Politiikan superviikonloppu: 9 havaintoa Keskustan puoluekokouksesta

Suomi 100% uusiutuvaa nyt Kuva Riku EskelinenPolitiikan superlauantai on omalta osaltani takana. Itselläni oli ainutlaatuinen mahdollisuus seurata Keskustan puoluekokousta paikan päällä Seinäjoella.

Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton kokouksia seurasin pääsääntöisesti Twitterin välityksellä.

Ohessa yhdeksän havaintoa Keskustan puoluekokouksesta.

1. Tervetullut olo. Oli aidosti ilahduttavaa, miten hyvin ulkopuolinen luonnonsuojelija ja kokoustarkkailija otettiin vastaan sekä puolue-eliitin että tavallisen kokousväen keskuudessa. Olo oli siis tervetullut. Ja Keskustanuorten pisteellä vieraillessa vältin vain täpärästi liittymiseni Keskustanuoriin (hymiö). Selvisin tilanteesta ostamalla rintanapin ja tukemalla sitä kautta puolueen mainion nuorisojärjestön työtä viidellä eurolla.

2. Hienoja puheita. Keskustan varapuheenjohtaja- ja puoluesihteeriehdokkaat olivat kaikki loistavia puhujia. Teknisesti. Vaikka politiikan sisällöt ja tiukat linjaukset olivat puheenvuoroissa aika vähissä, oli puheet todella viihdyttäviä ja retorisesti suorastaan taitavia.

Samaan aikaan yllätyin myönteisesti miten puoluekokouksen syvissä virtauksissa nousi esille erityisesti ihmislähtöisyys, kohtuullisuus sekä luonnon kunnioittaminen ja halu lisätä uusiutuvaa energiaa.

3. Ihmislähtöisyys. Monista puheenvuoroista paistoi läpi se, että ketään ei saa jättää ja heikommista pitää huolehtia. Erityisesti mieleeni jäi esimerkiksi varapuheenjohtajaksi valitun Katri Kulmunin kommentti, jossa hän totesi, että ”Ihmistä ei mitata markkinoilla. Kaikkien on pysyttävä matkassa eikä ketään jätetä.” Tämä on mielestäni hyvin todettu.

4. Kohtuullisuus. Perusvireenä useissa puheenvuoroissa oli myös kohtuullisuus kovaa markkinataloutta ja kilpailua vastaan. Tästä mieleeni jäi varapuheenjohtajaksi niin ikään valitun Antti Kurvisen toteamus: ”Ahneutta ja kateutta vastaan kohtuuden puolella”. Talouskasvusta ja kilpailukyvystä puhuttiin yllättävän vähän. Kohtuullisuutta korostettiin monissa puheenvuoroissa.

5. Luonnonsuojelumyönteisyys. Yllätyin, miten voimakkaasti kokouksessa puhuttiin luonnonsuojelun ja luonnon kunnioittamisen puolesta. Monissa puheenvuoroissa muistutettiin, että ympäristö on jätettävä tuleville sukupolville paremmassa kunnossa. Tästä esimerkkinä puheenjohtaja Juha Sipilän esille nostama ”Realistinen luontosuhde: hyväksytään vuosikasvun hyödyntäminen – tila jätetään paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle.”

6. Uusiutuvat energialähteet. Keskustanuoret tempaisivat lauantain kokouspäivän aluksi marssimalla isolla joukolla lavan eteen ja levittämällä banderollin, jossa luki komeasti teksti: ”Suomi 100% uusiutuvaa nyt”. Sama viesti tuli monesta suunnasta. Myös erilaisissa sivutapahtumissa, josta Greenpeacen järjestämä keskustelutilaisuus oli paras. Puolueessa on selvä ja laaja halu edistää uusiutuvia energialähteitä monella tasolla. Esimerkiksi puheenjohtaja Juha Sipilä totesi biokaasusta seuraavaa: ”Se päivä ei ole kaukana, kun tilan biokaasulla kuljetaan omavaraisesti”.

7. Puheet eivät ole vielä tekoja. Valitettavasti käytännön politiikka luonnonsuojelun ja uusiutuvien energialähteiden osalta ei ole aina ollut niin ruusuista. Keskustan johdolla hallitus on karsinut luonnonsuojelumäärärahat minimiin, ajanut ympäristöhallintoa alas ja edistänyt turpeen energiakäyttöä samaan aikaan kun metsienhakkuita halutaan lisätä vaikka luonnon monimuotoisuus heikkenee ja biomassan käyttöä lisätään ilman kunnon kestävyyskriteereitä energiantuotannossa. Tarvitaan siis tekoja. Tekeminen on sanomisen korkein muoto.

8. Nuorennusleikkaus. Henkilövalinnoissa puolue koki rajun nuorennusleikkauksen. Varapuheenjohtajat Katri Kulmuni ja Antti Kurvinen ovat uuden sukupolven keskustalaisia. Nuortapolvea edustaa myös puoluesihteeriksi valittu Jouni Ovaska. Uskon, että nuorennusleikkaus vie puoluetta hyvään suuntaan.

9. Jäähyväiset. Erityisen koskettava hetki oli kun puoluesihteeri Timo Laaninen jätti jäähyväiset yhdessä muiden varapuheenjohtajien kanssa. Siksi tämä kirjoitus onkin hyvä päättää loistavan puhujan Annika Saarikon sanoihin: ”Sydämen sivistystä, lähimmäisen vastuuta ja rakkautta”. Tätä todella tarvitaan.

Kiitos puolueelle ja erityisesti Mari Kokolle kutsuta tulla mukaan seuraamaan kokousta!

2 kommenttia artikkeliin ”Politiikan superviikonloppu: 9 havaintoa Keskustan puoluekokouksesta”

  1. Laitettiinkohan siihen kokoushuoneen ilmaan jotain lisuketta? Ei kai kukaan voi kirjoittaa Ihmistä ei mitata markkinoilla -lörinää, kun Sipilän Kokoomusversioa Kepusta tekee juuri sitä, Miksi toistat tällaista puolueuskollisten propagandaa. Toisaalta, en kyllä vihreisiinkään luottaisi tässä.

  2. Keskusta osoittaa käytännössä selvästi aivan päinvastaista kuin tuot esille: ihmis-ja luontovastaisuutta ! Todellisuudessa tärkeää on vain business ja rahan hankinta keinoilla millä hyvänsä. Varsinkin lapsiperheiden , naisten, työttömien, opiskelijoiden, tieteentekijöiden ja kaikkien vähäosaisten osalta puheet eivät pidä ollenkaan paikkansa. Keskusta näkyy osaavan bluffaamisen taidon! Tuollaiset kannattajia kalastelevat puheet ovat vain silmänlumetta vallan saamiseksi ja hallussapitämiseksi. Jotta voitaisiin vieläkin paremmin ryöstää työtätekeviä ( joihin itsekin kuulut) ja siirtää valtion julkisia varoja ja omaisuutta rikkaimmalle väestönosalle ja ulkomaille.

    Miten ihmeessä olet joutunut Keskustan puoluekokousta seuraamaan ? Keskustanuorten jäseneksi ”melkein ” joutumisesta ei tulisi tapauksessasi edes esittää ajatusta! Olet siirtymässä yhä enemmän vastapäiseen suuntaan kuin mistä olet lähtöisin… ! Olet unohtamassa juuresi luullessasi, että tunnettuna henkilönä ja vaikuttajana sekä konsulttina ( pienyrittäjänä ? ) olisit noussut korkeampaan yhteiskunnalliseen asemaan kuin mistä olet lähtöisin, vaikka et ole sen kummempi kuin työnostajalle työtään myyvä tavallinen työtätekevä ihminen. Hyvähän on tuntea vastustajan politiikkaa…mutta osallistua nyt tämän puoluekokoukseen…ja kirjoittaa siitä vielä melko myönteiseen sävyyn…

    Itse olisin mieluummin seurannut Vasemmistoliiton puoluekokousta Oulussa. Sielläkin puolueen johto nuortui entisestään. Ja joka tapauksessa Vasemmistoliiton ympäristö-ilmastopolitiikka on lähellä edustamasi Vihreiden politiikkaa., tosin tarkempi ja pätevämpi yhteiskunta-analyysi ja yhteiskunnan edistämisen suunta lisänä. Jo Vihreiltä puuttuu tuo kunnon selvä yhteiskunta-analyysi ja suunta…mutta Keskustalla se on kateissa kokonaan….tai oikeastaan selvä: yhä enemmän oikealle.

    emisissä

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa