Risto Isomäki: Tämän ajan tärkeimmät asiat

Vieraskynäblogissa Risto Isomäki

Suomalainen poliittinen keskustelu pyörii pienien ja arkipäiväisten asioiden ympärillä. Pieni korotus eläkkeisiin, maitolitran hinta, prosentin muutos verotuksessa, 20 euroa pois jostakin tietystä tuesta, 18 euron korotus johonkin tiettyyn maksuun.

Pienet asiat ovat tärkeitä, koska ihmisten arki ja elämä muodostuvat niistä. Poliitikkojen täytyy olla kiinnostuneita myös pienistä asioista.

On kuitenkin ongelmallista, jos lukuisat liian pienet asiat vievät kaiken poliittisen keskustelutilan ja muodostavat viidakon, joka vaikeuttaa suurempien kysymyksien hahmottamista. Sillä politiikassa tarvitaan myös suhteellisuuden tajua. Kaikki asiat eivät ole yhtä oleellisia.

Sosiaalisten kysymysten puolella kaksi ongelmaa on todennäköisesti ylitse muiden. Kaksikymmentä vuotta sitten Suomella oli yksi maailman parhaista terveydenhuoltojärjestelmistä. Nyt terveydenhuoltomme on Länsi-Euroopan huonoimpia. Sen keskelle syntyy koko ajan lisää huonosti toimivia aukkoja. Hammashuoltoon, tuki- ja liikuntaelinsairauksien alueelle, erilaisten sairauksien ennaltaehkäisyyn…

Samaan aikaan yhä suurempi osa kaikista valtion toteuttamista tulonsiirroista hyödyttää yhä suoremmin keskiluokkaa eikä köyhiä ihmisiä. Miksi on niin vaikea tehdä mitään terveydenhuollon murenemiselle ja syvenevälle köyhyydelle? Olisiko ongelma, ainakin osin, kaikissa niissä kuuluisissa lillukanvarsissa?

Pitkän päälle vielä paljon ongelmallisempaa on kuitenkin se, että suuret ympäristöongelmat ovat viime aikoina jääneet taas pahasti paitsioon poliittisissa keskusteluissa. Huolimatta Fukushiman onnettomuudesta, huolimatta siitä että viime vuosi löi Grönlannissa kaikki entiset sulamisennätykset. Huolimatta siitä että kolmannes Amazonasista on juuri muuttunut, ainakin väliaikaisesti, tärkeästä hiilinielusta suureksi hiilipäästöjen lähteeksi.

Ilmasto- ja energiakysymykset eivät vielä häiritse arkeamme merkittävästi. Mutta jos tällaisiin ongelmiin ei reagoida ajoissa, me ajaudumme pian tilanteeseen, jossa ne hallitsevat koko elämäämme ja jättävät vain hyvin vähän tilaa millekään muulle.

Käsistä karkaava ilmaston lämpeneminen voi sotkea maailmantalouden tuhannella eri tavalla, sillä rakentamamme järjestelmät ovat kaikki hyvin hauraita. Jos Grönlannin sulaminen jatkuu nykyisellä vauhdilla, omat talvemme saattavat väliaikaisesti viiletä merkittävästi jäävuorien nielemän lämmön ja Golf-virran pohjoisen haaran hyytymisen takia.

Jos emme kehitä ajoissa vaihtoehtoja öljylle ja maakaasulle, niiden hinta räjähtää pian niin korkealle, että talous alkaa sahata yhä hurjempaa tahtia ylös ja alas fossiilisten polttoaineiden hintojen mukana.

Toisaalta jos haluamme korvata nykyistä isomman osan öljystä ja maakaasusta ydinsähköllä, joudumme siirtymään nykyisistä ydinvoimaloista jonkinlaisiin hyötöreaktoreihin. Tämä saattaisi ajan mittaan synnyttää maailmaan kymmeniä uusia ydinasevaltioita, sillä hyötöreaktorien polttoaineet soveltuvat sellaisenaan ydinaseiden rakentamiseen.

Uusiutuvat energiamuodot ja energiatehokkuuden kasvattaminen ovat edelleen monille suhteellisen etäisiä asioita. Ne ovat kuitenkin lähes varmasti oman aikamme kaikkein tärkeimmät asiat.

Risto Isomäki on tieteis- ja tietokirjailija

2 kommenttia artikkeliin ”Risto Isomäki: Tämän ajan tärkeimmät asiat”

  1. Ilmastonmuutos meni ”pois muodista”, eikä siitä vaalitenteissä juuri puhuta. Politiikan on ilmeisen vaikea muutenkin hallita mitään, mikä vaatii yhtä vaalikautta pidempää määrätietoista toimintaa. Asiat polkevat paikoillaan, vaikka pitäsi jo mennä vauhdilla eteenpäin.

    ”hyötöreaktorien polttoaineet soveltuvat sellaisenaan ydinaseiden rakentamiseen”

    IFR-projektin johtaja Charles Till sanoo tähän:

    ”Yes. Well, it doesn’t. As simply as that.”

    Kumpaa uskoa, kirjailija Isomäkeä, vai ydinfyysikko Tilliä, jonka haastattelu täällä:

    http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/reaction/interviews/till.html

    Mielelläni kuulisin myös Isomäen mielipiteen sulasuolareaktorista:

    http://wp.me/pbZwh-K0

    Toriumia käyttävä hyötöreaktori. Passiivisesti turvallinen, ei tarvitse natriumia, eikä siinä synny plutoniumia.

    Toriumia syntyy sivutuotteena muussa kaivostoiminnassa määrä, jolla sähköistäsi koko maailman. Jätettä syntyy nykyistä vähemmän, ja sen loppusijoitusajaksi riittää 300 vuotta nykyisen tuhansien vuosien sijasta.

    Lisäksi haluaisin kuulla perustelun, millä tavalla fossiilisista polttoaineista luopuminen olisi helpompaa jos yksi potentiaalinen fossiiliton energiamuoto jätetään pois sen sijaan, että niitä käytettäisiin kaikkia? Esim. maailman johtava ilmastotutkija James Hansen on sitä mieltä, että ydinvoima tulisi pitää mukana ja kehittää myös ihan siltä varalta, jos uusiutuvat eivät pystykään korvaamaan fossiilisia.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa