyöräilystadionin tuntumasta Mäkelänkadulta.

Tapahtumaan oli ilmoittautunut ennätyksellisesti 2254 osallistujaa. Itselleni tämä oli elämäni ensimmäinen Tour De Helsinki.

Auringon paistaessa lähdin ajamaan 140,1 kilometrin matkaa 30 km/h vauhtia ajavien jänisten tuntumassa.

Ensimmäinen reilu kymmenen kilometriä Espooseen ajettiin tosin mateluvauhtia saattoauton perässä. Vauhti oli niin hiljainen, että välillä pyörämassa pysähtyi lähes kokonaan.

Puolimatkan jälkeen tulivat sadekuurot. Välillä taisi tulla rakeitakin. Maantiepyöräilyssä sateesta pääsee nauttimaan kaksinkertaisella voimalla, kun vettä roiskuu niin edellä ajavien renkaista kuin taivaaltakin. Paikoin oli vaikea erottaa milloin sade oli alkanut tai loppunut kun märkä tienpinta piti huolen kastumisesta.

Itselleni kolmenkympin vauhti oli juuri sopiva. Kovempaakin olisi voinut mennä, mutta nopeampia jäniksiä ei ollut järjestäjien toimesta tarjolla. Kolmenkympin ryhmässä homma sujui rennosti ja helposti.

Oma virallinen aikani oli lopulta 4:46:05 ja keskinopeus 29,57 km/h (lähtöodottelut, saattoajo + tauot mukana). Oman mittarini mukaan 140,1 km taittui keskinopeudella 30,75 km/h (tauot eivät mukana). Nopeimmillaan ajoin 69,15 km/h vauhtia. Tasaisella vauhti oli tyypillisesti 30-40 km/h tuntumassa. Ylämäissä hitaampaa ja alamäissä nopeampaa.

Tämänkään vuoden kisassa ei kaatumisilta tai rengasrikoilta vältytty. Itse en nähnyt yhtään kaatumista, mutta niitä oli ollut valitettavasti useita. Ainakin yksi oli niin paha, että paikalle tarvittiin mediheli. Itselleni sattui vain yksi läheltä piti tilanne alkumatkasta Velskolan ylämäessä, kun meinasin ajaa edessä nopeasti hidastavan takarenkaaseen. Valitettavasti monilla muilla ei ollut yhtä hyvä tuuri kuin itselläni.

Tämä oli oman pyöräilykauteni ja pyöräurani huipentuma. Viimeisen vuoden aikana kilometrejä on kertynyt hiukan yli 7000 km ja tämän vuoden (2015) aikana jo nyt lähes 5000 km. Ryhmäajoa olen pitkin kesää harjoitellut muutamilla Helsingin Polkupyöräilijöiden kuntolenkeillä. Oma pyöräni on vuoden vanha cyclocross Focus Mares AX 3.0 (Lue Cyclocrossin ylistys). Aiemmin olen ajanut pelkästään maastopyörillä tai hybrideillä.

Upea kokemus! Kiitos Tour De Helsinki! Kiitos kaikki kanssa-ajajat. Oli upeaa jakaa kokemus kanssanne. Kiitos myös kaikki matkan varrella olleet kannustajat, erityisesti rakas puolisoni Annukka! 

Pikaista toipumista kaikille, jotka joutuivat kolareihin!

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa