Kivihiilen loppu

Leo Stranius ja Näytä voimasiWWF Suomi julkaisi Maailman ympäristöpäivänä (5.6.) Näytä voimasi -kampanjan avajaistempauksen yhteydessä kiinnostavan kaupunkiraportin: Eroon fossiilisista – Uusiutuvan energian tulevaisuus suomalaisessa kaupungissa.

Raportissa tarkastellaan, miten Helsinki pääsee eroon kivihiilestä vuoteen 2030 mennessä.

Tavoite on maltillinen. Esimerkiksi eduskunnan käsittelyssä olevassa energia- ja ilmastostrategiassa lähdetään siitä, että kivihiilen käyttö lakkaa Suomessa jo vuoteen 2025 mennessä.

Osallistuin tempaukseen Helsingin Karhupuistossa. Raportti on kiinnostava siitäkin näkökulmasta, että toimin itse Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtajana.

WWF Suomen mukaan Helsingissä kivihiili voidaan korvata kestävästi aurinko-, tuuli- ja bioenergialla sekä maalämmöllä oheisen kuvion mukaisesti.

Kivihiilen korvaaminen Helsingissä 2030

Käytännössä muutos onnistuu parantamalla energiatehokkuutta ja lisäämällä uusiutuvia energialähteitä seuraavasti:

1. Rakennusten energiatehokkuus. Helsingissä suurin osa energiasta kuluu lämpönä rakennuksissa. Tätä kulutusta on raportin mukaan mahdollista pienentää puoleen. Erityisen suuri säästöpotentiaali on olemassa olevassa rakennuskannassa. Nostamalla korjausrakentamisen osuus nykyisestä 1,25 prosentista rakennuskannassa 2,5 prosenttiin ja tekemällä samalla energiatehokkuus parannuksia, vähenee energiankulutus 29 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

2. Uusiutuvat energialähteet. Helsingissä paikallisesti hyödynnettäviä energialähteitä ovat erityisesti tuulivoima, aurinkolämpö ja -sähkö sekä lämpöpumput. Tämän lisäksi biomassaa tuotaisiin kaupungin ulkopuolelta. Biopolttoaineena toimisi metsähake ja siitä kaasuttamalla valmistettu synteettinen maakaasu.

WWF Suomen raportin mukaan Helsingin sähkön ja lämmön tarve energiatehokkuustoimenpiteiden jälkeen saataisiin katettua seuraavalla kokonaisuudella:

– Biomassa: Yksi 300 MV:n kaasuvoimala ja kuusi pienemmän mittakaavan hakevoimalaitosta.
– Tuulivoima: 75 kappaletta kolmen MW:n tuulivoimalaa, joista 60 pystytetään merelle ja 15 maalle.
– Aurinkolämpö: Käytetään noin yksi neliökilometri (kuusi prosenttia) Helsingin kattopinta-alasta aurinkolämmön keräämiseen.
– Aurinkosähkö: Käytetään noin 11 prosenttia Helsingin kattopinta-alasta aurinkopaneelien asentamiseen.
– Maalämpö: Rakennetaan noin 20 000 maalämpökaivoa.

Muutos aiheuttaa toki satojen miljoonien eurojen kustannukset. Raportin mukaan vuoteen 2030 mennessä vuotuiset hyödyt kuitenkin ylittävät kustannukset. Näin ollen muutos olisi pidemmällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattava. Varsinkin kun Helsingin Energia on joka tapauksessa varautunut miljardiluokan investointeihin lähivuosina.

Oheisessa kuviossa on vielä kivihiilen korvaavat energialähteet vuonna 2030:

Kivihiilen vaihtoehdot

Yksi kommentti artikkeliin ”Kivihiilen loppu”

  1. Raportissa tehtiin aika isoja mullistuksia, esim. rakennetaan tyhjästä kuusi uutta yhteistuotantovoimalaa, ja sitten käytetään niitä vajaateholla. Tässäpä on hyvä heittää pallo Helsingin Energian suuntaan: miltä näyttäisi sen visio kivihiilestä luopumiseksi, joka olisi optimoitu myös talouden kannalta? Kyllähän infra vie paljon luonnonvaroja, ja kannattaisi siksi käyttää tehokkaasti niin olemassa olevaa kuin uuttakin voimalaitoskapasiteettia.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa