Kokemuksia kadulta: Miten Sinun kaupunginosaasi tulisi kehittää?

Leo Stranius ja Hanna Kemppainen Malminkartano-päiväSyksyllä Helsinki on täynnä hienoja kaupunginosatapahtumia.

Esimerkiksi itse vierailin viime viikonloppuna Meilahti-päivässä ja Malminkartano-päivässä. Edellisenä viikonloppuna piipahdin Kontulassa Kontufestissä ja tulevana viikonloppuna ovat vuorossa ainakin Lauttasaari-päivä ja Pitäjänmäki-päivä.

Tapahtumissa on mahdollisuus keskustella ihmisten kanssa.

Tämä taas antaa eväitä siihen, mitä asioita on syytä viedä eteenpäin poliittisessa päätöksenteossa. Varsinkin jos haluaa toimia proaktiivisesti eikä vain reagoida siihen, mitä virkakoneisto tuottaa.

Ohessa on kolme pientä asiaa, jotka itselle tarttuivat tapahtumista matkaan.

1. Meilahti-päivän yhteydessä nousi esille ajatus Tukholmankadun pyöräkaistasta. Tukholmankatu on ruuhkainen, alueella liikkuu paljon pyöräilijöitä ja he ajavat usein jalkakäytävillä. Parempi olisi jos kadulle rakennettaisiin pyöräkaistat.

2. Malminkartano-päivän yhteydessä taas nousi esille Malminkartanonhuipun kehittäminen. Helsingin korkeimman kohdan ulkoiluväylät ovat puutteellisia. Aluetta voisi kehittää moneen suuntaan. Olen itsekin käynyt alueella harrastamassa ylämäkipyöräilyä.

3. Kontulassa Kontufestin yhteydessä sain tietää leikkipuisto Lammen surkeasta tilanteesta. Puisto on ollut suljettuna joulukuusta 2011 puistorakennuksen sisäilmaongelmien vuoksi. Vaikka puistorakennus onkin remontissa, ehkä itse puiston voisi pitää auki.

Näitä kolmea asiaa pyrin nyt selvittämään ja viemään eteenpäin kaupunginvaltuutettuna. Tavoitteena on ottaa jokaisesta käymästäni tapahtumasta ainakin yksi asia eteenpäin vietäväksi.

Kannattaa siis tulla juttelemaan ja antaa palautetta! Kiitos jo nyt kaikille, jotka olette tulleet juttelemaan näistä ja muista kysymyksistä kanssani!

Poliitikot tapaavat jalkautua kadulle yleensä vaalien alla. Parasta on ihmisten kohtaaminen kuitenkin vaalien välillä. Silloin saattaa syntyä parhaimmat ideat.

2 kommenttia artikkeliin ”Kokemuksia kadulta: Miten Sinun kaupunginosaasi tulisi kehittää?”

  1. Lampipuistosta muuten oli hyvä juttu Hesarissa taannoin:

    http://www.hs.fi/mesta/Suljettu+puisto+kuplii+iloa/a1370319395007

    Meillä Roihuvuoressahan on vähän sama tilanne, eli Tuhkimonpuisto suljettiin ja sitten purettiin sisäilmaongelmien vuoksi, eikä uutta rakennusta saatu tilalle. Nyt siellä on väliaikainen kylätalo (= kaksi parakkia), joissa pyörii jos jonkinlaista asukastoimintaa (soppakuppila lapsiperheille, käsityökerho, ilmainen meditaatioryhmä, tavaranvaihtopäiviä…) Etenkin soppakuppilan kanssa meinaavat tilat välillä loppua kesken, koska alueella on niin paljon lapsiperheitä, eivätkä kaikki ole kotiutuneet kaupungin ”viralliseen” leikkipuistoon nuokkarilla. Olisi mahtavaa, jos nimenomaan tuollaisten paikkojen pyörittämistä tuettaisiin, joissa ihmiset itse haluavat oleilla ja joiden ylläpitoon he itse haluavat aktiivisina kansalaisina osallistua.

  2. Asukkailla on paljon käytännön näppituntumaa kaupungin kehittämisen avuksi. On hyvä, jos kehittämisen isot suuntaviivat ja asukkaiden osaaminen kotiseudulle merkittävistä asioista kohtaavat paremmin.

    Itä-Helsingin osalta yksi merkittävä asia on turvata itäisen Helsingin viherverkosto. Se tukee asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia monin tavoin. Samalla toteutettaisiin myös esimerkiksi pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiaa. Tämä olisi yksi esimerkki tilanteesta, jossa isot suuntaviivat ja asukkaiden tieto kotialueistaan voitaisiin yhdistää. Tavoitteenahan on kaupunki, jossa voidaan tulevaisuudessakin hyvin.

    Itäinen viherverkosto on merkittävä monen kaupunginosan asukkaiden hyvinvoinnille.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa