Puoli vuotta ilman uusia tavaroita

Voisitko olla kuukauden ostamatta ainuttakaan tavaraa? Onnistuisiko kokonainen vuosi? Päätin kokeilla. Nyt testiä on puoli vuotta takana. Seuraavassa hiukan kokemuksia.

Miksi kulutukseen pitää kiinnittää huomiota? Siksi, että ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja.

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meidän pitää vakavasti miettiä kulutustamme niin yksilöinä kuin yhteiskunnankin tasolla. Suomi on asettanut tavoitteekseen, että vuonna 2035 primääriraak-aineiden kotimainen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa. Jos tavoite otetaan tosissaan, toimiin pitää ryhtyä nyt. Olkoon tämä kokeilu oma henkilökohtainen kontribuutioni Suomen tavoitteeseen.

Tarvitsemme yhteiskunnan tasolla tietysti lukemattomia toimia, jotta voimme ohjata luonnonvarojen käyttöä oikeaan suuntaan. Perusta pitäisi olla siinä, että luonnonvarojen käyttöä verotetaan, palveluiden ja jakamistalouden ratkaisuja tuetaan. Pelkällä valistuksella ei hullujen päivien alennuslaareille ryntääviä ihmisiä saada muuttamaan kulutustottumuksiaan.

Yksilöiden valinnoilla ei ilmastokriisiä ja luontokatoa yksin tietenkään ratkaista. Tähän tarvitaan systeemitason muutosta ja vahvaa ohjausta poliittisilta päätöksentekijöiltä. Toisaalta eivät yksilötkään voi paeta vastuuta. Yksilön valinnoilla hankitaan autoja, asuntoja ja kesämökkejä sekä varustellaan niitä ennennäkemättömällä tavalla ja tavaralla. Monet innovaatiot syntyvät yksilöiden valinnoista ja siitä, että joku uskaltaa tehdä asiat hiukan uudella tavalla.

Inspiroiduin itse taannoin, kun huomasin, että Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori sekä suuresti ihailemani Twitter-keskustelija Sanna Hellström oli laskenut kaikki vuoden aikana ostamansa tavarat. Yhteensä ostettuja tavaroita oli kertynyt 134.

Erityisen kiinnostavaksi Sannan kokeilun tekee se, että hän myös seuraa, mitä tavaroille oston jälkeen tapahtuu. Käytännössä siis arvioi, onko tavara ollut tarpeellinen vai turha. Hän julkaisee kaikki ostoksensa Twitterissä tunnisteella #VuodenOstot

Sitä mitä ei seuraa tai mittaa, siihen ei voi vaikuttaa. Siispä olen itsekin tänä vuonna laskenut kaikki ostamani tavarat. Nyt seurantaa on takana ensimmäiset kuusi kuukautta. Haasteena on, että en ole ensimmäisen puolen vuoden aikana ostanut ainuttakaan tavaraa. Seuranta on siis ollut helppoa!

Sen sijaan palveluita (esim äänikirjapalvelut ja muut sovellukset, välinevuokraus, päästöjen kompensointi ja ravintolat) olen ostanut ensimmäisen puolen vuoden aikana yhteensä 1016,32 eurolla sekä ruokaa 3415,5 eurolla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet palvelut tai elintarvikkeet voivat kuluttaa merkittävästi enemmän luonnonvaroja kuin esimerkiksi kirpputorilta hankittu vaatekappale tai kirja. On siis hiukan hassua vetää kulutuksen rajaa juuri fyysisiin tavaroihin. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa.

Olen toki pyrkinyt minimoimaan kulutukseni aiemminkin. Toisaalta olen vuosien varrella kokenut senkin, että välillä pikaisesti tehty hankinta osoittautuu hetken päästä täysin turhaksi. Turhia hankintoja välttääkseni olen käyttänyt 30 päivän harkinta-aikaa. Jos koen, että tarvitsen jotain, laitan tämän työlistalle ja odotan 30 päivää. Jos hankinta tuntuu edelleen välttämättömältä, olen ostanut sen, jos olen edelleen epävarma, jatkan harkinta-aikaa seuraavat 30 päivää. Näin olen onnistunut välttämään monia ”heräteostoja”.

Olenko jäänyt jostain paitsi kun en ole hankkinut tavaraa? En. Koen, että minulla on kaikki tarpeellinen. Arki on tehokasta ja saan keskittyä merkityksellisten asioiden tekemiseen.

Huomaan, että hiukan kulutuspainetta on kuitenkin puolen vuoden aikana kertynyt. Seuraavaksi pitäisi hankkia uudet juoksulenkkarit. Ei kannata juosta jalkoja rikki ominaisuutensa menettäneillä kengillä. Toisekseen ja ehkä hiukan onnellakin pyörän kumit ovat pysyneet kunnossa eikä edes uusia sisäkumeja ole tarvinnut hankkia. Nyt ulkorengas vetelee kuitenkin viimeisiä ja on vain ajan kysymys, milloin pitää hankkia uusi. Kolmanneksi huomaan, että parit kalsarit ja sukat ovat kuluneet käyttökelvottomisksi (monen parsimiskerran jälkeen).

Tietysti on helppo olla ostamatta uusia tavaroita, jos omistaa jo kaiken. Tämä on totta ja itse olen hyvässä tilanteessa kun minulla todellakin on kaikki tarvitsemani ja elämän sisältö tulee jostain aivan muusta kuin tavarasta.

Omistan itse tällä hetkellä yhteensä 254 henkilökohtaista tavaraa. Tässä ei ole mukana perheen yhteiset tavarat, kuten kodinkoneet, huonekalut tai lakanat. Tässä ei ole myöskään mukana tärkeimpiä papereita tai valokuvia, joita säilytän kellarissa.

Monilla ihmisillä on todennäköisesti niin paljon tavaraa, että mitään uutta ei tarvitsisi hankkia vuosiin. Kun siis seuraavan kerran aiot hankkia jotain, mieti vielä kahdesti – tai esimerkiksi 30 päivää. Tarvitsetko sitä todella vai voisitko ehkä lainata sen jostain?

Minimalismi säästää luonnonvaroja, rahaa ja aikaa. Minimalismi auttaa keskittymään siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Harvoin se tärkeä on tavara.

3 kommenttia artikkeliin ”Puoli vuotta ilman uusia tavaroita”

  1. Tämän kesän aikana tällaiset asiat nousevat enemmän pintaan. Hienoa, että on Leon kaltaisia pioneereja, jotka erittelevät ja kertovat muille, mitä valintoja tulee kaikille eteen. Ja millaista elämä on.

    Elämäntapamuutoksilla saadaan aikaan hirmuisesti vaikutuksia ympärstönsuojelussa. Nämä kannattais kytkeä terveysasioihin, koska asiat menevät rinnan. Vaikutukset yksilön terveyteen ovat isot.

    Luopuminen on meille kaikille vaikeaa. Mutta se tekee hyvää.

    • Kiitos paljon Torsti ja Pieni ihminen kommenteista! Itse olen kokenut ekologisen arjen ja minimalistisen tavaramäärän myös vahvistavan hyvinvointia. Näin ollen kyse ei olekaan luopumisesta vaan jonkin paljon paremman saamisesta tilalle 🙂

  2. Hienoa Leo! Tällainen toiminta inspiroi taas itseäkin omien kulutustottumusten arkisessa huomioimisessa ja saa puntaroimaan kulutusvalintojaan.
    Mukavaa kesän jatkoa!
    🙂

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa