Maailman toimivin kaupunki: Helsingin kaupunkistrategia

Helsingin kaupunginvaltuusto kävi 13.9.2017 tuntien keskustelun kaupunkistrategiasta. Lopullinen päätös strategian hyväksymisestä tehdään 27.9.2017 valtuuston kokouksessa.

Käytännössä strategia on jo hyväksytty, koska kaikki merkittävät valtuustoryhmät ovat hyväksyneet neuvottelutuloksen.

Helsingin kaupunkistrategiassa on iso joukko todella hyviä ympäristötavoitteita.

Ympäristönäkökohtia strategiassa on avannut hyvin kaupungin ympäristöjohtaja Esa Nikunen Stadin ilmasto -blogissa.

Ohessa muutama huomio luonnonsuojelusta, ilmastopolitiikasta ja liikennelinjauksista sekä kiertotaloudesta, kokeilukulttuurista ja kansalaistoiminnan edellytyksistä.

1. Ensinnäkin luonnonsuojelu. Luonnonsuojelutavoitteet ovat hyviä. Upeaa, että kaupunkiluonnon monimuotoisuutta lisätään, metsäverkostoa vahvistetaan, vesien ja kalojen tilaa parannetaan, viherpinta-alaa lisätään ja laaditaan merellinen strategia. Hienoa on myös se, että kansallisesta kaupunkipuistosta luvataan päätös. Keskeinen kysymys, joka jää strategian ulkopuolella on vieraslajien torjunta. Uskon, että tätä edistetään kuitenkin muutenkin.

2. Toisekseen ilmasto. Hiilineutraalisuus ja ilmastotavoitteet ovat hyviä. Toki olisi pitänyt olla valmiutta mennä paljon nykyistä pidemmälle esimerkiksi vuoden 2030 päästövähennystavoitteen ja hiilineutraalisuuden suhteen, puhumattakaan kivihiilen käytön lopettamiseksi. Tästä huolimatta nyt päätettävät askeleet ovat huomattava parannus nykytilaan.

Vaikka meillä ei olekaan näköpiirissä Irman kaltaisia myrskyjä, on ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Lisäksi rakennusten ja kokonaisten kaupunginosien energiaremontit pitäisi olla vahva strateginen tavoite.

3. Kolmanneksi liikenne. Strategiassa lähdetään siitä, että joukkoliikennettä ja pyöräilyä sekä kävelykeskustaa edistetään. Tämä on hyvä asia. Sen sijaan liikenteen meluhaitat ja niiden vähentäminen eivät strategiassa näy. Eikä näy autoilun vähentämisen keinot, esimerkiksi tiemaksut.

Lisäksi kiertotalous ja kokeilukulttuuri on tunnistettu hyvin. Tosin pelkillä sanoilla. Nyt tarvittaisiin Helsingille konkreettiset tavoitteet kiertotalouden edistämiseksi. Smart & Clean tavoitteet pitäisi näkyä paremmin. Samoin kasvisruuan edistäminen ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen. Valitettavaa on, että strategiatasolla unohdetaan ympäristökriteerit kaupungin hankinnoissa.

Lopuksi tervehdin ilolla, että strategiassa Helsinki luo aktiivisesti kumppanuuksia kansalaisjärjestöjen ja kaupungin kehittämisestä ja elävöittämisestä kiinnostuneiden ihmisten kanssa sekä varmistaa, että kaupungin tiloja on helppo käyttää esimerkiksi kansalais- ja kulttuuritoimintaan. Suoran demokratian keinoja, osallistuvaa budjetointia ja globaalia vastuuta olisi voinut kuitenkin konkretisoida enemmän.

Itse kannatan lämpimästi kaupunkistrategian hyväksymistä kaikkine puutteineen ja vajavaisuuksineen.

Strategian onnistumisen kannalta tärkeitä eivät kuitenkaan ole ne asiat, joita tehdään silloin tällöin. Tärkeitä ovat asiat, joita tehdään säännöllisesti. Päivittäin.

2 kommenttia artikkeliin ”Maailman toimivin kaupunki: Helsingin kaupunkistrategia”

  1. Aika lennokasta lupailua ilman konkretiaa. Kuten EU:ssa nähtiin, niin teollisuus lobbaa mustan valkoiseksi ja media alkaa rummuttamaan heidän viestiä ilman kritiikkiä. Koko hiilineutraalisuus joutaisi roskakoriin innovaation ja muiden hämäyssanojen perässä.

    Vieraslajeista yksi unohtuu aina, nimittäin kirjolohi. Miksi tuollaista haittakalaa pitää istuttaa Helsingin vesistöihin kun samalla yritetään palauttaa taimenen kantoja? Kirjolohi pitäisi rinnastaa minkkiin tuhoisena haittaeläimenä luonnossa, koska se tuhoaa omalla keväisellä kututouhullaan syksyiset taimenen kudut. Lapset innostuvat onkimisesta, jos ovat innostuakseen, kun ahven pomputtaa kohoa, ei siihen tarvita mitään repale eväistä istarikirreä. Ylipäätään istutukset Vantaanjokeen tulee lopettaa, koska istutetut pullukkataimenet kutevat merestä nousseiden kanssa ja perimä heikkenee. Kun joen tila on parantunut, niin myös luonnonpoikasia syntyy sen verran ettei poikasistutuksiin ole tarvetta, vaan pitäisi vahvistaa luonnon kantaa parantamalla kutualueita.

    Haaganpuron kunnostus koko matkaltaan tienalituksineen ja padon purku tulee toteuttaa tällä valtuustokaudella ja jatkaa tappelua Helsinginkosken vapauttamiseksi. Nämä ovat sellaisia joihin ei riitä vapaaehtoisten toiminta, vaan tarvitaan poliittista johtajuutta ja voittamista puhumisen sijaan. Malmin kentän rakentamisen vaikutus Longinojaan täytyy tietää tarkkaan ja suojella puro haitoilta. Vesi pitää ohjata kosteikkoaltaiden läpi, eikä suoraan puroon.

    Keskustatunnelin ajaminen on jatkoa verorahojen tuhoamiselle autoiluun. Se ei tuo lisää rakennusmaata, joten kaupunki ja kaupunkilaiset saavat maksaa satoja miljoonia, mutta eivät saa taloudellista hyötyä. Stoppi tällaiselle. Autopaikkanormista tulee luopua heti, eikä asteittain, koska talojen suunnittelua ei voi aloittaa aina uudestaan poliittisten päätösten heiluessa. Ja miten tunneli parantaisi mahdollisuuksia kävelykeskustaan, koska ei keskustaan silloinkaan raivata tilaa, vaan mahdollisuus on sama kuin ilman tunnelia.

  2. MIksi Haaganpuron edustan merialueilla ei ole edes samanlaista verkkokieltoa nousuaikaan kuin Vantaanjoella? Tästä pitää tehdä heti esitys ja runnoa läpi. Myös muut mereen laskevat purot ja pikkujoet tulee avata verkkokalastajilta kieltämällä yksinkertaisesti verkkokalastus. Menee hukkaan kunnostustoimet, jos kalat otetaan pois nuosuväyliltä verkoilla. Ja onhan se ihan ihmeellistä että uhanalaista elukkaa saa tappaa surutta. Vantaanjokeenkin tuntuu nousevan vähän kalaa, koska padon alla VKK:lla ei ole näkynyt yli kuukauteen yhtään kalaa, kun yleensä siellä on nähnyt kalaa ruskan aikaan joka kerralla kun on käynyt – ehkä jossakin on jonkun verkkoaita.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa