Piritta Seppälä: Puhu minulle kuntavaaliehdokas!

Hei kuntavaaliehdokas! Puhu minulle sosiaalisessa mediassa!

Ilmoitus Facebookissa: ”Matti Meikäläinen on pyytänyt sinua tykkäämään uudesta sivustaan Matti Meikäläinen”.

Kuntavaaliehdokkaaksi lähteneiltä kavereiltani tippuu näitä viestejä minulle jatkuvasti, vaikka vaaleihin on aikaa enää pari viikkoa. Klikkaan sivut auki ja huomaan:

– Tykkääjiä Facebook-sivulla on vain muutama kymmenen
– Tietoja-ruudussa lukee ”Olen ehdokkaana kuntavaaleissa” tai se on tyhjä
– Sivulla on joitakin päivityksiä kuluneilta muutamalta viikolta – mutta ei yhtään sen kauempaa menneisyydestä, koska sivu on avattu vasta hiljattain

Sama toistuu blogeissa ja Twitterissä. Ehdokkaiden mielipiderikkaat bloggaukset täyttävät tällä hetkellä Uusisuomi.fi:n – hiljentyäkseen heti vaalien jälkeen. Twitterissä seuraajia politiikan saralta tupsahtelee näkyviin, joista houkuttelevasti itsensä esitelleet pääsevät seurattavieni joukkoon. Vain aniharvan viestit kuitenkaan saavuttavat minut – koska twiittejä lähetetään niin vähän.

Näissä vaaleissa toistuvat samat perusvirheet kuin aiemmissakin. Ehdokkaat avaavat tilejä sosiaalisen median palveluihin vain paria viikkoa ennen vaaleja ja sisältöä ei ehditä juurikaan tuottaa, koska aika kuluu vaalikentillä äänestäjiä jututtaessa.

Mitä, jos jututtamista tekisi myös verkossa? Enkä minä nyt puhu niistä Facebook-sivuista tai tekstien tyhjyyttä ammottavista blogeista. Minä puhun siitä, että sinä ehdokas kiinnostuisit minusta aidosti, vaikkapa siellä Facebookissa.

Edellisten eurovaalien aikaan tuskailin Facebookissa väsymystäni viestinnän ylemmän amk -lopputyöni kanssa. Sanoin suoraan, etten enää jaksa kirjoittaa. Kaverikseni jo aiemmin pyytänyt pitkän linjan poliitikkonainen kommentoi päivitykseeni: ”Kyllä sinä jaksat!”. Ja jaksoinhan minä – myös antaa ääneni hänelle. Yhtenä asiana vaakakupissa painoi tämä kannustava kommentti, jolla ei ollut mitään tekemistä politiikan kanssa.

Mitä ehdokkaan verkossa tässä vaiheessa siis kannattaa tehdä?

1. Osallistu keskusteluun – jos et aloita sitä itse, liity muiden käynnistämiin keskusteluihin. Puhu myös arjen asioista, älä pelkistä vaaleista.
2. Tiedä, mitä kanavia äänestäjäsi ja mahdolliset lahjoittajasi käyttävät ja seuraa keskusteluja näillä kanavilla. Osallistu ja kiinnostu aidosti äänestäjistäsi!
3. Huolehdi, että verkkosivusi ovat kunnossa. Arvosi, näkemyksesi, kuvasi ja yhteystietosi mahtuvat tarvittaessa vaikka vain yhdelle sivulle. Kerro myös selkeästi, miten kampanjaasi voi rahallisesti tukea ja mihin käytät lahjoitukset.
4. Tunne kilpailijasi. Seuraa, mitä ja missä he puhuvat ja tuo omat näkemyksesi asiallisesti esiin, kun niistä on puhe.
5. Linkitä keskusteluista verkkosivuillesi ja ohjaa lukemaan sieltä lisää itsestäsi ja ajatuksistasi.
6. Seuraa, osallistu, ole aktiivinen, rehellinen ja oma itsesi. Herätä mielenkiinto mielipiteilläsi, mutta älä haasta riitaa.
7. Muista, että ääni voi olla kiinni yhdestä ainoasta, aidosta tykkäyksestä – jonka sinä olet tehnyt.

Lopuksi vinkki kaikille Facebook-sivun, blogin tai Twitter-tilin tänä syksynä avanneille ehdokkaille:

Yhteisö ja luottamus rakennetaan ajan kanssa. Pidä itsesi esillä myös vaalien jälkeen, kerro ajatuksistasi ja kasvata yhteisöäsi tasaisesti. Näin tukijoukkosi ja potentiaaliset äänestäjäsi ja lahjoittajasi ovat jo valmiiksi koossa, kun seuraavat vaalit ovat ovella. Nimeä Facebook-sivusi omalla nimelläsi, niin voit käyttää sitä myös seuraavissa kampanjoissa – sivun nimeä kun ei tietyn tykkääjämäärän jälkeen voi enää muuttaa.

Kuten Radical Soulin Salla Saarisen kanssa järjestämässämme Facebook-tykkääjästä tukijaksi -seminaarissa kiteytimme:

Sosiaalinen media ja Facebook ovat vain yksi väline herättämässä kohderyhmän kiinnostus tunteiden kautta. Ja sinulla, ehdokas, on vielä aikaa herättää minun kiinnostukseni – sekä äänestäjänä että lahjoittajana.

Onnea vaalityöhön!

Piritta Seppälä on viestinnän, verkkoviestinnän ja sosiaalisen median asiantuntija ja kouluttaja. Seppälän yritys Viestintä-Piritta on toiminut vuodesta 2010, mistä lähtien hän on auttanut ja kouluttanut lukuisia järjestöjä viestinnän asioissa. Hänellä on kokemusta myös ehdokkaiden kouluttamisesta sosiaalisen median käyttöön eri vaaleissa. Seppälän kirja Kiinnostu ja kiinnosta – Näin markkinoit järjestöäsi sosiaalisessa mediassa julkaistiin kesällä 2011.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa