Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän

Tänään tein viimeisiä korjauksia tulevaan kirjaani Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän.

Seuraavaksi kirja lähtee painoon ja ilmestyy heti tammikuussa 2022. Perinteisen painetun kirjan ohella teoksesta on tulossa myös e- ja äänikirjat. Kirjan kustantajana toimii Intokustannus.

Alla kirjan esittely niin kuin se on esitelty kustantajan katalogissa. Kannattaa katsoa tuo katalogi. Jälleen kerran Innolta on tulossa iso kasa huippumielenkiintoisia teoksia!


Rutiineilla ja tavoilla enemmän aikaa elämiseen

Haluatko tehdä merkityksellisiä ja vaikuttavia asioita? Haluaisitko, että aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan?

Leo Straniuksen Tehokkuuden taika kertoo rutiinien ja tapojen voimasta. Se antaa vinkkejä, miten voimme tehdä merkityksellisiä asioita ja elää enemmän kuin ikinä uskomme – joka päivä.

Kirjassaan Stranius käy läpi viisi perusajatusta ajanhallinnasta ja itsensä johtamisesta. Teos sisältää kolmen askeleen mallin asioiden hoitamiseen sekä vinkit aamuun, iltapäivään ja iltaan. Jos odotat enemmän viikonloppua kuin maanantaita, on syytä pysähtyä pohtimaan tilannetta ja lukea tämä kirja.

”Vaikka nukkuisin 8 tuntia vuorokaudessa, käyttäisin arkipäivisin töihin työmatkoineen 10 tuntia ja ruokailuihin kaksi tuntia, olisin käyttänyt viikon tunneista vasta 120 tuntia. Jos lisään tähän lasten, puolison tai ystävien kanssa olemiseen sekä kotitöihin molempiin pari tuntia joka ikiselle päivälle, olen käyttänyt 148 tuntia ja minulla on vielä jäljellä huimat 20 tuntia jokaiselle viikolle. Tämän voin käyttää harrastuksiin, liikuntaan, uuden tutkinnon hankkimiseen tai johonkin muuhun joka viikko.”

Leo Stranius on toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Straniuksella on kaksi lasta, hän juoksee, pyöräilee ja ui yli 10 tuntia viikossa ja lukee tai kuuntelee keskimäärin yhden kirjan joka päivä. Aiemmin Leo Straniukselta on julkaistu elämäkerta Ekoistin muistelmat (2019).

4 kommenttia artikkeliin ”Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän”

  1. Enpä olisi jaksanut elää näin pitkälle, jos olisin elämäni ” tehostamiseksi ”mitannut kaikkien askeleideni ja toimieni niin kutsutun ” tehokkuuden ” voidakseni muka ” elää enemmän ”. Aika ei ole toiminut minua vastaan tähän mennessä.
    Olen voinut elää tähän asti ihan tarpeeksi ja monipuolisesti, ja välillä liikaakin, mittaamatta tehokkuuttani elää ! Onneksi olen saanut elää lapsuuteni ja monen monta vuotta yhteiskunnan keksimästä ja ihmistä tuhoavasta performanssiajattelusta vapaassa ympäristössä. Ei ole ollut tarvetta mitata tehokkuuttani, sillä koko yksityisen elämäni esille tuominen ei ole ollut koskaan välttämätöntä. Ja näin on varmaan monen muunkin ihmisen kohdalla.
    Eihän elollista ihmiselämää oikeastaan voida edes mitata tehokkuuslaskelmilla , siis itsekunkin tuottavuudella ja määrällä. Siinä on otettava huomioon odottamattomatkin inhimilliset tekijät.

    Puhut tekemisen määrään ja tehokkuuteen pyrkivän yritysjohtajan suulla. Siirrät ihmistä koskevat asiat suit sait yritysmaailmasta jokapäiväisen ykstyiselämän alueelle. Niinkuin yksityselämä ja työelämä olisivat yhden ja samanlaista. Ehkä näin on asianlaita itsesi osalta ? Yksityiselämässäkin tuottavuuteen pyrkivällä menetelmälläsi pyrit kehittämään ihmisistä yhä enemmän ja enemmän ” lisää elämää ” tuottavia robotteja , ihan kuten teollisuudessa tuotetaan ” tehokkaasti ” turhiakin tavaroita.
    Ja miten voit olla se henkilö, joka määrittelee muiden ihmisten elämän tarkoitusperäisyyden ja elämisen määrän lisäämisen tarpeellisuuden ?
    Kullakin meistä on omat tarpeemme ja käsityksemme elämisen sisällön määrästä .
    Tuon tehokkuuden siirtäminen työelämästä jokapäiväiseen elämään juontuukin ultralibeeraalin talousjärjestelmän itsekkäästä tehokkuusvaatimuksesta, joka ei ota huomioon ihmistä ihmisenä , ja joka on osaltaan johtanut elinympäristömme tuhoamiseen.

  2. PS.
    Tehokkuus ei ole mikään taika. Olen voinut tehdä koko ikäni esimerkiksi ihmisille ja luonnolle merkityksellisiä asioita ilman tehokkuuden mittaamista. Asioiden ja toimintojen merkityksellisyys on suhteellista asioista ja ajankohdasta riippuen, eikä suoraan verrannollista tehokkuuteen.
    Leo , mihin sinulla on noin kiire ? Ja mikä sinua pakottaa elämään niin paljon, että määrä ei mahdu edes raameihin ? Nimittäin sinunkin raamit ovat vain ihmisen raameja ! Miksi pitäisi seurata sokeasti perässä, mitä muut tekevät ?
    Jätä nyt ihmeessä turhanpäiväisiä höpsötyksiä täynnä olevien opaskirjojen lukeminen ja niiden kirjoittaminen. Tehokkuus ei ole suurimmaksi osaksi ihmisiä merkityksellistä !

  3. PS.
    Numerot unohdetaan helposti. Ihmisiä koskettaa enemmän sanoman sisältö. Ja uskoisin, että monelle ihmiselle tämän sanoman ( kirjan esittely ) kaunisteltu ja myönteiseksi uskottu sisältö näyttäytyykin kielteisessä valossa tarkasteltaessa sitä lähemmin ja syvemmältä.
    Kanssaihmisiin suhtautumisen ylimielisyys ja pinnallisuus näkyy tässäkin päällimmäisenä. Ikäänkuin muut kuin kirjan tekijä eivät osaisi hallita aikaansa ja johtaa itseään , eivätkä elää ” hyvin ” ja ” tarpeeksi paljon ”! ? Moniko meistä tarvitsee tämän tyylisiä oppaita elämämme säätelemiseksi kangistaviin kaavoihin ja raameihin ?
    Toivottavasti kyseessä olevan kirjan sisältö on sentään myötämielisempiä ajatuksia tuottava, vaikka esittely ei ainakaan siihen viittaa…?

  4. Loppuhuomio:
    Mennään ultraliberaalin tehokkuuteen pyrkivän yhteiskunnan paineessa kovalla vauhdilla. Kiire on kaikessa. Ihmisiä patistetaan elämään mahdollisimman ” täytenäistä ja rikasta ” elämää hyvin lyhyessä ajassa. Mitä sitten lienee ” ajan hallitseminen ” ja ” täyteläinen ”, ” enemmän ” ja enemmän sisältävä elämä, ja kuka sitä kykenee edes mallittamaan ja kanssaihmisille sovittamaan ?

    Nykyisin digitaalisella ajalla Suomessa kuka tahansa voi saada julkaistuksi tai voi itse julkaista kirjan mistä aiheesta tahansa. Elämäkertoja ja kaikenkirjavia elämän oppaita voidaan julkaista jo alle nelikymppisenä , vaikka elämää ei oltaisi eletty kuin suhteellisen vähäinen osa. Tämä on yhtâältä hyvänsuuntainen kaikkien ilmaisunvapautta ja mahdollisuuksia laajentava ilmiö, mutta toisaalta kirjallisuuden ylenpalttinen määrä ( varsinkin kaikenlaisten elämisen oppaiden osalta ) näyttää laskevan sen laadullista tasoa.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa