Joudun perumaan osallistumiseni ympäristöministeri Enestamin tapaamiseen työesteiden takia. Tarkoituksena oli keskustella Suomen ilmastopoliittisista Post-Kioto-linjauksista saman viikon ympäristöministerineuvoston kokousta silmällä pitäen sekä Suomen EU-puheenjohtajuuskautta ajatellen. Onneksi paikalla on kuitenkin itseäni parempia asiantuntijoita, joten osallistumiseni ei ole välttämätöntä.
Laitan illalla pitkän listan vielä viimehetken kommentteja kestävän kehityksen strategiaa valmistelevan työryhmän sihteeristölle. Yritämme järjestöissä epätoivoisesti saada käännettyä talous- ja kilpailykykypainotuksia edes jollain tavalla sosiaalisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Huonolta näyttää. Kerta toisensa jälkeen ehdotuksemme heitetään romukoppaan.
Viimeistelen kirjoitukseni Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehteen Luonnonsuojelijaan. Olen kirjoittanut kolumnin, mistä muustakaan, kuin kestävästä kehityksestä. Tuntuu, että kyseinen teema on viime viikkoina ja kuukausina hallinnut elämääni enemmän kuin mikään muu. Jatkossa vauhti vain kiihtyy.
Keskiviikko iltana toimin puheenjohtajana Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin ja Helsingin Vihreiden yhteisessä keskustelutilaisuudessa pääkaupunkiseudun kehittämisestä. Keskusteluun on haluttu nostaa erilaisia maankäytön kipupisteitä. Näyttää siltä, että Suomen luonnonsuojeluliitolla ja Vihreillä voi olla hiukan eri näkemyksiä esimerkiksi siitä, tulisiko Malmin lentokentän alue, Santahamina tai Sipoonkorpi rakentaa asuinkäyttöön. Keskustelu on vilkasta ja rakentavaa. Uskoan, että tilaisuuden jälkeen ymmärrämme toisiamme taas hiukan paremmin. Myös yhteisiä näkemyksiä löytyy. Jatkokeskustelulle on kuitenkin vielä myöhemmin keväällä tai viimeistään syksyllä varmasti tarvetta.
