Vieraskynäblogissa Katja Lahti
Äitini kuoli vuosi sitten. Rintaperillisen tehtävä on karu: käydä läpi vainajan elämänsä hankkima omaisuus ja loppusijoittaa se tavalla tai toisella.
Tiesin toki, että Äitee oli kaikkien aikojen tavarahamsteri sen lisäksi, ettei hän heittänyt mitään pois, mutta silti järkytyin.
Irtaimisto oli valtava ja kattoi niin ikivanhaa, pariin kertaan perittyä, käytettyä, vähän käytettyä ja uutta, vielä pakkauksissa olevaa tavaraa – myös markka-ajalta. Laidasta laitaan. Kolme mikroaaltouunia. Puurohiutaleita seuraavaksi 20 vuodeksi. Kosmetiikkaa pienen kauneushoitolan tarpeisiin. Lasten polkupyöräkin löytyi.
Vuoden kestäneen tyhjennysprojektin päätteeksi Fida vastaanotti rekka-autollisen tavaraa. Siinä ajassa kristallisoitui ajatus jos toinenkin.