Paras vaihtoehto Talvivaaran hallittu alasajo

STOPTalvivaara-mielenosoitusTalvivaaran kaivos ajautui 6.11.2014 kriisiin, kun Talvivaara Sotkamo Oy ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin.

Tilanne on huolestuttava: Kaivosalueella on valtava määrä jätevesiä ja saastunutta maa-alaa. Tehtyjen ympäristötuhojen siivoaminen tulee olemaan kallista ja homma uhkaa jäädä yhteiskunnan maksettavaksi. Saastuttaja maksaa periaate jää toteutumatta.

Kommentoin asiaa tuoreeltaan mm. Ylelle ja MTV3:lle.

Itse pidän kaivostoiminnan hallittua alasajoa järkevimpänä vaihtoehtona. Jos toimintaa yritetään jatkaa, kustannukset kasvavat ja ympäristövahingot lisääntyvät.

Pääministeri ilmoitti omassa tiedonannossaan eduskunnalle, että tärkeintä on nyt korjata ja ehkäistä ympäristövahingot. Hyvä näin.

Ongelmat ovat kuitenkin olleet tiedossa vuosia. Hallituksella olisi ollut hyvin aikaa tarttua tilaisuuteen jo aiemmin. Nyt joudutaan toimimaan kiireellä ja pakon edessä. Tämä lisää kustannuksia. Valtion on jo nyt menettänyt Talvivaraan 200 miljoonaa euroa. Toinen mokoma uhkaa tulla lisää, jotta sotkut saadaan siivottua.

Hallitus, pääministeri Alexander Stubb ja ministeri Jan Vapaavuori pitävät kaikki ensisijaisena vaihtoehtona, että Talvivaaran kaivostoiminnalle löydetään uusi toiminnanharjoittaja.

Haluaisin nähdä sijoittajan, joka on valmis laittamaan 200 miljoonaa euroa välittömiin ympäristöinvestointeihin. Sen jälkeen tarvitaan 100 miljoonaa euroa toiminnan käynnistämiseen ja 200 miljoonaa euroa ensimmäisen vuoden rahoittamiseen.

Miten Talvivaaran hallittu alasajo kannattaisi sitten toteuttaa? Ohessa jo vuosi sitten kirjoittamani kolmen kohdan ohjelma.

1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa.

2. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain, siirretään metallit toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Peitetään kasat kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja.

3. Maisemoidaan ja palautetaan alue stabiiliin tilaan sekä turvataan alueen työpaikat esimerkiksi edistämällä luontomatkailua.

Käytännössä kaivoksen pysäyttäminen ei siis suju nopeasti, helposti eikä halvalla. Pysäyttäminen on ikävää, hankalaa, vaikeaa ja kestää vuosia. Talvivaaralla oleva vastuuvakuutus (noin 30 miljoonaa euroa) ei riitä tämän hoitamiseen alkuunkaan.

Talvivaarassa käytetty tekniikka (bioliuotus) ei ole toiminut odotetulla tavalla, kaivos on aiheuttanut vakavia ympäristöhaittoja ja viimeisten vuosien aikana on käynyt selväksi, että myöskään taloudellisia toimintaedellytyksiä ei ole.

Kaiken kaikkiaan surullista.

3 kommenttia artikkeliin ”Paras vaihtoehto Talvivaaran hallittu alasajo”

  1. Moi Leo. Kysyisin vähän kirjoituksen aiheen vierestä, jos sopii. Eli kiinnostaisi tietää miten Vihreiden valtuustoryhmä päätyi ehdottamaan Sinnemäkeä apulaiskaupunginjohtajaksi Soininvaaran sijaan? Äänestettiinkö asiasta? Ja milla perusteilla itse pidät Sinnemäkeä pätevämpänä/sopivampana tehtävään?

  2. Hei,
    luin kommenttisi Talvivaarasta. Voitko auttaa minua tiedolla mikä on Talvivaaran vahinkovakuutusyhtiö? Tarvitsen sitä korvauksenhakua varten mutta mistään en sitä löydä.
    Etukäteen kiittäen
    Pirjo Mäki

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa