Sitra julkaisi tänään (17.11.2020) erittäin kiinnostavan tutkimusraportin Nutopia – nuorten utopiat ilmastonmuutoksen aikakaudella.
Tutkimuksen ovat toteuttaneet Mikko Piispa, Anni Ojajärvi ja Tomi Kiilakoski. Itse osallistuin hankkeen ohjausryhmään. Raporttia varten kerättiin etnografista tutkimusaineistoa ja yhteensä 18 nuoren ilmastoaktivistin haastattelut kevään 2020 aikana. Raportissa annetaan 10 suositusta ja tuodaan muutenkin monipuolisesti esille nuorten näkökulmaa ilmastokriisiin.
Yksi teema, joka nousi sekä raportin julkistuksen yhteydessä pidetyssä webinaarissa että raportissa itsessään selkeästi esille oli se, että nuoret ymmärtävät varsin hyvin ilmastokriisin kytkeytymisen muihin teemoihin, kuten oikeudenmukaiseen siirtymään, luontokatoon ja talousjärjestelmään. Tämä kokonaisvaltainen asioiden tarkastelu on yksi asia, jota itse kaipaisin enemmän myös poliittiseen päätöksentekoon ja siihen kun keskustellaan ilmastotoimista.
Nuoret pystyvät hyvin hahmottamaan olemassaolomme perustan, sen mikä meiltä aikuisilta jää helposti arjen pyörteessä huomaamatta. Ei ole radikaalia vaatia nopeita ilmastotoimia ja suuria muutoksia. On radikaalia ajatella, että nykyinen meno voisi jatkua enää yhtään pidempään.
Samaan aikaan kannattaa muistaa, että nuoret eivät ole ilmastonmuutoksen mannekiinejä, jotka haluavat osallistua osallistumisen ilosta. Nuoret vaativat konkreettisia toimia, eivät pelkästään keskustelua. Ilmastoaktivistien näkökulmat eivät rajoitu pelkästään tunteisiin tai kokemusasiantuntijuuteen, vaan argumentit nojaavat ilmastotieteeseen.
Raportti tiivistää hyvin ilmastoon liittyvän tulevaisuuskeskustelun kolme ongelmaa:
1) tulevaisuudesta keskustellaan liiaksi vain taloudelle ja talouskasvulle alisteisesti
2) poliittinen keskustelu on mielikuvituksetonta ja
3) tulevaisuuskeskustelu on urautunutta, yksilön valintoihin keskittyvää tai kapea-alaista, keskittyen liiaksi esimerkiksi teknologiaan, kulutustottumuksiin tai muihin yksittäiskysymyksiin.
Yksi raportin haastattelusitaatti tiivistää myös hienosti nuorten kokemuksen ilmastokeskustelusta:
“Nuorille ja heidän suorapuheisuudelleen aplodeerataan, mutta ratkaisua lähestytään edelleen teknisenä kysymyksenä, jonka kanssa ‘aikuiset’ yrittävät pitää pään viileänä? Aikuisten puheista puuttuvat usein tunteet ja jopa arvot, vaikka ne tihkuisivat rivien välistä. Nuorilla sen sijaan ne tulevat enemmän esille, joskin heillä on myös selkeät ja tieteeseen nojaavat poliittiset vaatimukset.”
Jos haluat ymmärtään nuorten ilmastokeskustelua nykyistä paremmin, kannattaa ladata ja lukea koko raportti täältä.
Iso kiitos Sitralle, tutkijoille ja haastatelluille nuorille tämän mahdollistamisesta!
