Tiistai 21.2.

Töissä toimistopisteeni muuttaa uuteen huoneeseen. Joudun perumaan jo eiemmin alustavasti sopimani tapaaminen Hannen kanssa, koska ehdin sopia kestävän kehityksen strategiaa koskevan palaverin Kepan Heidi Hautalan ja Timo Lappalaisen kanssa. Joudun säätämään Brysselin lähtöni aikatauluja, koska vapaita ja halpoja lentoja ei ole enää oikein tarjolla. Riitta on järjestänyt 7.3. tapaamisen ympäristöministeri Enestamin kanssa. Juuri sopivasta EU:n ympäristöministerineuvoston kokouksen alla. Suomen luonnonsuojeluliiton puolesta pistämme hiihtolomatiedotteen, jossa varoittelemme ilmastonmuutoksesta. Tätä vauhtia voimme nimittäin … Lue lisää

Maanantai 20.2.

Sovimme Heidi Hautalan kanssa tapaamisen liittyen kestävän kehityksen strategian vaikuttamistyöhön. Samalla pohdiskelen (ja ideoin), kuinka Maan ystävien Nuorten Osallisuushanke (NOH, ks. http://www.maanystavat.fi/osallistu) saisi kerättyä tarvittavan omarahoitus osuuden. Suomen luonnonsuojeluliitto lähtee mukaan laskiaistiistaina järjestettävään lumiukkojen mielenosoitukseen (http://www.maanystavat.fi/lumiukot). Riitta laittaa ideoita Kehys ry:n valmistelemaan julkaisuun Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Kirjoittelen Riitalle ympäristöpolitiikan koherenssista kommentteja – tai lähinnä sen toimimattomuudesta silloin kun ympäristöasioista pitäisi puhua esimerkiksi Lissabonin strategian sisällä tai talouspolitiikan pitäisi tulla omasta nurkastaan … Lue lisää

Viikonloppu 17.-19.2.

Annukka lähtee perjantaina Turkuun seminaariin ja tapaamaan vanhempiaan. Oma iltani sujuu sopivasti töissä. Illan lopuksi siivoan vielä kotimme – imuroin, tiskaan, kastelen kukat, pyyhin pölyt, pesen vessan ja vien roskat. Lauantai aamuna nukun pidempään kuin on tarkoitus. Teen esitelmän Eurooppanuorten konferenssia varten EU:n ympäristö- ja kestävän kehityksen politiikasta. Lisäksi muokkaan ja kirjoittelen kolumnia Luonnonsuojelijalehteen sekä kirjoitan ympäristöjärjestöjen kommentit kestävän kehityksen strategian yhteenvetoluonnokseen. Käymme päivällä lounaalla Annukan vanhempien kanssa jo tutuksi … Lue lisää

Torstai 16.2.

Kioton pöytäkirjan voimaan astumisesta on tänään tasan vuosi. Kestävän kehityksen strategiaa valmistelevan työryhmän kokouksessa ehdotan maljan nostoa. Kokous sujuu positiivisessa hengessä. Puheenvuoroni fossiilivapaasta Suomesta ja ekologisesta verouudistuksesta otetaan otetaan kohtalaisen positiivisesti vastaan. MTK:n ja EK:n edustajatkin esittävät järkeviä puheenvuoroja. Sen sijaan Kuntaliitto on huolissaan kuntien rahoitukseen liittyvistä kysymyksistä. Nyt pitäisi vielä pyrkiä puristamaan eri järjestöiltä viimeiset korjausehdotukset ja kommentit papereihin. Illalla käymme Annukan kanssa juoksemassa ja kirjottelemme sähköposteja. Viikon tiukka … Lue lisää

Keskiviikko 15.2.

Osallistun ympäristöjärjestöjen yhteiseen ilmastopalaveriin. Keskustelemme mahdollisuuksissta vaikuttaa yleiseen ilmastopoliittiseen mielipideilmastoon. Esimerkiksi teollisuuden, AY-liikkeen, tiedotusvälineiden ja monien muiden kanssa pitäisi tehdä tiivistä yhteistyötä. Suomen luonnonsuojeluliiton jätteenpolttokannat ja turpeen vastustaminen herättävät myös keskustelua. Greenpeacen Kaisa Kosonen käy elävästi läpi eduskunnan lähetekeskustelu energia- ja ilmastoselonteosta. Keskustelemme pitkään järjestöjen keskeisistä argumenteista tulevissa valiokuntakuulemisissa ja muissa tapahtumissa. Itse ehdotan keskeiseksi sanomaksi seuraavia näkökulmia: (1) tarvitaan uusi pitkän tähtäimen strategia, (2) panostus energiansäästöön ja (3) siirtymnen … Lue lisää

Tiistai 14.2.

Ystävänpäivä. Annukka on paras ystäväni. Aamupäivällä suuntaan Tampereelle viimeiselle englannin kielen kurssille. Väittelyharjoitukset sujuvat ihan mukavasti. Olen tyytyväinen suorituksiini, vaikka olisin voinut tehdä kotityöt hiukan paremminkin. Tampereen juna-asemalla törmään pikaisesti myös Sini Harkkiin. Entinen SLL:n metsäasiantuntija on tekemässä Tampereella ympäristöpolitiikan opintoja. Suosittelen ympäristöpolitiikkaa kaikille. Uskon, että ihmiset, jotka eivät opiskele ympäristöpolitiikkaa, tekevät sitä vain tahattomasti omaa tietämättömyyttään. Illalla vanha pomoni Pasi Vesterinen soittelee ja keskustelemme pitkään kuulumisia. Kaiken ohella tai … Lue lisää

Maanantai 13.2.

Olen koko päivän ja illan töissä. Bussimatkalla kotiin törmään Toni Haapaseen. Toni on aloittamassa työt Kepassa. Onnea ja menestystä! Illalla järjestelemme Anna Ylä-Anttilan kanssa Metsä-Botnia keskustelutilaisuutta Suomen Sosiaalifoorumiin. Alustajat ovat edelleen hiukan hakusessa. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnasta lähetetään lausuntopyyntö liittyen valtioneuvoston selvitykseen (VNS 5/2005 vp) lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksista – kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpenemiseksi. Strategia pitäisi pistää kokonaan uusiksi.

Viikonloppu 11.-12.2.2006

Toimin lauantaina Helsingin yliopiston Maan ystävien, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen ja Tulevaisuuden Voima ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa puheenjohtajna. Kolme tuntisessa tilaisuudessa keskustellaan pääkaupunkiseudun liikenneratkaisuista. Tarkemmin ottaen kysymys on keskustatunnelista, länsimetrosta ja raide-jokerista. Tilaisuus on hyvin onnistunut ja yleisöäkin on paikalla noin 60-70 ihmistä. Keskustelu on intensiivistä ja asiantuntevaa. Kävelen vanhalta ylioppilastalolta Lasipalatsin kahvilaan. Annukka ja Heikki Korpela ovat yhdessä Essi Rajamäen ja Markus Koljosen kanssa suunnittelemassa ViNOn lehden eli Rönsyn ulkoasua. Juon teetä … Lue lisää

Torstai ja perjantai 9.-10.2.

Olen kaksi päivää työn puolesta osastomme vuosisuunnittelupäivillä Forssan lähellä urheiluopisto Eerikkilässä. Kyseessä on rauhallinen ja luonnonläheinen paikka Hämeen luontokeskuksen tuntumassa. Kahden päivän aikana työasioita ehtii pohtimaan ja suunnittelemaan kerrankin kunnolla irti arjen kiireestä. Työryhmätyöskentelyn ohella käymme myös harrastamassa metsässä lumikenkäkävelyä. Lisäksi käyn juoksemassa pimeällä maantiellä ennen saunomista ja avantouintia. Rentouttavaa ja tehokasta. Muiden lähtiessä illan pikkutunneilla Forssan keskustaan nauttimaan vilkkaasta yöelämästä, jään Eerikkilään takomaan sähköposteja. Perjantaina Anna-Stiina jättää vastaajaan viestin … Lue lisää

Keskiviikko 8.2.

Järjestän keskustelutilaisuutta Metsä-Botnian sellutehdashankkeen tiimoilta Suomen sosiaalifoorumiin. Varmistan ensin, että Maan ystävät ja Suomen luonnonsuojeluliitto voivat toimia järjestäjätahoina. Pyydän Metsä-Botnian edustajaa sekä Greenpeacen Mikael Sjövallia tilaisuuteen puhumaan. Lisäksi olen yhteydessä Ulriikka Aarnioon mahdollisesta Satu Hassin osallistumisesta. Anna hoitelee samaan aikaan Siemenpuusäätiötä sekä mahdollista Paperiliiton, UM:n ja yliopiston edustajaa sekä kirjoittelee tilaisuudesta infon tulevaan Sosiaalifoorumin lehteen ja ohjelmaan. Yhteistyö pelaa ja homma edistyy! Samaan aikaan viilaamme myös yhdessä Ursula Immosen ja … Lue lisää

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa