Maanantai: Aamulla kävin juoksemassa vaalihumun pölyt pois iholta, päivitin verkkosivuni ja kävin läpi sähköposteja. Vaikka eduskuntavaalien kokonaistuloksessa uusi Suomi näyttää synkältä ja persuilleen menneeltä, löytyy siitä toki myös monta kirkasta valonpilkahdusta. Ainakin olen itse inspiroitunut vaalikampanjasta ja 1429 äänestä. Kiitos teille kaikille upeille ihmisille, joiden kanssa sain tehdä tätä! Iltapäivän olin jälleen Luonto-Liitossa ja vedin toimistokokousta. Illan istuin hallituksen kokouksessa. Vaalien jälkeen on hyvä orientoitua ympäristöjärjestötyöhön. Iltapäivällä tiedotimme viikonlopun liittokokouksen puheenjohtajavalinnasta.
Minulla on 100 tavaran unelma
Kirjoitus on julkaistu 31.3.2011 Netcyclerin blogissa.
Siinä missä vanhemmat sukupolvet ovat arvostaneet ja säästäneet tavaraa, nuoremmille tavarasta luopuminen ei ole temppu eikä mikään. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi yhä useampi meistä painii ylettömän tavarapaljouden keskellä.
Tavaraähky aiheuttaa helposti sen, että tilaa tarvitaan enemmän. Pitää hankkia yksi hylly tai kaappi lisää. Kun kaappeja ei mahdu nykyiseen asuntoon, pitää hankkia uusi huone eli suurempi asunto – mieluiten vielä isolla varastotilalla tai vaatekaapilla varustettuna. Tämä taas kuluttaa entistä enemmän luonnonvaroja asunnon lämmityksen ja valaistuksen myötä.
Haasteeseen pyritään vastaamaan milloin milläkin kevätsiivouksella tai ryhtiliikkeellä. Nurkkiin kertyy kuitenkin jatkuvasti uutta roinaa, vaikka olisi kulutuskriittinenkin. Mitä ihmettä siis pitäisi tehdä?
Miksi Vihreät hävisi? – ja mikä onnistui?
Eduskuntavaalit on takana ja nyt on aika pohtia, mikä onnistui ja miksi Vihreät hävisi. Vaalitulospohdintaa on tuottanut jo esimerkiksi Osmo Soininvaara. Tässä on kuitenkin oma näkemykseni.
Itse pistin kampanjaan karkeasti 500 tuntia ja 15 000 euroa. Mukana oli yli 150 tukiryhmäläistä ja sain lähes 1500 ääntä.
Omalla kohdallani huonosta tuloksesta on vaikea tuntea surua. Kyse on vähän kuin maraton-harjoittelusta. Jos on hyvin valmistautunut ja treenannut, ei kukaan voi viedä siitä kertyneitä saavutuksia pois vaikka varsinainen juoksu ei h-hetkellä onnistuisikaan.
Ihmisiä tavatessa esille nousi kolme teemaa ylitse muiden: Vihreitä ei voinut äänestää, koska (1) Vihreät kannattavat ydinvoimaa, (2) haluavat hyysätä romaneja ja (3) ovat homoja. Itse kuvittelin, että ydinvoimakriittiset kyllä lopulta ymmärtäisivät, että Vihreät ovat paras vaihtoehto, mikäli vastustaa ydinvoimaa, maahanmuuttokriitikot äänestävät jokatapauksessa perussuomalaisia ja kokoomusta sekä homojen kammoksujat kristillisiä. En siis osannut kuvitella näin suurta vaalitappiota.
Ohessa neljä syytä, miksi Vihreiden kannatus laski:
Eduskuntavaalit on käyty: Kohti uutta Suomea
Vaikka eduskuntavaalien kokonaistuloksessa uusi Suomi näyttää juuri nyt synkältä, löytyy siitä myös monta kirkasta valonpilkahdusta.
Ainakin olen itse inspiroitunut vaalikampanjasta ja 1434 äänestä. Kiitos kaikille upeille ihmisille, joiden kanssa sain tehdä tätä!
Helsingin ehdokaskohtaiset äänimäärät löytyvät esimerkiksi YLE:n sivuilta ja eduskuntavaalikampanjani yhteenveto aiemmasta blogikirjoituksestani: Vaalikampanja on tehty: Kiitos ja kumarrus!
Kokonaistuloksesta löytyy seuraavia valonpilkahduksia:
Vaalikampanja on tehty: Kiitos ja kumarrus!
Eduskuntavaalityö on nyt omalta osaltani tehty, ja on aika kiittää kaikkia niitä lukuisia ihmisiä, joiden tuesta, avusta ja kyvyistä olen kampanjakuukausien aikana saanut nauttia.
Haluan myös kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat jo antaneet ainokaisen äänensä minulle, tai jotka ovat edes harkinneet sitä. Kiitos luottamuksestanne!
Eduskuntavaalien tulos ei ole vielä selvillä tätä kirjoittaessani, ja vaikka tulos jännittää, olo on rauhallinen ja tyytyväinen. Tulos ei ole minun vallassani.
Omalla kohdallani pääasia on, että on tehty hyvä kampanja, pidetty keskustelussa yllä tärkeitä teemoja ja kohdattu ihmisiä. Vaaleja tulee ja menee, mutta ihmiset pysyvät, ja myös monet ekologiset, sosiaaliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät haasteet vaativat huomiota yhä uudelleen ja uudelleen.
Kovia arvoja – ei intressipolitiikkaa
Kun olen viimeksi kuluneen kuukauden aikana tavannut kadulla ihmisiä, minulta on kysytty usein, miten aion edistää erilaisten eturyhmien kuten eläkeläisten tai opiskelijoiden asiaa.
Olen yrittänyt kertoa, että en ole ehdolla yksittäisten ryhmien asianajajaksi vaan tiettyjen arvojen edistäjäksi. Näitä arvoja ilmentävät muun muassa vaaliteemani onnellisuus, kohtuullisuus ja ekologisuus.
Jos tulen valituksi eduskuntaan, haluan toimia joissakin kysymyksissä myös omia ja edustamieni ryhmien lyhyen tähtäimen intressejä vastaan. Esimerkiksi:
Leo Stranius poliittisena vaikuttajana: Suosittelijat kertovat
Eduskuntavaalikampanjoinnin loppusuora on alkanut. Tänään olemme tukiryhmän kanssa vielä eri puolilla kaupunkia tapaamassa ihmisiä ja jakamassa esitteitä.
Tähän mennessä olen käyttänyt eduskuntavaalikampanjaani aikaa 471,5 tuntia ja 14 489,22 euroa rahaa (ks. vaalibudjettini). Kadulla olen ollut 102 tuntia ja jakanut siellä 16 450 esitettä. Erityisesti ihmisiä on puhuttanut ydinvoima, maahanmuutto ja seksuaalivähemmistöt. Tämän lisäksi olen ollut useissa tilaisuuksissa ja antanut lukuisia haastatteluita.
Tukiryhmässäni on mukana 161 huippuhienoa ihmistä, jotka ovat aikaa ja vaivaa säästelemättä osallistuneet lukuisin tavoin onnellisen, kohtuullisen ja ekologisen yhteiskunnan edistämiseen.
Miksi ihmeessä minua kannattaa sunnuntaina 17.4. äänestää? Lyhyestä esittelystäni ja CV:stä voi katsoa lisää. Myös taustani ja ympäristöhavahtumiseni saattaa kiinnostaa joitakin. Tiivistetysti näkemyksistäni politiikan lähes sataan eri aihealueeseen olen kirjoittanut tänne: Politiikka ABC-Ö.
Millainen olen poliittisena vaikuttajana? Siihen kysymykseen voivat suosittelijani vastata:
Millainen on vihreä mies: Ympäristöhavahtumiseni juuret
Kirjoitukseni omasta taustastani keräsi paljon palautetta ja sai monet kysymään, miten minusta sitten tuli ympäristötietoinen kansalainen tai ympäristöaktivisti.
Omalla kohdallani ympäristöhavahtuminen on tapahtunut hitaasti ja myöhäisemmällä iällä.
Matkan varrella minua ovat inspiroineet lukuisat muut ympäristö- ja kansalaisaktivistit, jotka ovat pistäneet itsensä likoon paremman maailman puolesta sekä Pentti Linkolan, Leena Vilkan ja monen muun kirjoitukset.
Ohessa ympäristöhavahtumiseni kymmenen tärkeintä askelta:
Janne Käpylehto: Ydinvoimavaalit
Vieraskynäblogissa Janne Björklund
Minun ei pitänyt kirjoittaa ydinvoimasta, mutta viimeaikaisten tapahtumien johdosta sorrun tähän aiheeseen.
Miten Soinia voidaan viedä kuin pässiä narussa?
Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelma kertoo seuraavaa:
Ydinvoiman rinnalla kehitetään uusiutuvia energialähteitä hyödyntävää energiatuotantoa etenkin lämmöntuotannossa.
Siis mitä? Tuohan tarkoittaa että ydinsähkön osuus Suomen sähköntuotannosta lähentelee Ranskan lukemia. Jo myönnetyillä kahdella lisäreaktorilla päästään lähes 60 prosentin ydinsähköosuuteen.
Ydinvoimalle on vaihtoehtoja
Eduskuntavaalien katukampanjoinnin yhteydessä ihmiset ovat tulleet puhumaan paljon ydinvoimasta. Leo Stranius ja Sirpa Kauppinen vastaavat ydinvoimankysymyksiin torstaina 14.4.klo 17-18 Vihreiden vaalimökillä Kolmen Sepän patsaalla. Tervetuloa mukaan!
