Pekkarinen esittää lisäydinvoimaa – Miksi?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen esitti hallituksen iltakoulussa lupaa ydinvoiman lisärakentamisesta TVO:lle ja Fennovoimalle. Valtioneuvosto tulee vielä käsittelemään Pekkarisen esityksen, jonka jälkeen asia menee eduskunnan päätettäväksi.

Maurin perustelut menivät pieleen

Pekkarinen perustelee ydinvoiman lisärakentamisen tarpeellisuutta (1) sähkön saatavuuden turvaamisella, (2) sähkön hinnan kohtuullisuudella, (3) omavaraisuuden turvaamisella ja (4) sähkön tuotannon ympäristövaikutusten hyväksyttävyydellä.

Voisivatko Pekkarisen perustelut mennä enää pahemmin pieleen?

1. Ydinvoiman lisärakentaminen keskittäisi Suomen sähköntuotantoa ja teksi siitä vaarallisen haavoittuvan. Sähkönkulutus tulee joka tapauksessa laskemaan teollisuuden rakennemuutoksen seurauksena. Energiatehokkuustoimet vähentävät sähkön tarvetta entisestään. Sähköntuotantokapasiteetin lisärakentamiselle ei siis ole näköpiirissä olevaa tarvetta.

2. Ydinvoiman lisärakentamisen vaikutus Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden hintaan on minimaalinen. Yhdentyvät eurooppalaiset sähkömarkkinat tulevat arvioiden mukaan nostamaan sähkön hintaa tulevaisuudessa. Päätös Olkiluodon kolmannen reaktorin rakentamisesta ei onnistunut pitämään teollisuutta Suomessa. Sen sijaan rakennusaikataulu ja kustannukset ovat tuplaantuneet. Olkiluodon mokailujen lasku jää osittain myös sähkönkäyttäjien maksettavaksi.

3. Ydinvoiman lisärakentaminen vahvistaisi Suomen riippuvuuttaa tuontiuraanista ja keskittäisi Suomen sähköntuotantoa pelottavasti. Vaikka ydinvoimala rakennettaisiinkin Suomeen, tulee sen käyttämä rikastettu uraani ulkomailta siinä missä kivihiili tai öljykin. Parhaiten sähköntuotannon omavaraisuutta lisättäisiin hyödyntämällä kotimaista bioenergiaa ja lisäämällä tuulivoimaa. Venäläinen ydinsähkön tuonti ei lopu, koska se tulee olemaan pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla jatkossakin halvempaa kuin uusien ydinvoimaloiden tuottama sähkö.

4. Ydinvoiman lisärakentaminen tekisi sähköntuotannon ympäristövaikutuksista sietämättömiä. Uraanin louhinnan ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat huomattavat. Ydinjäte on vaarallista seuraavat 100 000 vuotta, eikä kymmenien vuosien päästä valmistuva ydinvoimala vähennä kasvihuonekaasupäästöjä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarpeeksi nopeasti. Ydinvoiman lisärakentaminen ei vähentäisi myöskään sähkön ja lämmön yhteistuotannossa käytössä olevia fossiilisia polttoaineita.

ydinjätettäYhdenkin uuden reaktorin – saati kahden – rakentaminen tekisi Suomesta maailman suurimman ydinjätteen tuottajan henkeä kohden. Suomesta tulisi massiivinen ydinsähkön viejä, joka myisi sähkön muille ja pitäisi vaarallisen, säteilevän jätteen itsellään. Ydinvoiman lisärakentaminen sitoisi Suomen vuosikymmeniksi ydinvoiman turvallisuusriskeihin ja taloudelliseen epävarmuuteen. Hallitus ei ole edes yrittänyt selvittää, miten suomalaisten sähköntarve voitaisiin kattaa uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden avulla. Päätös vaikeuttaisi uusiutuvien energialähteiden lisäämistä ja vähentäisi energiatehokkuusinvestointien kannattavuutta.

Parempia vaihtoehtoja tarjolla yllin kyllin

Turvallisilla energiaratkaisuilla voidaan saada käyttöön vuoteen 2020 mennessä noin kolme kertaa Olkiluoto 3:n verran lisää sähköä: yhden reaktorin verran voidaan tuottaa tuulivoimalla, yhden reaktorin verran biosähköllä ja yhden reaktorin verran sähköä voidaan säästää energiantarvetta vähentävällä tekniikalla.

Ympäristöjärjestöt tulevat kampanjoimaan kiivaasti, jotta Pekkarisen esitys ydinvoiman lisärakentamisesta kaatuisi eduskunnassa. Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja järjestää mielenosoituksen ydinvoimaa vastaan Helsingissä lauantaina 8.5.2010. Mielenosoitus alkaa Rautatientorilla kello 12.

Lisää aiheesta ympäristöjärjestöjen tiedotteessa: Hallitus haluaa Suomesta maailman suurimman ydinjätteen tuottajan.

Eroa Pekkarinen!

Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvisen mielestä Pekkarisen esitys kahdesta lisäydinvoimalasta asettaa Keskustan energiapoliittisen uskottavuuden naurunalaiseksi. Hän vaatii Pekkarista eroamaan.  Asiasta uutisoi Ilkka: Nuoret keskustalaiset raivostuivat ydinvoimapäätöksestä.

2 kommenttia artikkeliin ”Pekkarinen esittää lisäydinvoimaa – Miksi?”

  1. Hei Leo, selailin blogiasi ja kirjoitat usein fiksusti. Olen jo tottunut siihen, että olen kuitenkin energia-asioista eri mieltä mainstream vihreiden kanssa ja tässä pari huomiota:

    1)”Energiatehokkuustoimet vähentävät sähkön tarvetta entisestään.” Tämä on oletus, joka ei suinkaan automaattisesti pidä paikkaansa vaan pitäisi minusta perustella. Energiankäytöntehokkuus on kasvanut teollistumisen alkuajoista asti ja tekee sitä edelleen, mutta ei tämä ole tarkoittanut energian tarpeen pienenemistä vaan nousua. Taloustieteissä ilmiö on hyvin tunnettu ja ymmärtääkseni kohtuu hyvin ymmärretty (ks. Jevons paradox).

    2) Bioenergia: Miten perustelet sen, että on hyvä asia jos ihmiset kaiken muun sotkemisen lisäksi, tyydyttävät vielä energian tarpeitaankin yhä enemmän ja enemmän biosfäärin kustannuksella? Juuri tehty tukiaspäätös esim. tarkoittaa sitä, että suuruusluokaltaan 10% Suomen luonnon primäärituotannosta poltettaisiin joka vuosi savuna ilmaan. Miten tätä voi hyvällä tahdollakaan pitää ekologisena? Ekologista on jättää ne metsät rauhaan. Tämä on myös järkevää ilmastonmuutoksen kannalta, koska Suomen nuoret metsät ovat merkittäviä hiilinieluja. Niiden polttaminen vähentää niiden roolia hiilinieluina ja nostaa tätä kautta CO2 päästöjä. Näitä maankäyttöön liittyviä hiilipäästöjä ei sopimuksissa lasketa hiilipäästöiksi, mutta siinä kyseessä on samalainen virkamies(s)ekoilu kuin siinä, että Suomessa turvetta on kutsuttu uusiutuvaksi. Kyllä ne päästöt ovat siellä joka tapauksessa. (Tästä on toki hyvää tutkimustietoakin vaikka lisääkin olisi hyvä saada.)

    3) En jaksa puuttua kaikkiin ydinvoimaa koskeviin väitteisiisi, mutta haluaisin nähdä sen ekologisen vahinkoanalyysin, jossa 1GW ydinvoimala aiheuttaa samanlaisen vahingon kuin 5 miljoonaan puukuution kerääminen ja poltto joka vuosi. Konkreettisesti tuo tarkoittaa Suomessa metsien primäärituotannon poistamista noin 10000-15000 km^2 alueelta ja tehoa saadaan tässä savotassa noin 0.1W ekologisesti sotkettua neliömetriä kohden.

    Lisäksi ydinvoimaa voidaan kyllä käyttää sähkön- ja lämmönyhteistuotantoon, jos niin halutaan. Kyseessä on siis valinta ei tekninen pakko. (Lämpöähän se reaktori ennen kaikkea tuottaa ja sähkön saamiksi pitää tehdä jotain lisää eli muuttaa lämpöä turbiinin avulla sähköksi.) Tuulivoimaa ei sen sijaan voida käyttää lämmöntuotantoon edes periaatteessa.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa