Liikennepoliittinen selonteko: Minä pysäköin pyörätielle

Hallitus hyväksyi viime viikolla liikennepoliittisen selonteon.

Ohessa oma selontekoni aamun (18.4.) pyörämatkasta Helsingin Käpylästä keskustaan Luonto-Liiton toimistolle.

Matkalla oli monta haastetta.Vaikuttaa siltä, että monet pyörätiet ovat hyviä paikkoja autojen pysäköinnille.

 

Ohessa muutama kuva aamun pyöräilystä.

 

Elimäenkadulla pysäköityjä autoja sai väistellä oikein urakalla.

Hups. Pyörätielle pysäköityihin autoihin meinaa melkein törmätä.

Sturenkadulla oleva pyörätie vaikuttaa myös olevan hyvä paikka pysäköidä auto.

7 kommenttia artikkeliin ”Liikennepoliittinen selonteko: Minä pysäköin pyörätielle”

  1. Itse pyöräilen paljon ja mm. työmatkani ja tunnen hyvin kaikki pyöräteiden ongelmat. Tämänkaltaisissa postauksissa tulee kuitenkin mieleen kysymys, mihin noissa tapauksissa sitten olisi pitänyt pysäköidä auto? Varmaan useimmat autoilijat pyrkivät kuitenkin pysäköimään autonsa siten, että se haittaa mahdollisimman vähän liikennettä ja kyllä minusta pyörällä pystyy ketterästi väistämään tällaiset pyörätielle pysäköidyt esteet.

    En tunne noita kadunpätkiä tarkemmin, mutta olettaisin, että niissä kuitenkin voisi olla ihan järjellinen syy pysäköidä väärin. Lukkiutuminen autoillijaksi tai pyöräilijäksi ja näiden ryhmien välisen ”sodan” ylläpito ei edistä mitään. Samanlaisen jutun saisi tehtyä päivittäin myös pyöräilijöiden tekemistä liikennerikkomuksista. Todellisuudessa Helsinginkin väylille mahtuu ihan hyvin niin pyöräilijät (ja muu kevyt liikenne) kuin autoilijatkin kunhan kaikki oppisivat huomioimaan muut liikkujat eikä vain rakentamaan poteroita ja julistamaan miten kaikki autoilijat/pyöräilijät sitä ja tätä.

  2. Rikkana rokassa tämäkin. Siis en juurikaan aja pyörätiellä, ellei se ole hyvin toimiva, mikä edellyttää myös tuttuutta arvioinnin mahdollistamiseksi.

  3. saralle: usein mahtuu väistämään, mutta on ikävää, jos joutuu väistämään jalankulkijoiden sekaan. Tyypillisesti auto jätetään siten, että se tukkii tasan koko pyörätien. Jos auton jättäisi siten, että se on siinä jalkakäytävän ja pyörätien jakoviivan päällä, väistäminen olisi jo paljon helpompaa.

  4. Voisin vähän kritisoida tätä juttua. Resta-Mesta kuljettaa koneita ja laitteita pakettiautolla ja pakosta on päästävä oven eteen. Tiedä tapauksia kun ollaan kitisty muuttofirmojen autojen pysäköintiä oven eteen. Btw. entäs ambulanssit, mielestäni voitaisiin Helsingin kantakaupungissa luopua saastuttavasta ambulanssista, otetaan käyttöön vaikka ekologiset riksat? Ruumisautokin voisi olla riksa, heitetään kroppaa kierätyslaatikkoon ja kroppa riksan penkille, sielä se tulee kuin elävätkin. Missä menee raja? Noiden kuvien perusteella voisin sanoa että hyvin tuosta ohi pääsee.. Sitten on tämä eliittiporukka, joka ei halua kuulua taviksiin. Heitä pitää rokottaa, oli auto tai ei.

  5. Autoiluun kuuluu olennaisesti se, että ajoneuvolla on päästävä niin lähelle kohdetta kuin mahdollista. Tätä periaatetta on Helsingissä helppo toteuttaa, koska pysäköinninvalvonta on tehotonta.

    Eräs keino välttää kuvissa esiintyvät ongelmat on siirtyä ajamaan ajoradalle. Pyörätiellä ajamisesta ei välttämättä ole useinkaan mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Pyöräteillä on pysyköityjä autoja, jalankulkijat kulkevat pyöräteillä, niillä on nastoja ja lasinsiruja (ajoradalla ei ole). Kannattaa kokeilla. Ajo on usein nopeampaa ja helpompaa ajoradalla, ja reitin voi valita vapaammin, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, missä se pyörätie kulkee.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa